Vierailija

Miks musta tuntuu, että oon maailman rumin ja typerin nainen? On poikaystävällä rankkaa, kun en usko et se oikeesti tykkää musta. Tää on ihan typerää teineilyä. Mä en vaan osaa nähdä itsessäni mitään hyvää just nyt. Enkä voi uskoa sitä, että joku ihan oikeesti tykkäis musta. Mä pelkään, että miehen kaverit " nauraa" mulle, kun oon tällanen. Että se mies ansaitsis parempaa kun mä.





Tiiän, tää on ihan tyhmää, mutta en voi näille ajatuksille mitään. Miten mä osaisin arvioida itseäni objektiivisesti?

Kommentit (16)

mutta ap:n kaltainen luuseri minäkin :/



En nyt toistaiseksi lähde mieheni kanssa mihinkään sen kavereita tapaamaan, koska ajattelen että mun miehen täytyy hävetä mua ja sen kaverit varmasti säälii sitä...



Mulla on ulkonäkökompleksi just menossa (lihava, ruma, väritön, tyylitön jne), lisäksi tunnen itseni niin tyhmäksi, ja vertaan miehen exään mielessäni ja häviän ihan 100-0 kaikissa asioissa, seksiä en todellakaan viitsi alkaa, koska olen varma että se ei ole niin hyvää mitä mieheni sanoo sen olevan :(



Mutta eiks niin ap, että nää tulee ja menee aaltoina, ainakin mulla, nyt kun jonkun aikaa " piileskelen" niin eiköhän tää tästä taas kohene.



Sääliks käy vaan toi ukko kun joutuu tätä nyrppää katselemaan ja vielä vakuuttelee että olen täydellinen (hah haa), sanoinkin että menis etsimään jonkun tasoisensa naisen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

teil o sentään ukot koukutettuina, mulla ei ole ketään. Mieti kun jotkut kamppailee tuollaisten tuntemusten kanssa ja ajttelee että on varmasti ruma kun ei ole sitä ukkoakaan!

kun ei se toimikaan toisinpäin, tietenkin minä rakastan miestäni ja hän on oikeasti niin täydellinen minulle, juuripa siksi en todellakaan usko että minä, tällainen luuseri olen hänen arvoisensa...



Mekään ei olla kovin kauaa oltu yhdessä vielä, ja siihen exään vertaaminen se vasta pahinta on mulla, en voi uskoa koskaan täyttäväni hänen paikkaansa vaikka mies mitä sanoo...



No joskus uskon kyllä olevani ihana ja rakas, mutta just nyt todellakaan en :)



Mutta ei kai meidän miehet niin tyhmiä olis ettei meitä dumppais jos ei naama ja luonne miellyttäis? Joskus tosin tuotakin mietin että jos se ei vaan raaski sanoa...huoooh.



Mä en kans ole tavannu kaikkia miehen kavereita, ja jännittää ihan järkyttävällä tavalla näyttäytyä niille, ne asuu niin kaukana ettei onneks ihan heti tarvitsekaan...



9

vaikka masennukseen tietenkin ainoa parantava hoito.



Mulla siis, vastaaja nro9, on ollu näitä fiiliksiä aina välillä elämän varrella, silloinkin kun olen syönyt masennuslääkkeitä. Itsetunto kysymys tää ainakin mulla on, ei tähän lääkkeet auta vaan aika.



Itsestään nää kompleksit tulee ja menee, joskus piristää joku uusi vaate tai kampaus, nyt en kyllä edes menisi kaupoille koska ei mulle mikään mahdu päälle ja rumaa naamaa ei tukka muuta.



Eilen juteltiin miehen kanssa ja se vähän sai mua nousemaan tuolta itseinhon syövereistä taas, kohta helpottaa taas kun vaan on ja lusii tuntonsa...

juuri, vähän aaltoilevasti menee.. oon muutenkin tällainen vuoristorataihminen. sitten kun mies sanoi mulle, että entä jos se pelkää et mä löydän jonkun lihaksikkaamman ja isomunaisemman... en mä ollu tullu ajatelleeksi asiaa noin päin. sit kun se kysyy, et mistä se voi olla varma. no kun mä rakastan sitä. mutta sama perustelu ei toimi toisin päin. eli vaikka mies sanoo rakastavansa mua, mä en voi uskoa sitä.



ja juuri tuo pelottaa tuo sen kavereiden tapaaminen. tosi alussa tässä vasta ollaan. tiedän vaan, että se on niille mun kuvia näyttäny. ja vielä kun oon yh, niin voin vaan kuvitella, että kaikki sanoo sille, että JSSAP...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat