Vierailija

Mietin kokoajan vain ihan kamalia juttuja, eikä ole ketään kelle puhua näistä. Puolituttuja kavereita en viitsi vaivata näillä, kun yksikin sanoi että hänellä on ihme tapa kerätä kaiken maaiman reppanoita ympärilleen...

Olisi kiva olla jollekin tärkeä, mutta tuntuu pahalta kun minä olen se joka skipataan, jos tulee parempaa tekemistä (esim. yksi kaveri jonka kanssa olimme sopineet menoja, perui ja jälkeenpäin kuulin että hän oli ollut sitten erään toisen tuttumme kanssa silloin), tai että mun luokse tullaan silloin kun itsellä on paska olo :(

Ja tää saattaa kuulostaa ihan pikkujutulta, muta ainakun olemme porukalla likkeellä, ja esim minulle sattuu joku viivästys, pysähdyn vaikkapa laittamaan lapasta lapselle, kukaan ei odota minua. Kaikkia muita on aina odotettu paitsi minua... :`(

Kommentit (13)

Itselläni on miehen lisäksi yksi hyvä ystävä, jonka kanssa voin parantaa maailmaa viinilasin ääressä (tästä olen enmmän kuin onnellinen) sekä neljän hengen kaveriporukka, jossa kuitenkin usein tunnen itseni ulkopuoliseksi. Muut tekevät usein jotain kivaa yhdessä (käyvät lenkillä, ostoksille ym.) ja ajoittavat tekemisensä niin etten pääse mukaan. Jos joku muu kuin minä on töissä, silloin ei voida lähteä. Lisäksi minulla on hyvänpäiväntuttuja, mutta ei oikeastaan ketään joiden kanssa kävisin missään/tapaisin/soittelisin.



Olen mielestäni miellyttävä ja sosiaalinen, mutta ujo Ystävystymään. Uskallan kyllä töissä ja koulussa jutella ihmisten kanssa, mutta en uskalla pyytää vapaa-ajalla tekemään mitään ja joskus vieraiden ihmisten kanssa olo tuntuu väkinäiselle. En oikeastaan koskaan puhu ihmisten selän takana, mikä (naurettavaa sinänsä) erottaa minua kaveriporukastani. Missä te olette te kaikki mukavat ystäviä vailla olevat ihmiset?!

Mun on tosi vaikea ystävystyä muiden naisten kanssa, koska olen joutunut tosi pahasti pettymään. Olen myöskin ujo ja varautunut, ja tutustuminen vie paljon aikaa, mutta on kyllä vaivan arvoista ;)



Ja sama juttu kuin sinulla; koska en juurikaan harrasta selän takana jauhamista, niin olen sitten helposti naisporukassa se joukosta erottuva.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eikä mikään tunnu typerämmältä ajatukselta kuin mennä lääkäriin puhumaan.

Kaikki paha mieli ei ole masennusta ja masennuksen ei aina tarvitse hankki diagnoosia tai lääketieteellistä apua.

Eikä lääkäri voi mulle hommata uusia ystäviä.



Mä oon hidas tutustumaan uusiin ihmisiin ja muutenkin ujo ja hiljainen, joten harrastuksissa sais käydä monta vuotta ennen kuin siellä saisi kavereita.



Mä olen se, jonka kanssa suunnitellut menot ensin siirtyvät ja siirtyvät kunnes ne lopulta perutaan. Ja yhteydenotot on jo nolostuttavan yksipuolisia.

Silti ihmetyttää että miten minä eroan niistä muista, jotka saavat ystäviä...

Olen ujohko, mutta otan kuitenkin kontaktia muihin. Nyt vain tuntuu ettei jaksais enää, väkisin.

Mullakin alkoi jossain vaiheessa olemaan pelkästään kavereita joiden kanssa sai kolme viikoa aikaisemmin sopia tapaamisen ja sitten kun se lähestyi ,niin peruttiin sen takia ,että oltiinkiin järkätty tapaaminen jonkun toisen kanssa, jonka kanssa haluttiin tavata mieluummin. Nyt olen sitten melkeimpä ilman kavereita , kun katkaisin kaikkiin näihin ihmisiin välit. Mitä tuollaisten kanssa roikkumaan.

Tiedän ,että tällä iällä on vaikea ystävystyä (32) . Joten et ole yksin ,jos yhtään lohduttaa.

En tiedä kyllä mistä sitten enää löytäisin uusia kavereita, kun perhekerhossa olen käynyt ja nämä ovat löytyneet sieltä. Muut ovat vähän sellaisia ettei heitä kiinnosta ystävystyä. Tai ehkä sitten vain olen sellainen ettei kukaan halua minua ystäväkseen :(

Vaikka olen suht. seurallinen ja ystävällinen.... Mietin vain että mistähän kaikki v-mäiset ihmiset löytävät ystävänsä, kuinka heillä voi olla ystäviä, mutta mulla ei? Mussa taitaa olla jotain tosi vialla :`(

voisi soitttaa vaika keskellä yötä tai jonka kanssa voisi kahvitella ja parantaa maailmaa viinilasin ääressä. Mieheni saa sosiaalisia kontakteja töissä tarpeekseen, eikä lähde kanssani tapahtumiin tai teattereihin (vaan mieluummin istuu sohvalla ja surffaa netissä). Tunnen paljon ihmisiä lasten kautta, mutta en saa oikeita ystäviä. KUkaan ei kutsu mihinkään ,eikä puhelin soi. Kaikki aloitteet teen minä. Olen katsonut peiliin. En tiedä. Olen kai vaan niin harmaan tylsä.

Mä tein kaveripiiriremontin muutama vuosi sitten, enkä ole päivääkään katunut! Oikeasti jos jonkun seurassa tulee vaan huono olo niin älä ole tekemisissä.



Hankin uuden harrastuksen ja uusia kavereita.

Vierailija:

Lainaus:


mutta tsemppiä sulle!




Voisitko puhua lääkärille pahasta olostasi, kuulostat masentuneelta? Silloin asiat yleensä tuppaavat olemaan kamalampia kuin oikeasti ovatkaan!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat