Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Miksi edes lähditte opiskelemaan alaa, ei kai palkka ja työn raakuus tulleet mitenkään yllätyksenä?

Kommentit (19)

aina voi ennalta tietää mihin on ryhtymässä. Huono palkka, mahdottomat työolosuhteet, fyysisesti ja psyykkisesti erittäin kuormittava työ. Mietin tarkkaan, palaanko alalle vai en lasten jälkeen vai en.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen ollut " kotiäitinä" vuosia enkä aijo palata enää hoitoalalle, en edes päivätyöhön. Liikaa työtä, liian kiire, liikaa vastuuta asioista joihin ei voi itse vaikuttaa milläänlailla, huono kohtelu asiakkailta sekä kuntapäättäjiltä ja esimiehiltä, palkka surkea epäinhimillisiin työvuoroihin nähden, työlaatu muuttunut huonompaan..... Lapset kuitenkin minulle tärkeämpiä siksi muu ammatti tai työttömänä kotona.(kovat selittelyt miksi en mene/pääse työhön nytkään)

Ja se, että asiat on olleet pitkään näin, ei oikeuta niitä jatkumaan samanlaisina, koska tiesivät jo kouluttautuessaan alan huonoista puolista. Törppö ap!

että työolosuhteet olisivat niin rankat. On todella kuluttavaa tehdä jatkuvasti töitä alimiehityksellä. Tein sitä liian kauan. Loppujen lopuksi kyllästyin työhöni niin totaalisesti, että oli ihan pakko jättäytyä syrjään. Jäin kotiin lapsen kanssa ja sain lapsia vielä kaksi lisää. En kuuna päivänä voisi kuvitella palaavani siihen oravanpyörään. Onneksi mieheni yritys työllistää minut jatkossa. Edelleen sairaanhoitajan työ on minusta hieno ja antoisa ammatti, mutta nykyiset olosuhteet tekevät työstä nauttimisen mahdottomaksi.

Vastuu ei todellakaan kaadu aina lääkärin niskaan, vaan hoitajia on tuomittu käräjillä korvauksiin. Hoitajat ovat ammattihenkilöinä vastuussa

omien tehtävien hoidosta. Terveydenhuolto on nykyään tiimityötä.

mutta kun on 10 vuotta paiskinut töitä siinä todellisuudessa niin väkisinkin kyynistyy, ei sille voi mitään :(



eikä parikymppisenä vuokralla asuvana sinkkuna osaa ajatella että palkka olisi jotenkin pieni perheellisen asuntovelallisen tarpeisiin. muistan kun sain ekan sh:n palkkani joka oli 8200mk v. 97 ja se oli mielestäni ruhtinaallinen kun olin tottunut kesätöistä saamiini 5000-600mk palkkoihin. ja riittihän se elämiseen silloin loistavasti mutta samaa ei voi sanoa enää.



ja ihmisen suhtautuminen vuorotyöhönkin voi muuttua ajan mittaan. nuorena tykkäsin tehdä öitä+ pitkiä päivä koska silloin sai enemmän vapaapäiviä. olin myös mielelläni töissä joulunpyhät ja pääsiäiset koska niistä sai hyvät rahat. mutta nyt kun on mies+ lapsia niin tottakai haluan viettää heidän kanssaan pyhät niinkuin kaikki muutkin normaalit ihmiset tekee. ja ikäkin tekee tepposet, ei sitä enää jaksa vuorotyötä ollenkaan niin hyvin kuin nuorempana. ja olen sentään vasta 33v, mitenhän asia on 10 tai 20 vuoden kuluttua???



että siinä on ainakin muutama syy miksi sairaanhoitaja kypsähtää työhönsä!

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat