Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Nyt ahdistaa ja oikeen toden teolla..

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 5 vuotta ja meillä on ihana lapsi ja koti. Meillä menee siis ihan hyvin, ei ole ollut pahempia riitoja ja molemmin puolinen kunnioitus ja arvostus on suhteessamme niitä upeimpia asioita. Pikkuhiljaa on vain alkanut tuntua että intohimo on kadonnut suhteestamme, ja meistä on tullut enemmänkin " kämppiksiä" . Toki meillä on seksielämää, aika harvoin ja yleensä saman kaavan mukaan..



Olin tässä hiljattain työkavereideni kanssa iltaa viettämässä ja ajauduin pussailemaan työkaverini kanssa. Meillä on kyseisen henkilön kanssa muutenkin ollut aina lämpimät ja hyvät välit. Tuon illan jälkeen työkaverini on ollut kokoajan ajatuksissani, ja ajattelen vain koko ajan sitä ihanaa iltaa. Mitään vakavampaahan ei siis tapahtunut, paitsi omassa mielessäni. Mitä ihmettä teen.. Meneeköhän tämä ohi. En haluaisi millään tavoin loukata miestäni tai jättää perhetäni.



Kiitos että sain purkaa tämän jollekkin. En voi puhua tästä kellekkään..

Kommentit (13)


jollain aikavälillä. Ja huomaat taas ihastuneesi mieheesi. Näitä tulee pitkissä suhteissa väkisinkin, eikä se minusta kerro mitään suhteen " laadusta" tai siitä, että siinä olisi jotain ratkaisevaa pielessä, vaan rakkaus ja tunteet vain menevät aalloissa. Ja kaipaus siihen ihastumisen tunteeseen on välillä kova.



Älä ole itsellesi liian ankara (äläkä ainakaan niin ankara kuin jotkut edellisistä kirjoittajista), et ole tehnyt mitään peruuttamattoman hirveää. Tosin suutelu on minustakin jokseenkin siellä fyysisen pettämisen rajamailla, mutta ne tunteet ovat se hälyttävä puoli asiassa, ja väitän, että niitä sinulla olisi suudelmista riippumatta.



Päin vastoin kuin joku edellisistä kirjoittajista, sanoisin, että asiasta kertominen miehellesi ainakin juuri tässä vaiheessa olisi radikaali virhe.



Jos kerrot asiasta nyt, teet sen rauhoittaaksesi omaa omatuntoasi ja pistääksesi miehesi pitämään itsesi " kaidalla tiellä" . Samalla satutat miestäsi, kaadat tämän ongelman hänen niskaansa ja tuhoat mahdollisesti hänen luottamuksensa suhteeseenne. SINUN tehtäväsi on päättää mitä haluat, ottaa tunteistasi ja tekemisistäsi vastuu ja kantaa niiden seuraukset omissa nahoissasi, miehesi ylimääräinen satuttaminen ei hyödytä ketään osapuolta.



Tämä saattaa idealisteista kuulostaa kamalan raadolliselta, mutta yltiöpäinen rehellisyys on minusta oikeasti tässä kohtaa toisen ihmisen turhaa kiusaamista asioilla, jotka kulkevat omaa rataansa suuntaan tai toiseen joka tapauksessa.



Sen sijaan edellisen kirjoittajan ohjeet olivat tosi hyviä, varsinkin se erossa pysyminen ja välttely. Ihastuminen on aina paitsi tunne, myös niitä pieniä tekoja - hymyjä, sanoja, flirttiä, kosketuksia. Karsi teot niin karsit myös ihastuksen huomattavasti nopeammin.



Voimaa ja vakautta!

Rakastuin umpimähkään työkaveriini 7 vuotta sitten. Meillä oli ensin n. 1,5 vuoden ajan juttu, jonka aikana menimme sänkyyn, teimme erilaisia asioita yhdessä ja tutustuttiin, salaa. Hän meni naimisiin, minä olin jo naimisissa ja yhden lapsen äiti. Olisin eronnut, jos hän olisi halunnut. Sitten tuli tauko, hän muutti ulkomaille ja minä hankin 2 lasta. Meillä on nyt molemmilla 3 lasta ja onnelliset avioliitot. Tuossa jutussa oli jotain, koska halusimme ystävystyä, olemme nyt perheystäviä. N. 3 vuotta sitten hän halusi aloittaa uudestaan suhteen, ja sitä on jatkunut nyt siis 3 vuotta. En suosittele tätä kenellekään. Lopeta heti kun vielä voit. Itse olen siinä tilanteessa, että olemme jotenkin kotiutuneet tähän tilanteeseen, voisimme elää ilman toisiamme mutta se on mahdotonta yhteisen työn takia ja perheystävyyden takia. Toisaalta, suhteemme on äärimmäisen intohimoinen ja olemme toisillemme läheisempiä kuin aviopuolisoidemme kanssa, olemme tavallaan niin kiinni toisissamme jo että emme haluakaan lopettaa. Olisi voinut käydä toisinkin: intohimo olisi sammunut ja olisi jäänyt kiva muisto syrjähypystä, tai pahempaa: olisi tullut riita työpaikalla. Tai vielä pahempaa: jäätäisiin kiinni. Rakkauden alkuhuuman tasoituttua olen huomannut, että rakastan aviomiestäni tavallaan yhtä paljon, ehkä hieman eri tavalla. Silti olen kiinni tässä toisessa ihmisessä ja 3 vuotta on ollut vuoristorataa tunne-elämässä; ollaan yritetty erota ja palattu taas yhteen. Eikä tästä voi kertoa kellekään, hävettää kertoa sitä edes täällä. Olisin onnellisempi ilman tätä, toisaalta välillä tuntuu mahtavalta olla niin rakastettu ja on ihanaa kun saa pitää tätä toista ihmistä ystävänä. Rakkaus ei ole tahdon asia, tiedän kuinka väärin teen mutta ei ole ollut voimia lopettaa toista suhdettakaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Heti ensikksi onnittelut ihanasta tunteestasi mika sinulla on, on varmasti ihanaa olla haluttu ja ihailtu. Se on varmaan tunne mita sinulla ei ole ollut pitkaan aikaan.



Ja sitten pyydan jo anteeksi jos loukkaannut viestin loppu osasta, tarkoitus ei ole, vain pikemminkin herattaa ajatus mielessasi. Kukaan ei voi sanoa sinulle mita tehda? Tai mita ajatella? Sina itse teet paatokset.



Mina henkilokohtaisesti en voi hyvaksya tuollaista kaytosta, vaikkakin olen ollut samassa tilanteessa ja katkerasti asioista oppinut. Elama opettaa, niinkuin sanotaan. Mielipiteeni on etta jos ihmisen tarvitsee lahtea tuolle linjalle, lahes pettamis tasolle, parisuhteessa on jotain pahasti pielessa. Siispa suosittelen etta mietit haluatko parisuhdettasi, missa elat nyt ja saatko suhteestasi haluamasi. Keskustele miehesi kanssa. Voihan olla etta myos hanella on samanlaisia fantasioita kuin sinulla. Ja viimeiseksi mieti mita tekisit jos miehesi olisi tehnyt sinulle noin jonkun toisen naisen kanssa, miten reagoisit? Mita siita seuraisi? Luottaisitko sen jalkeen? Jos tuomitsisit teon niin miksi miehesi pitaisi hyvaksya asia.



Mieti asioita ja lupaa, etta jos teet niinkuin jarki sanoo, ja mietit myos vastapuolen tunteita rehellisesti olet onnellinen lopputulokseen.

Mutta valheessa ei ole helppo elaa, ei edes hyva. Joten ole rehellinen miehellesi, mutta ole myos valmis ottamaan seuraukset vastaan.



Onnea elamaasi ja toivottavasti saat parisuhteesi jalleen tasapainoon.





Ihastumista voi vastustaa, tai ainakin sitä, mitä siitä seuraa. Huomaatko, kuinka kaikki on seurausta jostain toisesta asiasta...olet tylsistynyt nykyisessä suhteessasi, mutta sen sijaan että kehittyisit nykyisessä suhteessasi, etsit jännitystä muualta.



Olisi varmasti helpompaa, jos aina kun suhteesta häviää alkuhuuma, ryhtyisi uuteen " jännittävään" suhteeseen. Mutta niin kuin monet jo totesivat, arki astuu kuvioihin aina.



Kehottaisin miettimään kahta asiaa, siis, jos nykyisessä suhteessasi ei ole mitään muuta vikaa kuin tylsistyminen:)



Ensinnäkin, onko siinä työkaverissa oikeasti jotain niin erikoista, vai vaikuttaako vain siltä? Vai oliko hän vaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan (kun olit tylsistynyt nykyiseen suhteeseen)



Toiseksi, hyväksyisitkö mieheltäsi suutelemisen toisen kanssa? Et voi joutua tuollaiseen " vastustamattomaan houkutus-tilanteeseen" jos itse vältät sitä, mutta jos et, niin sehän on tietoinen päätös.







On varmasti vaikeaa ajatella järjellä -ei tunteella. MUTTA, se kannattaa tuossa tilanteessa, koska varmasti se ihastumisen tunne katoaa.

se miten me asia hoidetaan onkin eriasia...

Itse en usko siihen että ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolella. Itsekin kaipaan hetkittäin sitä ihastumisen ja ensihuuman tunnetta mitä oli joskus kymmenen vuotta takaperin, mutta sen tähden me mieheni kanssa palaammekin muisteluissa niihin hetkiin ja fantasiat... niitä kuuluu olla ja niistä puhua, me toteutamme kahdestaan hurjimmatkin fantasiat ja ollaan siksi niin sidoksissa toisiimme, niin seksuaalisesti kuin muutenkin. Näin on hyvä olla ja joskus jos tulee jokin hetkittäinen ihastuminen niin sitä vaan viitataan kintaalla, suutelutasoa en ymmärrä... se on jo mielestäni pettämistä, enkä hyväksyisi sitä itseltäni enkä mieheltäni, se satuttaisi meitä kumpaakin.

Itse liputan vanhan suhteesi puolesta, teillä on perhe ja asiat hyvin, miksi pitäisi heittää kaikki hukkaan ja jo lapsenkin takia tehdä hallaa toiselle/toisille!

Työpaikkaromanssit vaan ovat niin vaikeita, valitettavasti!



kuulostaa niin omalta elämästä repäistyltä asialta, ettei ole tosikaan.



Ainoat erot lienevät, että työpaikalla tapahtunut ihastus ei ole haihtunut 5 vuodessakaan kaikesta yrityksestä huolimatta ja emme koskaan onneksemme ole päätyneet suutelemaan tmv. Ja jälkimmäiseen asiaan olen hyvin tyytyväinen, koska olemme perheellisiä kummatkin ja miksi satuttaisin ihastukselleni läheisiä ihmisiä, koska häneen se sattuisi myöskin. Joten välillämme on syvä keskinäinen kunnioitus molemmin puolin.



Oma avioliittoni on " kaikin puolin" kunnossa, lähes 15 vuoden jälkeen hyvin vakiintunut ja lapsiperhemäinen. Jostain vain toivoisin löytäväni sen viisasten kiven, jolla tästä asiasta pääsisi irti. Edellisissä viesteissä oli hyviä keinoja (jo kokeiltuja), mutta mitä niiden jälkeen? Ehdotuksia otetaan suurella kiitollisuudella vastaan.

Siitä olen samaa mieltä. Ja olen myös sitä mieltä, että tunne on kuitenkin vain tunne. Siis tavallaan. Ja sen tunteen ja pettämisen välillä on aika monta tahdon alaista toimintaa, ei siihen ajauduta noin vain. Kiusaus voi olla suuri, olen itsekin ollut ihastunut ulkopuoliseen, mutta teot ovat jo eri juttu. Teillä on yhteinen lapsi, kannattaa muistaa se. Ja se lapsi on täysin syytön vanhempiensa törttöilyyn. Eli jos menet ja rikot avioliiton/avoliiton, joka on mielestäsi ihan hyvä, niin rikot kyllä myös sen elämän kehyksen, minkä olette lapsellenne antaneet. On tilanteita, joissa ero on varmasti välttämätöntä, mutta ei se ole mikään ratkaisu joka ongelmaan. Kukaan ei tainnut tuoda esiin lapsen näkökulmaa tähän asiaan, mikä mielestäni on aika tärkeä... Teitähän ei ole enää vain kaksi, vaan te kannatte myös vastuun sen kolmannen hyvinvoinnista.



Mielestäni edellä annetut ohjeet olivat hyviä: minimoi kanssakäyminen miehen kanssa äläkä salli itsellesi edes pientä flirttiä hänen kanssaan, sillä silloin ollaan jo ehkä turhankin vaarallisilla vesillä. On tietysti tärkeää, että hyväksyt tunteesi, mutta vältä ihmeessä ruokkimasta sitä millään, kyllä se kuolee aikanaan.

Lopeta välittömästi fantasiat ja haaveet tuosta toisesta miehestä. Helpommin sanottu kuin tehtykö? Käytännön vinkki: joka kerta kun huomaat ajattelevasi tuota miestä, mieti äkkiä joku negatiivinen asia hänestä (usko tai älä, meissä jokaisessa on jotakin negatiivista) ja rupea pyörittämään ihan hulluja fantasioita omasta miehestäsi mielessäsi. Muista, oman miehesi kanssa voit fantasioissasi tehdä mitä tahansa, ei niiden tarvitse perustua todelliseen elämään, eiväthän fantasiat sitä koskaan ole... vaan unelmia jostakin. Mutta OMAN MIEHESI KANSSA niistä unelmista voi ihan oikeasti tulla totta, kun kaikki muu on hyvin ja suhde säilyy rikkomatta, rehellisenä ja eheänä, silloin unelmistakin voi tulla totta, kun vain alatte jakaa keskenänne myös noita unelmianne ja fantasioitanne... toistenne kanssa.



Toinen neuvo. Ole tekemisissä tuon toisen miehen kanssa NIIN VÄHÄN KUIN VAIN SUINKIN MAHDOLLISTA ja koeta pitää huoli siitä, että KOSKAAN ETTE OLE KAHDEN. Älä tekstaile, e-mailaa äläkä puhu hänelle mitään henkilökohtaisia. Jos hän kysyy, voit vastata, että se mitä teitte oli erehdys, virhe ja kadut sitä suunnattomasti. Mutta koita pitää tämänkin sanominen niin lyhyenä " vuoropuheluna" kuin mahdollista.



Sinulla on niin PALJON menetettävää. Älä vaaranna sitä. Ensi huuma se menisi hyvin pian ohi tuon toisenkin kanssa... ja syyllisyyden vuoksi tn. jopa nopeammin kuin oman miehesi kanssa, minkä lisäksi syyllisyyden vuoksi tuota huumaa olisi vaikeampi myös herättää uudelleen henkiin, kun se ei ole alun alkaenkaan perustunut avoimeen ja rehelliseen rakkauteen vaan salattuun, väärään ja luvattomaan himoon.



Nyt vain satasella satsaamaan omaan avioliittoosi. Palauta itse flirtti avioliittosi arkeen, niin hyvin pian on miehesi innolla mukana.



halusin vain herättää ajatuksen myös lapsen näkökulmasta. Koska tunne on vain tunne ja suhteeseen tarvitaan paljon muutakin kuin vain se ihana rakkauden huuma.

että en usko siihen, että parisuhteessa täytyy olla jotain vialla os ihastuu toiseen. En mitenkään halunnut ihastua, saatika rakastua, olimme onnellisia mieheni kanssa, hän oli suuri rakkauteni jne. Suhteemme oli vakaalla pohjalla ja suunnittelimme hankkia lisää lapsia. Sitten jostain tuli tämä toinen mies, pyyhkäisi jalat alta ja laittoi elämän sekaisin. Mikään suhde ei ole täydellinen, mutta vastarakastuneena uusi rakkaus tuntuu täydellisemmältä kuin vanha. Ja tietenkään hänessä ei ole samoja ärsyttäviä piirteitä kuin vanhassa. Ehkä ihastumme uuteen ihmiseen, jossa on juuri niitä piirteitä, oita omassa rakkaassa kaipaa? Ajan kanssa huomaa, että tässä uudessa on yhtä paljon ärsyttäviä piirteitä kuin vanhassa, ja ehkä hän sopii sinulle jopa huonommin kuin vanha. Vanha totuus on, että ei rakkaus vaihtamalla parane. Olen tyytyväinen, että lapsillani on yhä isä, joka on heidän biologinen isänsä, ja haluaisin olla uskollinen jne. Ehkä joku toinen olisi tunnustanut tai eronnut, mutta ehkä me jotka ollaan tällaisia pettureita ollaankin niitä vastuunkantajia jotka jäävät kuitenkin perheensä luokse? Neuvoni sinulle on: älä kerro miehellesi ajatuksistasi tai teoistasi, satutat häntä enemmän kuin uskotkaan ja se leima jää koko suhteenne ajaksi.

Meillä myös vähän sama tilanne ja työkaverin kans " viatonta" tanssia ym illanvietossa. Työkaverilla kaiken huipuksi jo ero vireillä joten aika haku päällä on. Hänellä on kolme kouluikäistä lasta.



Meillä jo 14v avioliittoa takana ja yksi muutaman vuoden ikäinen lapsi. Kaiken huipuksi olemme juuri rakentaneet talon joten sekin vielä kiristää välejä entisestään. Kaikesta tästä huolimatta yritän kaikin keinoin pitää näppini irti työkaverista ja lämmitellä välejä mieheeni. Oikeastaan olen päättänyt että jos mieheni kuitenkin syttyy vielä uudestaan niin tämä vanha suhde on liian arvokas menetettäväksi, liian paljon niitä yhteisiä mukavia muistoja vaikka vastoinkäymisiä ja kylmiä jaksojakin viime aikoina rittää.



Olen vaan kaikesta tästä jo itsekin niin väsynyt etten jaksais alkaa rakentaa uutta suhdetta vaan yritän säilyttää vanhan, aika näyttää ;)

Ei se kuitenkaan vaihtamalla parane.



Jos oma mies on kunnollinen, mutta tylsä, niin toinen mies

voi tuntua hetkellisesti jännittävältä ja erilaiselta. Ajan

myötä jännitys, ihastus ja hetken huuma kuitenkin haihtuu.



Jokaisessa miehessä/naisessa on vikoja, eikä kukaan ole

täydellinen. Siksi on turha kuvitella, että joku toinen olisi

paljon parempi kuin nykyinen oma mies.



Kun arki astuu kuvioihin, mies jättää likaiset kalsarinsa lattialle,

vessanpöntön renkaan ylös tai puristaa hammastahnatuubia

keskeltä, niin tunteet usein taas viilenevät. On sellaisia

ihmisiä, jotka haluavat jatkuvasti high- ja extreme-tunnetiloja,

mutta pysyvästi tuollaista olotilaa on mahdotonta saavuttaa.



Etenkin työkaveri voi tuntua henkisesti läheisiltä ja

houkuttelevilta. Onhan hänen kanssaan jatkuvasti tekemisissä,

joten hänet tuntee hyvin ja kiinnostuksen kohteetkin käyvät

yksiin.



Silti suosittelen, että etsit omaa tilaa ja rauhoitut. Nykyistä

tasapainoista parisuhdetta ei kannata uhrata hetken huuman

takia. Etenkin kun vaikutukset koskevat myös yhteistä lasta,

joka tarvitsee sekä äitiään että isäänsä.



Itselläni oli puolitoista vuotta sitten pikkujouluissa tilanne,

jossa aivan ihana työkaveri-mies olisi tahtonut suudella

hitaan tanssin jälkeen. En suostunut, vaikka sydän pomppi

kiivaasti hetken huuman tuomasta jännityksestä.



Miehellä on kuitenkin vaimo + kaksi lasta, ja samoin minulla

on mies + kaksi lasta (nyt jo tulossa kolmaskin). Järki siis voitti.

Seuraavana työpäivänä mies oli nolona ja pyyteli anteeksi.



Ehkä jossain toisessa elämässä olisimme voineet sopia yhteen,

mutta tässä ja nyt emme. Minun ei olisi kannattanut uhrata

tasapainoista avioliittoani ja kunnollista miestäni, lasteni

rakastavaa isää, hetkellisen työpaikkaromanssin takia.



Sen sijaan meille on nyt tulossa tosiaan kolmas lapsi, ja

olen onnellinen siitä, että saan keskittyä perheeseeni,

mieheeni ja lapsiini, ja löytää taas arjesta uudenlaisen onnen.

Jotkut etsivät uuden kumppanin, mutta me hankimme lapsen. :)

niin jo ovat vähissä ongelmat. Et tainnut tietää että arkistuminen tapahtuu jokaisessa parisuhteessa muutaman vuoden kuluessa? Vaikka olisit naimisissa minkä superihmisen kanssa. Ensinnäkin olet jo mennyt aika pitkälle, jopa niin pitkälle, että miehesi saattaisi antaa sinulle kenkää jos jäisit kiinni, tai ainakin tekosi aiheuttaa pahan särön elämäänne paljastuessaan.



Surettaa kun ihmiset pilaavat toimivia suhteitaan alkamalla tiirailla vieraita ja ennen kaikkea sillä etteivät vaivaudu vastustamaan kiusauksia! Minun on aina ollut vaikeaa ymmärtää pettämistä. Se kynnys että itse lähtisin tekemään yhtään mitään kenenkään vieraan kanssa, jos olen varattu, on hirvittävän suuri. Ihastunut olen huonoina aikoina omassa suhteessani - ja minun suhteissani on ollut muitakin ongelmia kuin tylsistyminen - mutta koskaan en ole mennyt konkreettisiin fyysisiin tekoihin asti. Siinä vaiheessa kun menee tekojen tielle on jo käytännössä irtisanoutunut omasta suhteestaan.



Ihastuminenkin on tutkimusten mukaan tahdonalaista, eli mikään maaginen ulkopuolinen voima ei saa ketään ihastumaan. Ainoastaan oma päänsisäinen maailma, eli jos siihen antaa itselleen luvan ja jos tarve ihastumisen tunteille on suuri niin ihastua saattaa ihan keneen tahansa tarjolla olevaan henkilöön. " Kun ei niille tunteille mitään voi" , joopa joo.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat