Vierailija

Sairaalareissut yms tietysti erikseen. Niillehän nyt ei kukaan mitään voi. Mutta nämä kun tarvitsee levätä ja päästä humputtelemaan, ja miehen kanssa yhteistäaikaa. Onko teidän niin vaikea keskittyä vain omaan lapseenne? Inko parisuhteenne niin huonossa jamassa että oma lapsi täytyy heivata pellolle?





Ettekö te oikeasti tiedä sitä että ei pieni vauva käsitä sitä että kyseessä on yksi yö ja äiti tulee pian takaisin. Vauva ymmärtää vain sen ettet sinä ole paikalla.





Miten te voitte hylätä sen avuttoman pienen olennon joka on täysin riippuvainen sinusta? Millaisia vanhempia te oikein olette?

Sivut

Kommentit (94)

Meillä ei alle 1v ole ollut yöhoidossa missään eikä edes yötä erossa äidistä. Kuitenkin esikoinen oli juuri 2v täytettyään viikon kotona isän kanssa äidin ollessa muualla pikkuveljen kanssa.



Lasketaanko tuossa että lapsi oli todella ikäänsä nähden liian pitkään " hoidossa" (2v - 7öytä)? Vai laasketaanko että hän oli kokoajan kotona vanhemman kanssa eikä vielä ole ollut yöhoidossa lainkaan?

Kun käy hotellissa uimassa, syömässä ja panemassa jaksaa taas vuoden eteenpäin. Erityisesti vielä nukkumassa.



Puolet avioliitoista päättyy eroon, mutta se ei tule olemaan meidän kohtalo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

meillä ei ole mitään hoitopaikkoja lapsille, esim. nyt kohta neljävuotias ei ole ollut kertaakaan yöhoidossa missään. Kukaan meidän lapsista ei ole ollut alle kolmevuotiaana missään yöhoidossa muutenkaan. Joten omasta viisilapsisen perheeni vinkkelistä en todellakaan keksi mitään sellaista pakottavaa syytä. Ihan eri asia on sitten se, että jos hoitoon on mahdollisuus, etteikö niitä tilaisuuksia sitten keksisi. Ihan vaikka juhliin meno miehen kanssa tai kahdenkeskinen aika muuten, mutta pakollistahan se ei ole.

Joo isikin on mutta mietis tämä tilanne pienen vauvan kohdalla.



Äidin täytyy lähteä töihin klo 20 yövuoro alkaa klo 21 ja matkoihin menee tuo aika. Mies pääsee iltavuorosta klo 22 ja olisi hakemassa lasta hoidosta klo 23. Aamulla mies lähtee aamuvuoroon klo 6 ja äidin aamu vuoro loppuu klo 7 eli kotona on klo 8. Yövuoron jälkeen on nukuttava, koska yövuoroon on jälleen mentävä seuraavaksi yöksi.



Tämä ei annan juurikaan vaihtoehtoja. Joten älä tuomitse ennen kuin tiedät syyt!

Kuten sanoin emme ole velkaisia, työhön palaaminen ei ollut mikään paljon rahaa mulle nyt heti -juttu. Ilmeisesti et ole kovinkaan hyvin perillä siitä mitä sairaanhoitaja ja lähihoitaja tienaa. Se että molemmat olemme töissä on turvannut, että meillä on asunto, ruokaa ja vaatteet. Meillä ei ole mitään luksusta eikä ulkomaan matkoja. Jos on iso perhe niin sitä rahaa vaan tarvii (niin meillä on enemmän kuin yksi lapsi vain).

tosin en hoitoalalla. omassa työpaikassani ei ole mahdollista valita pelkkää päivätyötä ja lähin seuraava saman alan työpaikka sijaitsee 150 km - 230 km säteellä. ymmärtäkää nyt, ettei kaikilla ole mahdollisuutta siirtyä päivätyöhön, vaikka halua olisikin. minullakin mies välillä reissutöissä 500 km päässä kodista.

että haluaa olla miehen kanssa kahdestaan...mies on mulle se tärkein asia elämässä,lapsi lähtee joskus omille teilleen, perustaa perheen...silloin mulla on vielä mies jonka kanssa viettää loppuelämä....

Oman kokemuspohjani puolesta sanoisin, että on suunnaton virhe omistautua 100% lapselle ts. unohtaa oma elämä. Äitini on tästä elävä esimerkki. Nyt 60v alkaa eläke häämöttää eikä ympärillä yhtään kunnon ystävää. Hän oli niin pirun hyvä äiti, että omistautui meille!

mutta kun tuossa toisessa ketjussa eivät äidit puhuneetkaan mistään väsymyksestä, vaan ihan juhlissa ja ravintoloissa käynneistä. Ei siitä mikään uupumus parane.

joka alkoi vaikuttaa sekä terveyteen että toimintakykyyn. Yhden vuorokauden mittainen nukkuminen ilman lapsia ei tilanetta korjannut mutta toi sen verran helpotusta että pystyin taas huolehtimaan lapsistani pelkäämättä esim. onnettomuuksia joita sattuu kun tarkkaavaisuuteni herpaantuu.



Joskus vauvan paras on ihan jotain muuta muuta kuin mitä te pikku äidit ahtaissa pienissä omasta mielestänne täydellisissä päissänne kuvittelette.



Se maailma kun ei ole mustavalkoinen, edelleenkään....

Mun on ainakin ollut pakko, ihan vaan sen takia että mun lapset kärsisi paljon enemmän siitä että äiti on helkkarin väsynyt kotona kun siitä että ne saa leikkiä mummun ja papan kanssa aamusta iltaan ja syödä hyvää yms kivaa.

kaverin lapsella tosi hyvä mummo. pienestä pitäen ollut yökylässä. hienoa, että lapsella on useita läheisiä henkilöitä.

olisin minäkin jättänyt, jos mulla olisi ollut samanlainen mummo lapselleni.

Jos ei ole ketään, joka lasta yön yli hoitaisi, on automaattisesti jeesustelija ja oman kruununsa kiillottaja. Mistähän tämäkin ajatus tulee?

Vauvan lisäksi saattaa nimittäin olla isompiakin sisaruksia eikä äiti voi nukkua silloin kun vauvakin nukkuu, niinkuin aina annetaan ohjeeksi.

siksi että saan niistä enemmän rahaa kuin päivävuoroista. Eli nyt riittää kun teen kuukaudessa kolmisen yötä miehen vapaapäivinä, jos tuo sama raha tulisi ansaita päivävuoroilla niin joutuisin olemaan huomattavasti enemmän töissä.

Tehdään molemmat matkatyötä ja vauva on 10 kk. Äitiysloma loppui kuukausi sitten. Ei siltä Frankfurtista tulla yöksi kotiin.



Ja lapsi voi hyvin. Ei ole ainakaan vielä unohtanut mua.

Mutta mitäpä teidän putkinäköisten kanssa asiasta kinaamaan... Olette hyvin rajoittuneita, kun ajattelette että joko raha tai työ. Kyseessä on myös eläke, työkokemus, perheen hyvinvointi nyt ja tulevaisuudessa. Me emme elä pröysäillen ökytalossa. Asumme vuokralla. Lapsia on 5, joten pieni vuokrakolmio ei ihan riitä ja tiedätkö millaisia ovat isojen vuokra-asuntojen hinnat. Lapset harrastavat monipuolisesti ja sen haluamme heille suoda, heillä on siihen oikeus (partio, soittavat ja harrastavat liikuntaa, ja nämä harrastukset maksavat, toki metsässä voisivat liikkua ilmaiseksi). 7 henkinen perhe on iso, meille maksaa liikkuminenkin jo hieman enemmän, mihinkään pikku fiatiin ei mahduta.



Meidän elämä ja sen tyyli voidaan kustantaa niin että olemme molemmat töissä. Hienoa, jos sinä osaisit elää elämäni minua paremmin, Kiiltävän kruunun olet ansainnut!



Vierailija:

Lainaus:


... arvomaailmasta: rahat ennen lasta. Turha väittää, että kaikki raha menee välttämättömään, kuka käskee elämään niin pröystäillen, ettei normaalipalkat riitä!?! Olen itsekin sh ja minulla on kolme alle 7v lasta, ja toden totta sieltä " niin hurjan kalliilta pääkaupunkiseudulta" . Asumme omakotitalossa, tavallisessa, ei siis missään ökytalossa ja alue on ihan tavallinen lapsiperhealue. Olen valinnut päivätyöt, kuten myös mieheni. En ole superäiti, enkä sellaiseksi haluakaan, mutta perhe menee aina rahojen edelle.




Olen antanut lapseni mummojen rakastettavaksi ja samalla olemme itse saaneet ladata akkuja ja nauttia hetki ihan kahdestaan. Minä taas en ymmärrä miksi lapsi pidetään pullossa kotona eikä anneta isovanhempien luo hoitoon josta varmasti sekä lapsi, iso´vanhemmat että vanhemmat nauttivat sen hetken.

Meillä kaikki on mennyt hyvin ihan joka kerta (lapset noin neljä kertaa vuodessa yökylässä) ja kun ovat pienestä pitäen tottuneet olemaan siellä, nauttivat myös mummola reissuista täysin ja itse sinne myös tahtovat silloin tällöin. Onhan se nyt eri asia olla mummon luona joka antaa vuorokauden aikana kaiken huomionsa vain ja ainoastaan lapsenlapselleen :) Meillä ainakin tästä nauttivat kaikki!







Vierailija:

Lainaus:


Luotan äitiini täysin, enkä koe että olen lapselleni " ainoa oikea" , vaan että meitä on monta. Itselläni ei ole koskaan ollut isovanhempia, siksi minusta on niin hienoa että lapsellani on - ja vieläpä sellaiset jotka haluavat todella viettää aikaa lapsen kanssa.

Sillä pitkäaikaisella ja jatkuvalla " hylkäämiskokemuksella" on merkitystä, ei satunnaisilla yökyläilyllä vielä kun vauva vaistoaa olevansa rakastavissa käsissä.




Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat