Vierailija

Sain siis kahden pojan jälkeen unelmieni täyttymyksen, oman tytön, pienen prinsessan.

Rakastan häntä tuhat kertaa enemmän kuin miestäni tai poikiani.

Ajan mukaan (mitä isommaksi tyttö tulee) rakastan vain enemmän.

Tyttö on kaunis, fiksu, rauhallinen, ihana!



Tietysti yritän parhaani mukaan rakastaa myös poikia ja olla tasapuolinen, mutta se on todella vaikeaa välillä.

Aina kun mahdollista hemmottelen toki tyttöä....



Onko minulla kohtalotovereita?

Kommentit (14)

tuo nyt ei ole normaalia. On eri asia tunnistaa erilaisia tunteita eri lapsia kohtaan, mutta yhden lapsen vaarantaminen ja heitteillejättö on asia erikseen!!!



Minulla on kaksi tytärtä ja heitä kohtaan tunnen erilaisia tuntemuksia: toinen on avoin, aurinkoinen, sosiaalinen ja herkkä. Toinen on vilkas, äkkipikainen, nopeaälyinen ja kaikkea muuta kuin herkkä. En silti laita heitä eri sijoituksille mielessäni, tunteet ovat silti erilaiset heitä kohtaan. Herkempää tavallaan suojelee maailmalta ja toista suojelee mustelmilta.

Itsekin uskon että kun tämä iltatähtenikin kasvaa aikuiseksi on tasavertainen isojen sisarusten kanssa.

Mutta elämähän on kasvua, olin huomattavasti vanhempi kuin isot pojat ja tyttäret saadessani.

Lastenlasten kanssa yritän myös olla tasapuolinen, mutta yökylään voi joskus joutua jonkun lapsia ottamaan enemmän välillä töiden tai muun takia. Mutta ehdottomasti tasapuolisesti!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minä sain aikoinaan kolmen pojan jälkeen tyttäreni ja se oli jotain erikoisen ihanaa!

Kuitenkin elämässä piti olla tasapuolinen ja pojatkin rakkaita!

Pojat ovat jotenkin reilumpia, sanovat kun asiaa vaikka tyttärestänikin aikamoinen rämäpää kasvoi.

Kaikki ovat minusta ihan yhtä rakkaita mutta tämä iltatähti toistaiseksi rakkain. Siitä se varmaan tasaantuu aikuisten sisarustensa kanssa.

Helppoa, aurinkoista, kilttiä, pikku heppua joka hokee, soli vaan minä haluun mehuu kans.

Onneksi olen huomannut, että rakastan riehuvaa, itsenäistä ja itsepäistä tytärtäni yhtä paljon.

Mulla on tyttö ja poika. Pojan tunnen itselleni läheisemmäksi, ja ymmärrän häntä jotenkin paremmin. Mutta kyllä mä molempia rakastan ihan yhtä paljon.

Minä taas huomaan olevani välinpitämättömämpi tyttöä kohtaan. En millään jaksaisi puuhata mitään hänen kanssaan, siivoan vaan ja silloin tällöin kutsun MLL:N hoitajan ulkoilemaan ja leikkimään hänen kanssaan.

En ole jaksanut huolehtia D-vitamiineista, hampaitten harjauksesta, päivärytmistä, syömisistä yms.

Annan hänen haahuilla yksin talossa (2 vuotta nyt) ja päästän leikkimään autotielle mikä ei tullut kuuloonkaan poikien kohdalla edes lähes kouluikäisenä.

ja aurinkoisin lapsistani joten hänestä on helppo pitää. Kaikkia lapsiani kuitenkin rakastan yhtä paljon. Luulen että sukupuolen lisäksi siihen että yksi lapsista tuntuu läheisimmältä vaikuttaa myös lasten ja oma luonne. Kuitenkin minusta olisi erittäin väärin lapsia kohtaa suosia yhtä lapsista hemmottelemalla tätä salaa. Lapset ovat viisaita ja jossain vaiheessa he tajuavat tilanteen. Säälittää ap:n pienet pojat kun tämän tajuavat samoin kuin tyttökin jolle äiti on tekemässä karhunpalvelusta. Vaikka tuntisi sisimmässään jotain lasta kohtaa enemmän pitää heitä kuitenkin kohdella ulospäin tasapuolisesti.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat