Seuraa 

- mutta mitä nyt?



Lapsen isä pakeni vuosia isyyttä, enkä sitten sattuneesta syystä hakenut elatustukeakaan.



Nyt vastikään aloin hakea elatustukea, mutta sainkin hämmästyksekseni tiedon, että käräjäoikeus onkin jo 1,5v sitten määrännyt isän isäksi sekä tuominnut maksamaan takautuvasti elarit koko lapsen elinajalta.



Pyysinkin sitten käräjiltä itselleni kopion tuomiosta.



Nyt sitten mietinkin, että kukas on täällä Helsingissä se taho, jolle tämän päätöksen voin toimittaa sitä varten, että elarit alkaisivat juosta tästä eteenpäin - takautuvasti en niitä ala sattuneesta syystä vaatia, vaikka mahdollisuus olisikin.



Juttelin asiasta viikko sitten yhden lastenvalvojan kanssa, mutta en saanut mitään tolkkua hänen puheestaan - no kun en itsekään tiennyt, mitä käräjäoikeuden päätös sisältää.



Nyt on viikonloppu edessä, niin ajattelin kysäistä tältä palstalta, vasta vapun jälkeenhän tähän asiaan voi jotain tehdä.

Kommentit (12)

terveydelle vaaraksi - meidän kummankaan. Ikävä että sinulla on sillä tavalla, mutta koen perusteesi olevan juuri sinun tapaisiin ongelmiin sovellettavan.



Se, että osa miehistä hakkaa ja tekee rikoksia, ei tarkoita että kaikki isyyttään kaihtavat vatipäät tulisivat murhaamaan lapsensa ja entisen panonsa/hoitonsa/tyttöystävänsä/avovaimonsa.



Ikävä jos niin on, mutta oletan kuitenkin tämän tuhovimman olevan ihan vähemmistöä jopa miesten keskuudessa, eikä sitä siksi voi pitää minään lähtökohtana " koska Liisan exä olisi tappanut kohdatessaan, niin ei Marjankaan kannata vaatia isyyden testaamista" .

Vaikka osapuolet tietäisivät kuka oikea isä on. Isä saattaa olla lapselle jopa vaarallinen ja hänen elämänsä sellaista ettei ole lapselle minkäänlaista etua, että isyys tunnustetaan. Jos isä ryhdistäytyy ja selvittää elämänsä niin isyyden tunnustusta voidaan katsoa sitten hamassa tulevaisuudessa. itse ainakin näitä asioita pohtiessani ja päättäessäni ajattelen lapsen parasta. en sitä mikä on minulle parasta, mikä on isälle parasta tai mitä terapeutti asiasta sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

-äiti80-:

Lainaus:


Minun mielestäni sillä ei ole mitään merkitystä. alutessaan kun nuo tunnustukset ja testit voi tehdä sitten joskus myöhemminkin jos haluaa, jos nyt meinaat lähinnä perimis ym juttuja.




Usein tunnustamaton isyys on tragedia myös isälle (vaikkei myöntäisikään). Kun isyys on tunnustettu, siihen voikin sitten alkaa sopeutua, tuntui se sitten pahalta tai ei. Se ettei isyyttä ole tunnustettu, ei tarkoita sitä, etteikö sitä olisi olemassa. Se on melko yksioikoista ajattelua. Sanovathan monet adoptioon lapsensa antaneet vanhemmatkin ajatelleensa lasta joka ikinen päivä koko elämänsä ajan. Sama pätee moneen, jotka tekevät abortin. Poikkeuksia tietysti on. Mutta siis se, ettei ala vanhemmaksi ei tarkoita, ettei ratkaisuaan pohtisi.



Kun sitten isyys on paperilla, se on omalta osaltaan " case closed" , sitä ei lähdetä perumaan ja sen karmeuden kanssa voi elää. Jos tilanne olisi avoin, sitä sitten voisi miettiä tätä " pitäiskö - eikö pitäisi" , vaikka iänpäivän.



Iloinen asiahan tällainen ei-hyväksytty lapsi ei ole yhdellekään osapuolelle, vaikkei nyt tarvitsisi missään kurjuudessä kärvistelläkään.



Meillä ainakin miehen vanhemmille asia on erittäin tärkeä - asialliset asiat pitää hoitaa asiallisesti. Ja oma terapeuttini sanoi myös, että isän oman kehityksen ja elämän kannalta paras vaihtoehto olisi myös elatusmaksujen maksu.



Tästä voi nyt sitten esittää kysymyksiä mielessään tai palstalla, että " miten niin, karmea huora-exä-lutka-paskaäiti vaatii euronkiilto silmissään rahaa " enhalunnutisäksi" miehen selkänahasta, miten se nyt sitten voi ketään auttaa - pakkosterilisaatio se vasta on poikaa" - mutta erilaiset mielipiteet ovat sallittuja.



En ole varma, jaksanko kommentoida sitten, mutta keskustelu jatkukoon jos ja kun.



jos isä ei edelleenkään halua maksaa elareita, jatka elatustuen nostoa kaupungilta. Kaupunki perii maksamansa takaisin isältä ulosoton kautta. Jos elari määrättiin suuremmaksi kuin elatustuki, saat erotuksen silloin kun isältä on jotain onnistuttu perimään.



Toimita paperi siis sinne sosiaalivirastoon lastenvalvojalle.

ja tuhkat siroteltiin muistolehtoon, mikä lienee yleistä nykyään. Luulenpa että hankalaksi menisi se DNA-koe. Kannattaa punnita asioita aika pitkälle ja monen spekulaationkin kautta. Lapsen edusta on kuitenkin kyse.

sen vuoksi, jos isä esimerkiksi kuolee ennen aikojaan. Kuollutta on vaikea vaatia veritesteihin. Isäni veli kuoli hiljan, viinaan, ja häneltä jäi 16- ja 14-vuotiaat lapset. Tunnustetut, mutta tavannut ei ole eron jälkeen eikä elareita ole maksanut, kun viina vei miehen ja rahat ja suhteet sukulaisiin. Sääliksi käy mummoani, joka kaipaa näitä lastenlapsia, jotka eivät pidä yhteyttä edes mummoonsa, vaikka mummo on yrittänyt. (Poikansa kuolemaa ei itkenyt, tokaisi vain on tullut itkettyä jo tarpeeksi). Mummon aikanaan tulevaan perinnönjakoon nämä lapset ovat kuitenkin oikeutettuja ja sekin pitää muistaa näitä isyysasioita miettiessä.



Se että isä pakoilee isyyttään, ei aina tarkoita että hän olisi väkivaltainen. Taustalla voi muuten olla olla päihteitä, viinaa, keskenkasvuisuutta...tai tunnekylmä ihminen, jota ei vaan kiinnosta.



Mun mielestäni jos elareita ei ole kuulunut, hae ne ulosoton kautta maksettavaksi ja takautuvasti, kuten päätöksessä lukee. Pidä lapsen oikeuksista kiinni. Muista että isä ei ole lapsen ainoa omainen sieltäpuolen, niitä isänpuoleisia isovanhempiakin voisi kiinnostaa lapsen elämä.

Minun mielestäni sillä ei ole mitään merkitystä. alutessaan kun nuo tunnustukset ja testit voi tehdä sitten joskus myöhemminkin jos haluaa, jos nyt meinaat lähinnä perimis ym juttuja.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat