Vierailija

" Suomalaislapset voivat huonommin kuin ruotsalaiset ja norjalaiset ikätoverinsa.



Asia ilmenee pohjoismaisesta vertailevasta tutkimuksesta.



Suomalaiset lakkaavat leikkimästä ikätovereitaan aiemmin, mikä lisää riskiä pahoinvointiin. Sekä tyttöjä että poikia vaivaa myös ankara tyytymättömyys omaan ulkonäköön.



Kaikissa maissa syrjäytymisen riskiä lisää liian vähäinen vanhempien kanssa vietetty aika"



Tämä on lainaus tämän päivän Iltasanomista. Miten tämä on mahdollista kun yhä enemmän lapset hoidetaan pidempään kotona ja senhän pitäisi olla vaan hyvästä.



Tuon ulkonäkö kohdan ymmärrän hyvinkin kun tätäkin palstaa lukee kun arvostellaan todella paljon toisten ihmisten ulkonäköä, esim. jos kulkee verkkareissa tai ei ole meikattu jne jne. Kyllähän tällainen arvostelu tarttuu lapseenkin ja hän yrittää kaikin tavoin miellyttää vanhempiaan. Vanhemmat vahtivat tänä päivänä kamalan paljon laihuutta itsellään ja aina vaan pienemmillä lapsilla ja haukutaan ihmisiä joiden lapset on vähän pyöreitä. Ihannoidaan laihoja lapsia, muka terveydelllisistä syistä se on parasta, mutta ei ajatella sitä puolta mitkä paineet lapselle tulee syömisestä yms aina vaan nuorempana on lapsilla (etenkin tytöille) syömishäiriöitä, ei sekään kovin terveellistä ole.



Leikkimisen loppumisen olen huomannut kanssa lasten koulukavereissa. Meidän lapset vielä leikkivät kovasti, mutta kun heidän kavereitaan käy kylässä niin pitäisi vaan pelata pleikkarilla tms. eikä enää osata leikkiä kunnolla. Olen ihmetellyt sitä miksi eivät enää leiki. Joskus tuntuu että meidänkin lapsia välillä hävettää leikkiminen kun ei muutkaan leiki. Minä olen kovasti kannustanut leikkimään edelleen ja istun itsekin heidän kanssaan leikkimässä.

Kommentit (4)

Vaikka lapsia hoidettaisiin enemmän kotona, alkaa rumba viimeistään kouluun mennessä - työ, koulu, harrastukset, kaverit. Kuinka moni perhe istuu esim. syömään päivällistä yhdessä saman pöydän ääreen joka päivä? Monet viettävät loppujenlopuksi vain todella vähän aikaa keskenään, vaikka ajallisesti näyttäisi toiselta. Mm. tietokone vie nykyään paljon aikaa sekä vanhemmilta että lapsilta. Käyttekö itse yli puolen tunnin keskusteluja yli 5v lastenne kanssa päivittäin? (Esim ruokailun aikana) Olen huomannut, että monet lapset eivät näköjään edes pysty keskittymään sellaista aikaa vain tavalliseen keskusteluun aikuisen kanssa.



Nuoret tuntuvat (näin nuorten nettipalstoja lukeneena voin vain sanoa) toivovan paljon enemmän huomiota ja välittämistä. Suurin osa nuorista, jotka kirjoittavat nettiin ongelmistaan kertaavat samoja asioita: " ei minusta kukaan välitä, ei minua kukaan ymmärrä, äiti ja isä vain huutavat, en voi kertoa heille ongelmistani, koska en halua heidän huolestuvan enkä voivan huonosti minun takiani" . Minusta tuntuu, että nuoret kertakaikkiaan kadottavat sen elämän punaisen langan nykyään viimeistään yläasteella. Onnekkaat löytävät sen joskus lukion aikana tai jälkeen, vielä onnekkaammat omaavat vanhemmat, jotka ovat oikeasti läsnä ja pitävät nuoren kiinnostuneena omasta elämästään ja mahdollisuuksistaan läpi sen pimeän yläasteen.



Ap, nostan hattua sinulle, että leikit lastesi kanssa ja kannustat heitä leikkimään!

Nyt kun olen äitiyslomalla niin meillä on lasten kanssa koulusta tulon jälkeen yhteinen välipala (nuorimmainen nukkuu siihen aikaan) ja syödessä puhumme miten koulupäivä on mennyt ja kenen kanssa on leikitty ja mitä.... ja kaikkea muutakin. Alkuun minä aina kyselin lapsilta ja nyt he alkavat omasta aloitteesta puhumaan päivästänsä. Se on minusta tosi kivaa.



Iltaisin kun mennään nukkumaan niin lasten ollessa sängyssä niin miehen kanssa vuorotellen istumme vielä juttelemassa kaikenmaailman asioita.... Lasten suosikki on se kun he haluavat kuulla mitä me olemme tehneet pienenä ja silloin kun olemme olleet heidän ikäisiä. On tosi kivaa ja avartavaa molemmille niin lapsille kuin itselle.



t. ap





Vierailija:

Lainaus:


Käyttekö itse yli puolen tunnin keskusteluja yli 5v lastenne kanssa päivittäin? (Esim ruokailun aikana) Olen huomannut, että monet lapset eivät näköjään edes pysty keskittymään sellaista aikaa vain tavalliseen keskusteluun aikuisen kanssa.






Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Netissä on juttu, että WHO on pyytänyt selvitystä suomalaislasten pahoinvoinnista. 15-24-vuotiaiden tyttöjen itsemurhat ovat WHO:n tilastojen mukaan Suomea tavallisempia vain Kiinassa. Olemme siis toisella tilalla. Pojilla on tilanne hieman parantunut, heidän itsemurhansa ovat tilastossa viidentenä maailmassa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat