Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Olen ollut hoitoalalla jo 7vuotta, ja lähdin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Olen niin väsynytsairaalatyöhön ettei ole tosikaan. En ymmärrä miksi jatkan opintoja tällä alalla, kun ei mun energia ja mielenterveys kestä tätä. Joka päivä ahdistaa mennä töihin. Vaan mitä muutakaan tekisin? Ei minua kiinnosta mikään muukaan ala edes tän vertaa.



Olenko ainoa? Mitä voin tehdä?



t. ahdistunut hoitaja

Kommentit (22)

Opiskelin terveydenhoitajaksi kolmatta vuotta, eli aika loppusuoralla jo.

Jotenkin tympi ja jollaintapaa ahdisti se koko sairaalamaailma. Harjoittelu oli pakkopullaa, siihen kun kuului osasto- ja perushoidon jaksot myös.



Tein opintojen ohessa töitä (ihan eri ala, ns. hanttihommia), ja eräänä päivänä sitten päätin vaan etten enää mene kouluun. Kävin töissä täysipäiväisesti puolisen vuotta, ja hain sen jälkeen opiskelemaan ihan eri alaa.



Valmistuin vuosi sitten " omalle alalleni" , enkä ole vaihdosta katunut päivääkään!!!

ja mietin jo alanvaihtoa, kunnes lähdin sijaistamaan kotihoitoon, Kiirettä ei tällä alalla pääse pakoon, mutta työnteko oli ihan erilaista ja sairaalahierarkia, jonka olen aina kokenut ahdistavana, puuttui sieltä kokonaan. Työ on paljon itsenäisempää, mikä sopii minulle. Työ on joustavampaa, ja antaa ainakin minulle enemmän. Vaikka asiakkaamme ovat sairaita, hei eivät välttämättä ole yhtä sairaita kuin sairaaloissa, ja tämä antaa tilaa sosiaaliseen kanssakäymiseen syvemmällä tasolla. Ja koska työ tapahtuu asiakkaan reviirillä, on asiakas yleensä luontevammin " oma itsensä" hoitotilanteessa.



Mieti tarkkaan alanvaihtoa, sillä terveydenhuoltoalalla on laaja valikoima työnkuvia sairaanhoitajille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

senkään vertaa kuin vastaavassa työssä oleva palkkatyöläinen.



Olen itse pienyrittäjä ja työtä riittää. Mutta työtekijään kun ei ole varaa, joten työaika venyy kummastakin päästä. Mukavaa lapsiperheessä :(

Minulla oli jo opiskellessa sama tunne ja silti jatkoin. Työskentelin myös 7v. alalla kunnes onnistuin saamaan ihanan työn, joka ei ole hoitotyötä, mutta missä koulutuksesta ja kokemuksesta on hyötyä.

minua saisi enää kirveelläkään ns. perinteisiin sh:n töihin sairaalaan. Olen ollut päihdeklinikalla töissä ja siitä pidin kovasti. Nyt olen työssä sosiaalipuolen perhetyössä, jossa sh:n tutkinto on ikäänkuin tehtävään soveltuva. Eli kannattaa myös miettiä, löytyisikö SH:n tutkinnolla jotain perinteisen työnkuvan ulkopuolelta.

Tänä keväänä valmistuin. Teen kesän ja alkusyksyn konttorihommia ja sitten jään äittärille. Ei ole aikomustakaan tehdä hoitajan töitä ainakaan lähitulevaisuudessa, tuskin koskaan. Tein opiskeluaikoina osuuteni ja riittäköön. Mua ei oikeastaan enää saa edes palkankorotukset ym. jutut liikkeelle, haluan pysyä mahd. kaukana sairaalamaailmasta.

Oletko kenties ajatellut kokeilla jotain aivan muuta työtä hoitoalalla? Esim. mielenterveyspuolta. Työolot ovat todella inhimilliset verrattuna somatiikan puolelle. Työryhmältä saa aina tukea, eikä kiirekkään ole niin kova! Työn luonne ja tahti aivan toinen kuin somaattisella puolella. Plussaa on vielä tietysti miespuolisten hoitajien suurempi osuus, meininki säilyy paljon rennompana. :)

Olen tosin toiminut sairaanhoitajana jo 11 vuotta ja alkaa tuntua, että kaikki on nähty! Olen eräällä hyvin akuutilla osastolla työssä ja ovista voi todella tulla mitä tahansa! Väkeä on vähän, työkavereita irtisanoutuu koko ajan. Hoidon taso laskee koko ajan; sitä tekee parhaansa ja vähän ylikin.

Ainut vaan, että tämmöinen velkaantunut ihminen ei herkästi opiskelemaan uskalla lähteä, haluja kyllä olisi.

Itse kävin sairaanhoitajakoulua aloittaen sen suoraan lukiosta. En tykännyt, mutta ihmiset painosti jatkamaan ja kärvistelin loppuun asti. Nyt olen 35 ja alanvaihto käynnissä. Paljon helpompaa olisi ollut, ku olisin tajunnut lopettaa koulun heti tai hakeutunut vähintään heti uuteen koulutukseen. En viihtynyt sairaalatyössä yhtään. En kokenut sitä mielekkääksi ja masennuin jopa itsemurhan partaalle ,koska työ oli niin paskaa. Lopeta! Voit vaikuttaa itse elämän suuntaasi!



T: saman kokenut

oli karmea olo mennä harjoitteluun, vaikka teoriasta ja oppitunneista tykkäsinkin. joten lopetin. todella tarvitsee kutsumuksen, jos aikoo koko elämänsä olla hoitsu. arvostan todella paljon " kilttejä" hoitsuja, koska olen törmännyt myös niihin pahansuopiin, elämäänsä kyllästyneisiin, jotka purkavat olonsa potilaisiin.

Olisihan se hyvä, jos voisi jotenkin hyödyntää tätä kokemusta ja opintoja. Luontaishoitajan ammatti saattaisi jotenkin kiinnostaa, lähinnä se oman yrityksen pyörittäminen ja se, että olisi oman itsensä " herra" . Ei tarvitsisi tehdä kolmivuorotyötä palkalla, jolle nauraa naapurin kissatkin.



(Pikkusen latistaa työintoa, kun juuri palkkataulukosta huomasin että osastosihteeritkin tienaavat enemmän kuin osastolla hoitotyössä olevat lähi- ja perushoitajat.. ja että jopa lapseni hoitajakin päiväkodissa ansaitsee kuukaudessa enemmän kuin minä)

tai joku muu bisnesjuttu-

esim. yksityisessä hoitokodisa työtahti hittaampi kuin sairaaloissa



tai mene kauppaopistoon

- merkomonina- tai tardenomina töitä riittää

Muakin alkuun painostettiin perheen taholta.

Sitten kun vielä menin toisen asteen kouluun (olen yo), niin jestas. Olinhan kuitenkin ollut AMK:ssa ja keskeyttänyt sen.



Ihan rauhassa saavat sukulaiseni mun puolestani olla arvostamatta ammattiani, pääasia että itse olen tyytyväinen.



Vaihtakaa ihmeessä alaa jos siltä tuntuu :)

10

joksikin aikaa; saatais kunnon kriisi aikaiseksi ja parannusta työolosuhteisiin ja palkkoihin. Tällaisella hymistelyllä ei tulla koskaan saamaan mitään aikaiseksi.

- äitiyslomalla oleva sh, joka lukee pääsykokeisiin

sairaanhoitajaksi jouluna. Aion opintoni suorittaa loppuun, mutta valmistuttuani en ehkä tee päivääkään sairaanhoitajan töitä. Aloitin vuosi sitten kasvatustieteen opinnot ja valmistuttuani SH:ksi aion jatkaa kasvatustieteen opintojani täyspäiväisesti. Toivottavasti voin myös pian valmistumiseni jälkeen jäädä äitiyslomalle.



Sain ensimmäisen lapseni opintojeni keskellä. Äidiksi tuleminen avasi silmäni: SH:n kolmivuorotyö paskapalkalla ei todellakaan kiinnosta. Minäkin olen jotenkin inhonnut niitä harjoitteluja aina, vielä yksi edessä. Tämän kesän olen hoitajana pienellä psykiatrisella kuntoutusosastolla. Työ on kyllä ihan ok, mutta taitaapa minun " urani" sairaanhoitajana jäädä tähän.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat