Seuraa 

Ootan nyt ensimmäistä lastani ja erottiin muutama viikko sitten kihlattuni kanssa. Tai no mies päätti että nyt on suhde loppu.

Ensimmäiseksi tuli ajatus, että jättikö se mut lapsen takia, mutta ei se kuulemma niin tehny. Mies sanoo, että oli onnellinen mun kanssa ja rakastaa mua edelleenkin. Mutta ite en käsitä sitä, että miksei me sitten olla enää yhdessä. Osaako kukaan sanoa, että mikä mun exällä on? Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Miten ootte pärjänny yksin koko raskausajan?

Kommentit (4)

Oliko raskaus suunniteltu, vai pelästyttikö se kuitenkin miehesi?



Minä olen ollut alusta lähtien yksin. Raskausaika meni onnesta vauvaa kohtaan ja kuvitelmista kyllä sitä pärjään. Vauva oli todella itkuinen ja nukkui vähän pari ensimmästä kuukautta, mutta pärjäsi sitä silti jotenkin. Kavereita kävi paljon kylässä se oli iso helpotus itselle, kun joku muu piti vauvaa välillä sylissä. Kun vauva oli kaksi viikkoa, menin käymään kaupassa ja huomasin vauvan nukkuvan siellä paremmin, joten sitten shoppailimme päivittän. Ne esimmäiset kuukaudet menivät kuitenkin todella nopeasti.



Osta tai lainaa kirja Minusta tulee äiti (eve mantu?). Ne olivat todella hyödyllisiä neuvoja, vaikka raskausaikana tuntui että en tarvitse tollaista ym.



Pyydä herkästi apua ja luo hyvä tuki verkosto. Minua ainakin helpotti paljon että kun meni lääkäri, joku kaveri tuli mukaan ja hoitamaan vauvaa odotushuoneeseen siksi aikaa ym.

Musta tulee perhe - voimakirja yksin odottavalle (Helmi-kustannus)



Ihan varmasti pärjäät. Tiedän sen, koska itsekin olen pärjännyt. Kannattaa ottaa selvää, toimiiko paikkakunnallasi Tuike-vertaisryhmä (voimakirja.vuodatus.net) ja jos ei toimi, ota yhteyttä ninielster@gmail.com ja autan sinua perustamaan sellaisen omalle paikkakunnallesi! :)



Omakohtaisiin kokemuksiini perustuen antaisin sellaisen neuvon, että mitä aikaisemmin asian käsittelet loppuun lapsen isän kanssa, sen helpommalla pääset tulevaisuudessa. Muista, että äitiys on itsessään tarpeeksi suuri rooli sun kantaa ilman puolison tukea, sun ei todellakaan tarvitse kantaa vielä isänkin roolia lapsesi elämässä. Jos lapsen isä on todella niin hirveen tyhmä kuin oman lapseni isä on, ettei halua lapsensa kanssa olla missään tekemisissä, yritä hyväksyä asia ja keskittyä siihen, miten te kaksin vauvan kanssa olisitte onnellisimpia ja nauttikaa toisistanne. On siinä hyviäkin puolia, että saa olla yksin perheen pää ja päättää mm. asioista, joskin se on myös raskasta kun vastuu kaikesta on yksin yhden ihmisen harteilla. Asioissa on aina kaksi puolta, eikä mikään ratkaisu ole sen oikeampi tai helpompi tai yksinkertaisempi kuin joku toinen.



Paljon halauksia sulle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Unohda moinen paskakasa. Jos hän sinua rakastaisi niinkuin sanoo, niin ei olisi sinua jättänyt vaan olisi pysynyt kanssasi ja tukenut sinua. Itse olen kaksi kertaa joutunut läpikäymään raskauden täysin yksin, samoin kaksi kertaa olen synnyttänyt ilman tukihenkilöä. Kyllä siitä selsiää varsinkin ensimmäisen kanssa. Tokan kanssa teki tiukkaa kun piti esikoinen hoitaa samalla. Kyllä sinä pärjäät yksin, jopa paremmin kuin miehen kanssa johon et voi luottaa.

Jaksamista sinne äläkä huoli moista luuseria takaisin jos sellaista jossain vaiheessa yrittää, häipyy sitten viimeistään kun lapsi on vuoden ikäinen. Kaikille helpompaa näin.

Mulla lähti mies jo raskausaikana , mutta hyvin pärjäsin ja pärjään edelleen (poika 10v)Muista että ei tarvii olla super äiti ja apua voi pyytää . mulla kävi niin et kaikki oli et voi,voi,sua raukkaa ni hoidin pojan ihan yksin ja vaan äärimmäisessä pakossa pyysin et äiti hoitaa poikaa hetken,tuli tunne et tarvii näytttää kaikille että minähän pärjää ja ketäään en tarvii;)

Nykysin huvittaa,kun kavereilla on lapsia ja ne käy kaupoilla ym.ilman lasta että kylläpä noilla on helppoa,kun ite ei tehny ekana vuonna mitään yksin..

Voimia sulle,kyllä sä pärjäät!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat