Vierailija

Minulla on vuoden ja kuukauden ikäinen lapsi, joka ei osaa vielä kävellä, seisoo kyllä tukea vasten. Eilen olimme käymässä lapsemme isovenhemmilla, jossa lapsemme kohta 3 vuotias serkku oli myös käymässää samaan aikaan. Lapsemme seisoi tv-pöytää vasten yksin, jolloin 3-vuotias serkku meni hänen luokseen ja kaatoi tahallaan hänet selälleen lattialle. Mieheni suuttui siskonsa lapselle ja minäkin huusin hänelle, että " mitä sinä oikein menit tekemään?! " samalla kun menin hakemaan oman itkevän lapseni syliin.

Lapsen oma äiti ei sanonut lapselleen yhtään mitään, meille sanoi vain että lapset nyt tekevät noin!!! Tästä kehkeytyi sitten riita, jossa lapsemme isoäitikin sanoi minun nyt ylireagoivan tapahtuneeseen, koska olen vain niin tarkka omasta ensimmäisestä lapsestani!

Mitä mieltä te olette? ylireagoinko minä?

Sivut

Kommentit (38)

jos oma lapseni olisi se joka tönii pienempää. Toruisin häntä heti, ja sanoisin ettei kätään saa koskaan mennä kaatamaan, ei pienempiä eikä isompia lapsia!Sinulle,joka kysyit ketä nimitin ääliöksi, niin tarkoitin todellakin lapsen äitiä en suinkaan tuota kolmivuotiasta, joka on vain jotunut huonosti kasvatetun asemaan...(tai ainakin tulee tulevaisuudessa siitä vielä kärsimään varmasti monessa tilanteessa jossa käytöstapoja pitäisi olla)

ap

vaan me ei olla väleissä edes oltu, tapahtuma hetkelläkään!En tarkoita sitä, että tuo tönäisy nyt olisi ollut NIIN SUURI juttu, vaan se ärsyttää kun jokaisessa tilanteessa he toimivat samoin:eivät siis kiellä lastaan mistään, tekipä hän mitä tahansa! En siis todellakaan ole mikään herkkänahkainen yhden lapsen äiti!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Huomaat sen, kun omasi lähestyy sitä ikää. Poika-reppana on varmasti järkyttynyt teidän reaktioista, minäkin olisin pojan äitinä loukkaantunut.



10 vastasi hyvin, te kaikki toimitte väärin. Sinulla on mielestäni ihan samanlainen anteeksipyynnön paikka kuin muillakin.

...tai kun ei ole tavoille opetettu. Poika on 2,5 niinkuin serkkutyttönsäkin (siis meidän kuopus). Poika tönii ja vie lelut käsistä eivätkä vanhemmat tai mummu ja pappa sano koskaan mitään. Ei kielletä tai opasteta toimimaan oikein. Sitten poika on koko ajan mieheni veljen vaimon vanhemmilla hoidossa, kun eivät jaksa...

" No ei paljon haittaa kun tuo tyyppi saattuu olemaan ylipäätäänkin vaan niin tyhmä, että just tuollaista käytöstä siltä voikin vaan oottaa!

ap"



Sä todellakin ylireagoit, jos yhden tönäisyn takia menee sukusopu!



Mietipä sitten jos saat vielä lisää lapsia niin se sun pikku kullannuppu voi tönäistä sen nuoremman monta kertaa päivässä...

Mieheni veli ja hänen vaimonsa olivat vauvansa kanssa samaan aikaan mummolassa kylässä. Meidän alle kaksivuotiaamme, olisikohan ollut puolitoistavuotias (*laskee serkusten i' istä* ja olihan tuo) oli todella innoissaan vauvasta. Hän makasi serkun vieressä ja ihaili vauvaa. Minä koko ajan vieressä tarkkailemassa. Lapsemme ryhtyi vähän turhan innokkaasti halaamaan vauvaa, minä kielsin ja estin ja puutuin, nostin häntä sitten pois ja hänen jalkansa osui vauvaan.



Miehen veljen vaimo sai ap:n kaltaisen kiljuntareaktion ja saimme kaikki kuulla kunniamme. Siinä sivussa tuli sitten haukuttua se, että meillä oli jo useampi lapsi ja " kun on sitten pakko tänne samaan aikaan ängetä" . Niinpä.



Tuosta on aikaa jo vuosia enkä suoraan sanottuna osaa edelleenkään ihan täysin luontevasti suhtautua kys. naiseen. Toki käyttäydyn ja suhtaudun eikä päällepäin huomaa varmasti mitään. Mutta minusta tuo oli aikuiselta aivan posketon reaktio. Kuvaava sinällään kylläkin, koska hän on muutenkin hyvin " minä, minä, minä, minä" -ihminen ja esim. sosiaalisilta taidoiltaan ei ihan sieltä taidokkaimmasta päästä.



Toki oli kurja, että vauvaan sattui. Mutta myös toinen osapuoli oli vielä ihan pieni.



Sen verran voisi vielä kertoa, että samanlaista kohtelua sai sitten tuo vauvakin osakseen kasvaessaan. Häntä mm. äiti nippaili ruokapöydässä yksivuotiaana, kun yritti syödä sormin...

Ei kolmevuotiaalle _huudeta_ " mitä sä oikeen menit tekemään!" , vaan sanotaan tiukan asiallisesti jotain " teit väärin, noin ei saa tehdä, se sattuu" .



Koko alotuksestasi oikeasti huokuu kuva, että teidän pieneen kultaanne ei saa hyttynenkään pistää ja jos jotain sattuu, lapsi vaikka meinaa kaatua kävellessä niin te suunnilleen paniikissa juoksette hakemaan ettei mitään pientäkään vaan sattuisi.



Elämä kolhii. Toi oli kutienkin aika harmiton juttu (siis seurauksiltaan) ja sen olisi voinut toisinkin hoitaa.

Ja koko lastenkasvatus on hallussa kunnes ne lapset tulevat siihen ikään että pitäis käytännössä toteuttaa hienot suunnitelmat.



Varmasti tiedät, että tulevaisuudessa sinä et todellakaan ole näkemässä jokaista pikkuriitaa mihin lapsesi joutuu ja mahdollisesti myös itse tönäisee muita.



AP:n tapauksesssa lapsen vanhemmat ja mummo toimivat hekin väärin, mutta ap liioittelee tapahtunutta todella rajusti! Välit meni lopullisesti kun 3-vuotias tönäisi 1-vuotiaan kumoon? Jos joskus saatte lisää lapsia niin mitäs sitten teet kun esikoinen joskus aivan takuulla tulee kiusaamaan pientä. Pistät välit poikki esikoiseen?

Onhan se inhottava tunne kun omaa lasta joku tönii, tai muuten kohtelee kaltoin. Mutta kyllä on nyt ylireagoitu ja pahasti, jos on ihan välit menneet poikki.

Lapset (3-vuotiaat) tosiaankin tekevät noin, ja siihen pitää puuttua mutta että ihan katkaistaan välit moisen takia...ei jaksa ymmärtää.

Välit meni poikki, koska serkkupoika työnsi lapsen kumoon? En enää yhtään ihmettele että niinkin moni on huonoissa väleissä.



Tuo ON normaalia. Se ei ole hyväksyttävää, mutta normaalia. Ajattele itsesi tuon 3-vuotiaan paikalle (ja ajattele, että oma lapsesi on kohta sellainen!!!!) Hän on ollut prinssi ja nyt tulee joku viemään paikan. Häntä suututtaa ja hän tekee VÄÄRIN.



Mutta teidän kaikkien suhtautuminen oli väärä. Lapselle sanotaan tiukasti, että älä tee noin. Selitetään miksi niin ei saa tehdä. Lapselle voisi puhua, että oletko vihainen jne, selvittää tilanne. Isomman pitää pyytää anteeksi, se on selvä. Mutta tuo oli yksi tilanne, ei järin vaarallinen ja sellaista sattuu, niin se on. Isomman tekoa ei saa hyssytellä mutta ei myöskään liioitella.



Järkyttävän herkkää sakkia.

eli ottaa päähän ja sitten teki noin.

Minusta tuollaisessa tilanteessa saa kyllä sanoe että " älä viitsi töniä XXXXXää" ja laittaa lapsen pyytämään anteeksi (varsinkin jos taapero rupesi itkemään) MUTTA et voi olla noin hysteerinen joka kerta kun lapsesi muksahtaa, tönäistiin häntä tai ei.



Ja selkeästi olet hieman hysteerisyyteen taipuva jos mietit tätä asiaa vieläkin niin paljon että kysyt siitä täällä.

tyttöään kuin tiikeriemo ja kiljuu ja komentaa muita lapsia, jotka leikkivät ihan normaaleja lastenjuttuja hänen pikku-Peppinsä ympärillä.



Homma alkaa meidän muiden äitien mielestä käydä tosi koomiseksi, mutta omien lastemme takia meidän on pian pakko tehdä joku interventio ko. tytön äidille tai sitten Pepille ja hänen äidilleen täytyy alkaa pitää omaa perhekerhoa.

" Se nyt on lapsille normaalia käytöstä." Lapsen oman äidin olisi pitänyt ottaa poika puhutteluun ja selittää että siinä voi käydä pahasti koska toinen ei vielä osaa seistä.



T. 2

Meillä on vain sinun kertomuksesi, joten tarkkaan en voi tietää tapahtumia.



Mutta: 3-vuotiaalla ei ensinäkään ole mitään käsitystä 1-vuotiaan kävely- tai muista taidoista. Hän ei myöskään vielä kauhean hyvin osaa arvioida omia voimiaan. On aivan mahdollista, ettei hänen tarkoituksensa ollut kaataa kumoon teidän lasta. Hän on tottunut ehkä omanikäsiin lapsiin joiden kanssa töniskellään joskus. Epäilemättä hän vähän halusi kiusata lastanne, mutta ei ehkä arvannut että tämä kaatuu. 3-vuotias ei tosiaankaan osaa arvioda sitä.



Siksi, kun hän jo varmaan pelästyy tönäisyn seurauksesta niin teidän huutonne saattaa oikeasti pelottaa ihan kauheasti.



Ja sitten itse seuraukseen, usein kun olen eskarissa keskimmäisemme kanssa niin 1-vuotias siinä sitten palloilee keskellä käytävää. Jonkun kerran on käynyt niin että tuollaset 3- 4-vuotiaat juoksevat leikissä ja hermostuvat kun pieni on tiellä (jos en ole ehtinyt siirtää) ja saattavat vähän tönästä -> pieni kaatuu. Joo, no, pojat teki väärin, sanon heille perään että olkaa kiltit vähän varovaisempia meidän XX ei vielä pysy pystyssä kovin hyvin. Sanovat anteeksi ja jatkavat leikkejä. Tapaus on ohi, kenellekään ei käynyt mitään ja koko episodi on hyvin pienimuotoinen. Sitä sattuu.

töniä , selittämällä ,että toiseen sattuu. Ihmeellisesti puolustatte tuollaista kolme-vuotiaan normaaliksi käytökseksi ! Täällä on taas näitä äitejä jotka eivät lapsiaan kiellä ja sallivat kaiken. Näistä kasvaa sitten näitä vastuuttomia yhteiskunnan elättejä. Menkää itseenne.

Vierailija:

Lainaus:


jos oma lapseni olisi se joka tönii pienempää. Toruisin häntä heti, ja sanoisin ettei kätään saa koskaan mennä kaatamaan, ei pienempiä eikä isompia lapsia!Sinulle,joka kysyit ketä nimitin ääliöksi, niin tarkoitin todellakin lapsen äitiä en suinkaan tuota kolmivuotiasta, joka on vain jotunut huonosti kasvatetun asemaan...(tai ainakin tulee tulevaisuudessa siitä vielä kärsimään varmasti monessa tilanteessa jossa käytöstapoja pitäisi olla)

ap




Käytöstavat on hyvä oppia ja tuleekin jo aloittaa pienestäpitäen. Mutta odotappas, kun oma kullannuppusi on 3v. muista silloi nämä mesoamisesi =)

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat