Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Tyttäreni 9 v niin ujo ettei tosikaan :(

olen pienestä pitäen koettanut kasvatta kehumalla ja rohkaisemalla, mutta niistä ei ole ollut apua... Olemme muuttaneet uudelle paikkakunnalle pari vuotta sitten, eikä tyttäreni ole vieläkään saanut uusia ystäviä.

Miten voisin auttaa tytärtäni, koulua on vielä monta vuotta jäljellä ja se on pitkä taival, jos ei ole yhtään ystävää...

Uudet harrastukset ei oikein onnistu, koska ei kertakaikkiaan halua lähteä mihinkään :(

Kommentit (13)

Meidän perheessä on yksi vilkas rämäpää ja kaksi ujoa lasta, toinen heistä hyvinkin ujo. Samalla kasvatuksella saatu niin eri luonteisia. Ujouskin voi olla rikkaus, ei kaikkien tarvitse olla niitä ensimmäisenä joka paikkaan menossa.

Entäs jos keksisitte tyttäresi kanssa jonkin yhteisen harrastuksen, mihin voisitte mennä yhdessä? Ujoutta ei tarvitse karsia pois, mutta saisiko tyttö harrastuksesta itsetuntoa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

En lähtisi kovin ainakaan pakottamaan mihinkään.



Löytyisikö sinun ystäviesi/tuttaviesi lapsista tytöllesi kavereita? Entä joku yhteinen äiti-lapsi -harrastus?



Kärsiikö tyttö itse tilanteesta?

Hänen ei tarvitse olla reipas ja ulospäinsuuntautunut, hänellä on lupa olla aivan juuuri sellainen kuin on. Ujo, hitaastilämpiävä, arka. Reippaus ei ole yhtään sen arvokkaampi ominaisuus kuin ujouskaan. Älä ihmeessä pakota häntä mihinkään, mikä on hänen luontoaan vastaan. Sellaisella toiminnalla vain viestität hänelle, ettet hyväksy häntä sellaisena kuin hän on. Ja voitko kuvitella, miten traumaattista on, jos lapsi kokee, ettei äiti hyväksy?



Tästä on nykyään ollut paljon puhetta. Kannattaa lukea Liisa Keltinkangas-Järvisen kirja " Tempperamentti" . Nämä luonteenpiirteet ovat SYNNYNNÄISIÄ. Liisa kirjoittaa siitä, miten nyky-yhteiskunnassa arvostetaan lapsia juuri rohkeina, reippaina jne. Se on hyväksyttävää ja sellaisia " kuuluisi" kaikkien lasten olla. jopa kasvattajien on vaikea hyväksyä ja ymmärtää arkaa lasta! Se on minusta hirveän surullista:(



Lapsesi on jo niin iso, että voit varmaan keskustella hänen kanssaan tästä asiasta: siis siitä, että kärsiikö hän siitä, ettei hänellä ole ystäviä? Vakuuta hänelle, että hän SAA olla juuri sellainen kuin on. Ja yhdessä voitte pohtia (mikäli lapsi kokee asian ongelmaksi), että mikä voisi olla sellainen kiva juttu, jossa hän voisi tutustua toisiin lapsiin? Jos hän siis itse niin haluaa.



EHkä itse järkkäisin luonnollisia tilanteita sukulaisten, omien ystävien jne. kanssa (yhteinen reissu jonnekin, jossa on tekemistä?), jossa lapsi

ihan luonnollisesti saisi olla tekemisissä ikäistensä kanssa...





Rohkaisen sinua hyväksymään lapsesi ujona ja arkana! Ymmärrän, että varmasti hyväksytkin, mutta olet huolissasi ystävien puutteesta?





Aurinkoista kesää teille,



t. aran tytön äiti





Laitettiin moneksi viikoksi kesäleirille tai maalle sukulaisiin tai vietiin väkisin harrastuksiin, joissa kärsin ja istuin itsekseni itkua vääntäen. Ei mitään pakkotouhua! Se ei todellakaan reipasta vaan saa lapsen sulkeutumaan ehkä entistä enemmän. - t. ujo äiti

nykyaikainen tutkimus nimenomaan korostaa, että ujous/ulospäinsuuntautuneisuus ovat synnynnäisiä ominaisuuksia ihmisessä! Aivan päinvastoin kuin kirjoitit.



Toki jotkin muut tekijät voivat vaikuttaa asiaan, mutta yleensä ottaen kyseessä on ihmiselle ominainen, synnynnäinen tapa reagoida asioihin .

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat