Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Tässä poliisin sivulita kopioitua:



" Opetuslupa voidaan myöntää, jos:

# autokouluopetukseen osallistuminen tuottaa opetettavalle hänen taloudellisten olosuhteidensa ja autokoulumatkojen pituuden vuoksi erityisiä vaikeuksia

# opettaja ja opetettava ovat saman perheen jäseniä

# ajo-opetus on opetettavan vamman johdosta annettava erityisin hallintalaittein tai automaattivaihteisella autolla

# opetusta annetaan autonkuljettajan ammattiopetuksen tai siihen rinnastettavan työnantajan antaman koulutuksen yhteydessä"



Riittääkö siis, kun ollaan saman perheen jäseniä vai pitääkö olla taluodellinen tilanne jotenki huono? Kellään kokemusta?

Siis saako opetusluvan, vaikka tulis taloudellisesti ihan hyvin toimeen kun ollaan samaa perhettä...



Sivut

Kommentit (25)

Aikaa tästä on nyt reilu kymmenen vuotta. Todella tyytyväinen olin ettei tarvinnut autokouluun mennä. Alkuun olin aika huono kuski, muutaman kerran kävimme ajoa harjoittelemassa kaupan isolla parkkipaikalla kun siellä ei ollut muita. Ajotunteja minulle kertyi todella paljon, ja mukana oli kaikenlaista ajoa, niin isolla tiellä kun kaupungissakin. Yhdessä autokoulun kanssa järjestettiin pimeän ajo ja liukkaalla radalla käyminen.



Minun miehenikin meinaa sitten aikoinaan opettaa meidän lapsemme ajamaan :) Ehdottomasti kannattaa, siis jo rahamielessä! Ehken päästäisi putkimiestä leikkaamaan hiuksiani, mutta sitten taas autolla ajaminen onkin jo eri asia, putkimies ei ehkä ole hiuksia leikannut ikinä, mutta autoa hän on varmasti ajanut usean vuoden ajan ;)

Aattelin vaan pysyä poissa sieltä missä asut, jos siellä on tapana ajella kuten ystäväni asuu. :)



Oikeasti... se nainen ei osaa ajaa. Ja kerran olin sen isän kyydissä... aivan samalla tavalla ajaa kuin tyttärensä. Ei omena kauas...



Anteeksi epäselvä ilmaisuni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

taloudellinen vaan se, että mulle oli suuri kynnys ihan muista syistä ylipäätään mennä ratin taakse ja tällä tavalla sain rauhassa harjoitella niin paljon kuin tarvitsin ennen inssiä. Ja opettajana oli ihminen, joka ymmärsi ajopelkoni ja suhtautui siihen suhteellisen hyvin. Ja yllättävän hyvin suoriuduttiin koko projektista. Korttikin tuli ekalla yrittämällä :) Se on toki totta, että koulutettu opettaja olisi osannut neuvoa monet asiat eri tavalla ja paremmin. Sen huomasi kakkosvaiheessa, kun opettaja huomautti parista asiasta joista minulla ei ollut ollut hajuakaan. Nämä seikat liittyivätkin taloudelliseen ajoon, eivät olisi siis aiheuttaneet kuitenkaan vaaratilanteita.

Eihän kukaan anna putkimiehen leikata hiuksiaankaan tai sähkömiehen leikata umpisuolta. Liikenneopettajat on koulutettu siihen hommaan! Mun yks kaveri aikoinaan ajoi opetusluvilla kortin ja ajaa edelleen vähän sinne päin. Ajaa aina esim. keskellä tietä, eikä edes ole kuullut, että pitäisi ottaa hiukan reunempaan. Liukkaan radalla olivat ajaneet kolme kierrosta ja ihmetelleet, että mitä hemmettiä täällä pitää tehdä.



Ennemmin autokouluun ja osamaksu, jos rahasta kiinni. TURVALLISEMPAA!!!

Ei siinä muita vaatimuksia ollut kun miehen ajokortilla tarpeeksi pitkä ikä ja yhdessä asunmistakin piti olla tietty aika takana.



Meillä syy oli puhtaasti taloudellinen, sillä vaarana oli ero. Olemme molemmat todella jääräpäisiä ja mieheni ei tietenkään mikään ammatti opettaja. Autokoulu tuli näin äärettömän halvaksi, koska saimme vielä autonkin lainaan tutulta joka opetti samaan aikaan omaa lastaan ajamaan. Eli kannatti se loppupeleissä. Vaikka itse autokoulun aikana ei niin kivaa ollutkaan!



Välillä huusimme autossa niin kovaa toisillemme, että auton ikkunat oli huurussa. Ja kyllä mieheni ammattitaidottomuus näkyi monin eri tavoin, jopa yhtenä vaara tilanteena. No jokatapauksessa...eroa ei tullut ja hengissäkin selvittiin! Aluksi olin kyllä kieltämättä huono kuski :) pääsin vasta toisesta insistä läpi! Mutta ajoin autoa heti kortin saatuani todella paljon, joten ei siinä montaakaan kuukautta mennyt kun osasin ajaa jo ihan normaalisti.



Kyllä tota on naureskeltu, että ihme on että yhdessä ollaan sen koitoksen jälkeen :) mutta säästettiin todellakin niin paljon rahaa...että silläkin uhalla!

mä uskon et näilläki asioilla on puolensa, en oo kuullu kyllä muita syitä opetuslupatouhuun kun rahan..ite autokoulun käyneenä ajotunnit tuntui tosi vähäsiltä tällaselle joka ei ikinä ees ollu istunu autossa kuskin puolella eikä tienny mis järjestykses esim. polkimet on..opetusluvalla kuitenki saa ajella niin paljon kuin haluaa..mutta autokoulun etu on tietty kiistattomasti se, että opettajat on ammattilaisia..jos rahaa on, niin autokouluun vaan!

Ihan puhtaasti oli taloudellinen kysymys. Molemmat oltiin kyllä työssä, mut olis se ollu autokoulussa niiiiin monta kertaa kalliimpaa, et nähtiin paremmaks säästää siinä. Rauhallisesti alotettiin kentillä ja tyhjillä parkkipaikoilla. En kokenut vaaralliseksi. Meidän perheessä (siis äidilläni)ei ole ikinä ollut autoa, siksikin olen aina ajatellut etten olisi korttia ajanut, mut toisin kävi. Olin aika arkakin aloittamaan. Mut kaikki meni ihan jees. Olin 25 silloin. Ei kun ajamaan vaan, ja lykkyä pyttyyn!

samoin hän opetti veljeni. Isäni on ammatiltaan autoilija ja hänellä on noin puolet enemmän ajokokemusta kuin paikkakuntani ajo-opettajalla, joten en koe sitä mitenkään huonona vaihtoehtona ;) Lisäksi isäni on paljon rauhallisempi kuin autokoulun opettaja (kavereiltani saamien tietojen mukaan) ja hän tuntee minut, joten oloni oli hyvin luottavainen.



Lisäksi en näe mitään järkeä siinä, että maksaa noin 1500 euroa siitä, minkä voi saada oin 300 eurolla. Parasta ajo-opetusluvalla opettamisessa oli se, että ei tarvinnut istua (turhia) oppitunteja ja sai mennä ajamaan juuri silloin kuin halusi ja pystyi samalla toimittamaan perheen asioita (eli edes bensarahat eivät aina olleet vain opettamista varten).



Ajo-opettajaltani saaman palautteen mukaan olen naiskuskien parhaimmistoa ;D

niin ja sain kortin ihan kevyesti vaikka autoilu ei ennalta tuttua ollutkaan..:) että kyllä niillä autokoulun vähäsilläki tunneilla perusasiat oppii, sittenhän se harjottelu oikeesti vasta alkaa kun kortti on käpälässä..

Siellä opettajat ovat ammattilaisia, osaavat opettaa hyvin ja ennen kaikkea oikein! Itse en ole kyllä katunut yhtään että valitsin aikoinaan autokoulun, vaikka se toinenkin mahdollisuus oli.

ja lisäksi tietty että mies pääsee kirjalliset läpi, että saa luvan opettaa sua..:)

me mietittiin kans viime vuonna tuota mahista, mutta päädyin autokouluun koska ollaan molemmat aika jästipäitä, että ois voinu tulla ero ennen ajokorttia..

saanko kysyä miksi haluat ajaa opetusluvalla jos syy ei ole taloudellinen? täältä nimittäin löytyy autokoulun puolesta puhuja! :) okei, molemmissa tietty puolensa...

Lähes kaikki ajot olivat hyötyajoa, eli olimme matkalla jonnekin, ja niitä kilometrejä kyllä kertyi sen 4 kk:n aikana vaikka asuinpaikkakunnillamme oli 200 km eroa (siis isän kanssa ei varmaan tarvinnut asua samassa, vaan laskettiin samaksi perheeksi). Näin esimerkiksi maantieajoni oli huomattavasti varmempaa kuin kaverien (ja olinkin useamman vuoden aina vakikuski kun porukalla mentiin ;)



Kaupunkiajoa tuli opetteluaikana tosi vähän, mutta myöhemmin olen aina uuteen kaupunkiin muutettuani opetellut kyseisessä kaupungissa ajamaan ilman ongelmia. Koskaan ei ole mitään psyykkistä kynnystä kaupunkiajoonkaan, rohkeus, liikennesääntöjen vedenpitävä tuntemus ja ennakointitaito (kaistat, kyltit, ryhmittymiset, toisten liikkujien käyttäytymisen ennakointi yms.) ovat siellä valtteina. Isäni ei aja työkseen (kaukana siitä!) mutta on muuten ajanut paljon, ja on luonteeltaan sopiva: osasi tsempata ja rauhoittaa tämmöistä hössöä. Opettajan jarrupoljinta ei joutunut käyttämään kuulemma kertaakaan.



Isäni opetuksessa sekä kirjalliset että inssi menivät ekalla kerralla läpi. Mielestäni kaikkein tärkeintä (esim. ap:n tapaus) on opettajan sopiva luonne (ajaessa ei saa riidellä ja luottamuksen on oltava 100 %) sekä se, että oppilas todella pänttää liikennesäännöt ja -merkit niin, että osaa ne vaikka unissaan.



Minulla siis onnistunut kokemus (ja kahdella sisaruksellani suunnilleen samoin mennyt), joten tsemppiä ap!

Sen ajan seisoo vaikka päällään. Ja jos ajaa kortin vaikka jossain Kittilässä... onko siellä edes liikennevaloja? Kyllä kortin voi saada ihan tuurilla, ilman että osaa ajaa yhtään.

Isäni opetti. On ajanut paljon elämänsä aikana kaikenlaisilla menopeleillä. Emme edes harkinneet autokoulua.

Pikainen lista plussista ja miinuksista



Plussia

- Opetuslupa on huomattavasti halvempi. Kakkosvaihe vitutti paljon hintansa puolesta. Se on pakko käydä autokoulun puolesta.

- Ei turhia poissaoloja töistä/koulusta.

- Ei pakkopullaistumista teoriatunneilla. Entisistä luokkalaisistani suurin osa vain piirteli kukkasia kirjaan tunneilla.

- Opetusluvalla voi ajella huomattavasti vapaammin. Autokoulussa usein pelkkää kaupunkiajoa.

- Meillä ajotunnit olivat hyötyajoa. Autokoulussahan se on huviajelua.

- Opetuslupa oli meillä isän ja tyttären oma juttu.

- Muitakin varmasti olisi, mutta tässä näin äkkiseltään.



Miinuksia

- Kakkosvaiheen joutuu käymään autokoulun kautta.

- Taloudellinen ajo ei tule välttämättä yhtä paljon esille kuin autokoulussa.

Nimimerkillä Kirjalliset ja inssi läpi ensimmäisellä kerralla

siis ei tietenkään saa ajaa keskellä kahta kaistaa, ymmärsin että keskellä ajokaistaa..ja asun pohjammaalla, miten ikinä se tähän liittyykään..

mun autokoulun opettaja (mies) sanoi suoraan, että naisilla ei oo mitään muita heikkouksia autolla ajamisessa miehiin nähden kuin se, että oikea ja vasen saattaa sekottua...:) mikä nyt ei varmaan oo vaarallista ja yleensä varmaan tollaset tilanteet korjattavissa..

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat