Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija




9% Alle 20



9% 20-25



29% 25-35



34% 35-40



20% yli 40







Yhteensä 57671 ääntä

aika jännä että 20% on sitä mieltä, että vasta yli 40vuotiaana pitäis ruveta perhetä perustamaan!

Kommentit (12)

Vierailija:

Lainaus:


ei tartee sitten katua hukkaan heitettyä nuoruuttaan. Itse avioiduin 3 v. sitten 36 vuotiaana ja silloin vasta oli aikuinen ja tarpeeksi tasa-painoinen ja vähempi itsekäs avioliittoon.




Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aina on jotain muuta ja tärkeämpää. Mukamas. Se ikä, jolloin lapset saa on se ainoa mahdollinen meille jokaiselle. Ja jokainen toteuttaa vanhemmuuttaan sen pohjalta. Turha on katua jälkeenpäin ja miettiä " mitä jos" . Ei elämä lopu lapsiin, eikä sen tarvitse mennä jonkin tietyn kaavan mukaan. Harvoin meneekään.

Itse sain lapsen 21 vuotiaana, siihen mennessä oli ollut jo vauvakuume minulla ja miehelläni pitkään. Ajattelin, että lapsi on ainut asia, mitä oikesti haluan elämältäni (siis onhan muitakin, mutta tuo kaikista tärkein) joten miksi odottaa, koska huomisesta ei tiedä, ja voi olla ettensaakaa myöhemmin lapsia. Niin ja minulle tehtiin leikkaus 16 vuotiaana, mikä heikentää lapsen saannin mahdollisuutta, joten olen kokenut, miten muutamassa tunnissa voi lapsen saannin menettää...



Hyviä vanhempia olemme olleet lapselle, hän on nyt3v. Myönnän, että olen vielä joissain asioissa itsekäs, ja asetan itseni netusijalle, esim. rakasta baarissa käyntiä, ja käyn sillä noin 2/kr kuukausi. Ja toisinaan harmittaa, kun nuoruus jäi lyhyeksi ja mieskään ei ehkä ole mulle just se sopivin. Mutta kaikesta huolimatta olen enemmän kuin tyytyväinen, että päätettiin tehdä lapsi (tärppäsi heti ekasta kerrasta;) ja hän on hyvin onnellinen ja tasapainoisen tuntuinen veijari, rakastan häntä yli kaiken:):)



T: 23 v.äiti ja lastentarhanope:)

siis mistä asiasta???

Siitä miten kukakin on valintansa elämässään tehnyt? Ystäväni halusi saada lapsen 20 iässä.. no, kohtalo päätti toisin. Sopiva mies löytyi vasta vuosia myöhemmin, kunnes nyt 30-vuotiaana hänellä on yksi tyttö. No, minä taas vannoin äidilleni etten lapsia halua/tee.. (olin silloin 26v.) no, 28- vuotiaana olin kuitenkin äiti!! :)

Ei sitä tiedä mihin elämä vie, valintoja on tehtävä koko ajan ja elämä on kovaa, mutta hei, eletään ja annetaan muidenkin elää!!

t.31v. 2 lapsen äiti

tuollaiseen kysymykseen ei kertakaikkiaan voi vastata. Jokaisen ihmisen elämä on erilainen ja asiat tapahtuvat eri järjestyksessä. Minäkin kuvittelin ja toivoin, että olisin perustanut perheen jo joskus 25 vuotiaana.



Kohtalo oli kuitenkin toista mieltä. Perheen perustaminen tuli ajankohtaiseksi vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Koskaan ei tiedä, mitä elämä tuo tullessaan ja mitä tapahtuu. Usein asiat tapahtuvat meidän ihmisten omasta halusta ja toiveista riippumatta ihan eri tavalla.



Itseäni esim. ärsyttää se, että meidät yli kolmekymppisinä lapset tehneet ihmiset leimataan aina itsekeskeisiksi uraohjuksiksi, joille kaikki muu on aina ollut perhettä tärkeämpää. Eivät asiat aina tapahdu siinä järjestyksessä kuin itse toivoisi.

Tämä kulttuuri ja yhteiskunta on todella kieroitunut nuoruuden ihannoimisessa. Se saa ihmiset näkemään kaiken vastuun ja kypsyyden negatiivisina ilmiöinä ja lykkäämään omaa henkistä kehitystään mahdollisimman pitkään.



Tästä syystä 30-vuotias on vielä nuori, lapsellinen ja ympäristö suo hänelle täysin itsekkään elämäntavan.



Tätä jatketaan, kunnes biologia asettaa rajat: 40-v:llä alkaa olla viimeiset hetket perustaa perhe. Perhehän kuitenkin halutaan, sillä ei haluta jäädä mistään paitsi.

ei tartee sitten katua hukkaan heitettyä nuoruuttaan. Itse avioiduin 3 v. sitten 36 vuotiaana ja silloin vasta oli aikuinen ja tarpeeksi tasa-painoinen ja vähempi itsekäs avioliittoon.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat