Seuraa 




meillä eropäätös jo tehty, mutta onko kokemuksia pariterapiasta???

Tilanteessa jossa ei ole kyse mistään kotitöistä ym.. sellasesta vaan ne kyllä hoituu mieheltä ja lasten kanssa olo. Mutta 5-vuotisen taipaleen aikana on ekan lapsen syntymästä asti tullut ilmi toisia naisia ja nyt taas kun luulin että asiat selvitetty ja aloitetiin puhtaalta pöydältä niin sama homma. Mies tietenkin itkee ja vannoo rakkauttaan mutta kuten petetyksi tulleet tiedätte eihän sitä nyt usko enää.



Neuvoja??? Kokemuksia samaa kokeneilta??? Juuri nyt tarvitsisin vertaistukea....



tämä viimeisin satutti niin helövetisti kun olisi samana päivänä ollut hääpäivä kun mies olisi mennyt tapaamaan jotain ihastustaan. Että semmosta





Kommentit (13)

Kävimme kokeilemassa myös Suomen Valkonauhaliiton tarjoamia palveluita. Tai oikeastaan minä kävin siellä yksin. Miestäni en saanut sillä kertaa mukaan. Tässä teksti ko järjestön omalta sivulta:



Perimme 18 euron asiakasmaksun. Pyrimme, että perhe käy viikoittain enintään 10 kertaa, jonka jälkeen tarvittaessa jatketaan, mutta harvatahtisemmin esim. 1-2 kertaa/kuukausi. Toiminta toteutetaan Suomen Valkonauhaliiton tiloissa osoite Liisankatu 27 A 3 Kruununhaassa arkisin klo 8-20 välisenä aikana. LISÄKSI tarjolla on aikoja lauantaisin ja sunnuntaisin.



Zemppiä parisuhteeseen! EHDOTTOMASTI kannattaa kokeilla terapia apua.

Jos eropäätös siis on jo tehty? Ehkä tosiaan jo eroterapia tai -leiri voisi olla parempi.



Mutta jos vielä on ajatus elvyttää suhde, niin suosittelen terapiaa. Me olisimme ilman sitä eronneet. Välit olivat niin tulehtuneet, ettei samassa huoneessakaan olo onnistunut saatikka järkevä puhe. Terapeutti oli alkuun kuin erotuomari siinä välissä. Hänen antamansa " tehtävät" tuntuivat aluksi typeriltä, mutta hyötyä niistäkin oli (esim. käski mennä elokuviin & syömään yhdessä ja yrittää jutella hetki ilman syyttelyä ja asioiden kaivelua).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Me käytiin ensin perheneuvolassa keskustelemassa uusperhe ongelmista,ja kun huomasin saavani siihen apua,ajattelin että otetaan nyt tää meidänkin suhde puheeksi.Miehen eka kommentti oli yllättäen,että miksi.Meillä mies viettää aikaa mielummin töissä ja baarissa kuin kotona.



Työntekijät perheneuvolassa otti mun huolen tosissaan ja ensimmäistä kertaa musta tuntu,että mieskin kuunteli.Mutta mitään muutosta ei kuitenkaan ole pystynyt tai halunnut tekemään,ainakaan meidän takia.Siellä kyllä kuunnellaan tosi hyvin molempia osapuolia ja saadaan jotain lukkojakin auki.



Mäkään en enää tiedä onko tässä kyse rakkaudesta,on niin tottunu siihen toiseen,että tavallaan pelottaakin se yksin jääminen.

Mä olen päättänyt käyttää kaikki keinot ja luovuttaa vasta sitten kun kaikki on tehty...

Kerro miten asiasi etenee...voit mailatakin jos haluat honey29@luukku.com

Pariterapiasta ei kokemusta ole parina, mutta yksin kävin eropäätöksen jälkeen kyllä pariterapeutilla. Ja täytyy sanoa, että siitä oli apua.

Koin, että puolueeton ihminen esitti hyviä kysymyksiä, jotka avas itsessä paljon ajatuksia. Ja myös miettimään sitä puolta, et miks annan toisen kohdella itseäni kaltoin kun en toimintaa kuitenkaa hyväksy. Meilläkin suhteenhistoriassa siis pettäminen.

Kyllä ne keskustelut helpotti sitä omaa tuskaa ja vihaa kummasti vaikka meninkin ajatuksella että eihän se mitään ota jos ei anna.

millaisista hinnoista on kyse ja voisiko joku kertoa muutaman esimerkin, että mitä siellä terapiassa käytännössä tapahtuu? Minusta on alkanut tuntua, että jos ei kohta jotain apua saa, niin voimat loppuu. Meillä ei ole pettämisestä ole kysymys vaan kaikesta muusta, tuntuu että olemme kuin kaksi vierasta saman katon alla. Mutta mietityttää tuo hinta, kun rahaa ei todellakaan ole ylimääräistä ja sitä vaikeampi miestä saada mukaan, jos terapia maksaa paljon...

Minulle ja miehelleni oli terapiasta apua, sekä pari- että yksilöterapiasta. Meilläkin oli kriisin taustalla pettäminen. Mutta kuten muutkin totesivat, ei se terapia vie sitä pettämisen muistoa mielestä. Siellä se kytee edelleen ja pelko sen uusiutumisesta. Mutta olen ajatellut katsoa tämän asian loppuun ja jos tulee ero niin voipi olla että miehet saa minun osaltani jäädä.



Voimia!

Moikka!



Kun kerran pettää niin pettää aina kuten olet jo itsekkin huomannut...



..erotilanteesta kannattaa hakea apua eroseminaarista tai muista eroryhmistä.

Jaksamista...

Kyllä mun mielestä kannattaa ainakin kokeilla parisuhde- tai yksilöterapiaa. Tuskin se ihan hukkaan menee vaikka ero sitten lopulta tulisikin. Tietysti molempien pitäisi osallistua parisuhdeterapiaan omasta tahdosta. Riitelemään sinne ei kannata lähteä, ennemmin rakentavassa mielentilassa.



Käytiin aikanaan miehen kanssa ja aika hyvin siellä silmät aukesi. Osasi terapeutti tosiaan esittää hyviä ja aiheellisia kysymyksiä molemmille. Siinä sitten selvisi asioita joista ei koskaan oltu, eikä varmasti myöskään oltais, puhuttu ilman terapiaa. Saatiin puhua suut puhtaaksi ja jouduttiin kuunteleman oikeasti toisiamme. Kysymyksiin oli pakko vastata eikä keskustelu karannut sivuraiteille. Mitään suoranaisia päätöksiähän terapeutti ei asiakkaiden puolesta tee mutta " työkaluja" niiden tekoon sieltä sai.



Me erottiin tuosta hyväksi mainostamastani terapiasta huolimatta. Tosin ero jäi väliaikaiseksi ja nyt ollaan taas oltu saman katon alla pari vuotta. Uskoakseni yhteen palaaminen ei olisi kannattanut ilman noita keskusteluja. Nyt molemmille on selvää miksi viimeksi kävi niin kun kävi. Jälkeenpäin mieskin on tuumannut tuon terapian olleen ihan ok juttu.



Pettäminen ja siitä seuraava luottomuksen menetys on kinkkinen juttu. Näillä oli osuutensa meidänkin tapauksessamme. Varmasti on aika pitkälti ihmisestä kiinni miten saa rakennettua kaiken uudelleen. Omalla kohdallani tuntuu, että asia on tavalla tai toisella edelleen mukana kuvioissa. Tuohon asiaan ei siis edes terapia auttanut...valitettavasti. Kaikki muu painoi kuitenkin vaakakupissa enemmän, kun yhteen paluuta mietin. Jos nyt palattaisiin tuohon aikaan en tiedä päättäisinkö enää samoin. Jotenkin silloin kuvitteli, että asian kanssa eläminen olisi helpompaa. Terapiaan kuitenkaan menisin edelleen se jotenkin selkeytti asioita.



Tsemppiä ja voimia!



Zen

Vaikka olisitte eropäätöksen tehneet ja vaikka olisit siitä ihan varmakin, niin silti kannattaa mennä pari/perheterapeutin juttusille. Minä tein ensimmäisen miehen kanssa sen virheen, etten mennyt pariterapeutille hänen kanssaan. Meillä oli hyvin samanlainen tausta kuin teillä, mies pettänyt moneen kertaan ja minä laitoin vihdosta viimein eron vireille. Sen jälkeenhän mies olisi ollut valmis vaikka mihin ja tietysti myös pariterapeutille menemään. MInä olin niin varma päätöksestäni ja halustani erota, etten nähnyt mitään syytä mennä puhumaan ammattilaiselle. Oikeastaan pelkäsin, että minut päätökseni pyörretään siellä ja minua yritetään manipuloida muuttamaan päätökseni.



Eihän se toki niin mene pariterapeutin luona. Siellä voi ammatti-ihmisen kanssa keskustella perheen ja parisuhteen tilanteesta. Harmittaa omalta kohdalta, etten mennyt keskustelemaan silloisen mieheni kanssa. Niin moni asia jäi ilmaan, eikä meillä mieheni kanssa ollut antaa eväitä toisillemme eroa varten. Ammattiauttajalla olisi niitäkin saanut. Niitä olisin todella tarvinnut siinä tilanteessa. Selvitellä asioita eri näkökulmista ja tehdä se rauhassa ja harkiten. Olisin tarvinnut ulkopuolista apua. Tiedän senkin, etten olisi eronnut, jos olisin enemmän harkinnut. Kaikkea paskaa siinä suhteessa oli niskaan tullut, mutta rakastin edelleen sitä miestä. Ero oli jälkikäteen mielestäni väärä ratkaisu, mutta tehty mikä tehty.



Nyt olen uudessa parisuhteessa. Meillä on mennyt välillä todella huonosti mm keskustella emme ole osanneet lainkaan. Kummallakin on aivan erilainen tyyli asioiden käsittelyssä ja esille tuomisessa yms yms. Päätimme hakea apua pariterapiasta ja voi hyvänen aika, miten jo ensimmäinen käynti auttoi meitä. Kävimme varmasti noin 7 kertaa siellä yhdessä, jonka jälkeen minä olen käynyt itsekseni joitakin kertoja. Ilman ammattiapua tämäkin parisuhde olisi karahtanut kiville.



Kokeilkaa ehdottomasti pariterapiaa: olkoon se sitten joko eväiden saamista tulevaan eroon tai vielä yhteisen sävelen löytämistä, kun joku ulkopuolinen auttaa arvioimaan tilannetta. En puhu pelkästä yhteiselämän jatkamisen puolesta, sillä on todellakin tilanteita, joissa ero on paras ratkaisu. Sinä tulet tietämään mikä on parasta sinun kohdalla, kun annat ajan sen näyttää. Älä kiirehdi.



Joka tapauksessa ratkaisu minkä teet, on varmasti hyvä ratkaisu, paras, jonka voit tehdä eväilläsi. Käytä kaikki apu mikä on saatavilla!!!



Jaksuja!

Mikä teidän tilanne on ja miksi olette menossa terapiaan?



Minäkään en ikinä kuvitellut antavani anteeksi mutta tässä sitä vain ollaan. Voisi sanoa että rakkaudesta mutta mistä sitä tietää onko kyseessä vain läheisriippuvaas ja pelko yksin jäämisestä lapsien kanssa.

Oli miten oli jos vaikka terapiassa selviäisi tämäkin niin se olisi hyvä.

Mä en enää voi ymmärtää mitenkään noita miehiä,joko ne elää omissa oloissaan itsekkäästi tai sitten ne pettää ja aina samat ruikutukset ja anteeksi pyynnöt ja sit vielä luvataan muuttua.Ja tulokset ollaan nähty.

Me nyt yritetään jotain terapiaa,mut jos tässä ero taas tulee,mä jätän miehet elämään ihan omaa elämäänsä.Musta on tullut jo niin kyyninen ihminen,etten varmaan luottais enää kehenkään.



Miukulle jaksamisia:)Mä en olis pystynyt antaa pettämistä anteeksi.

Perhenevolassa terapia on ihan ilmaista,jonot tietysti on pitkät.Itse odottelin pari kuukautta,mutta sitten kun pääsimme keskustelemaan,käyntejä on ollut kerran kuussa.Apua on ollut,mies viimein kuunteli ja tajusi,että kamelin selkä kohta katkeaa ja muutosta rupesi tapahtumaan...:)

Eli onko toivoa olemassa??



Pariterapiaan mennessä kannattaa jo miettiä omat motiivit.. onko valmis vielä yrittämään vai onko jo todellakin päättänyt että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero..



Minä olin meillä se joka olisin ollut valmis eroon. Mies ei ymmärtänyt että olen tosissani ja todella väsynyt tilanteeseen. Terapia avasi meidän välit, pystymme taas kommunikoimaan ja asettumaan toisen asemaan. Se meiltä puuttui. Toisen kunnioitus ja arvoistus, sitä kautta toisen kuunteleminen ja eläytyminen tilanteeseen toisenkin näkökulmasta.



Tottakai riitoja meillä on vieläkin, ja päiviä jolloin olisi valmis luovuttamaan. Mutta kuitenkin haluan pitää kiinni tästä mitä on, kaikin voimin. ehkä jollain tapaa opin myös " hölläämään" , en aina vaadi niin paljoa,täydellisyyttä. Tiukkaa se välillä tekee, mutta kyllä niitä hyviäkin päiviä on.. Minä ainakin siis suosittelen pariterapiaa, jos vaan on itse valmis vielä yrittämään.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat