Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Suomalaislapset voivat Pohjolan huonoimmin

12.6.2007 11:50 (Päivitetty 12.6.2007 13:30)

Suomalaislapset voivat huonommin kuin ruotsalaiset ja norjalaiset ikätoverinsa.



Asia ilmenee pohjoismaisesta vertailevasta tutkimuksesta.



Suomalaiset lakkaavat leikkimästä ikätovereitaan aiemmin, mikä lisää pahoinvoinnin riskiä.



- Koulusuoritusten painottaminen liian varhain on vaarallista. Lasten tulee saada leikkiä tarpeeksi pitkään, sanoo sosiaalipsykologian professori Irmeli Järventie Tampereen yliopistosta.



Järventien mukaan suomalaislasten arki on selvästi tiukemmin ohjelmoitua ja kiireisempää kuin muissa maissa.



Kaikissa Pohjoismaissa syrjäytymisen riskiä lisää liian vähäinen vanhempien kanssa vietetty aika. Suomalaislasten riskiä lisää etenkin äidin työssäkäynti.



- Tästä ei pidä ajatella, että " hyi, äidit" , vaan tutkia, mikä systeemissämme on pielessä, Järventie sanoo.





STT

Sivut

Kommentit (105)

Kuka ryömii ensin, onko lihava/laiha/sopusuhtainen jo vauvana, koska lähtee kävelemään, kuka puhuu 2-vuotiaana parhaiten, kuka jää reippaimmin hoitoon, kuka osaa lukea ensimmäisenä, kuka on paras piirtämään.



Eikä rajoitu vain tälle palstalle, sama meno jatkuu puistoissa.



Kai siinä kuka tahansa lapsi ahdistuu.

kunnes itse pääsen siihen tutustumaan.



Kuten aina ennenkin vanhemmilla ja lapsilla on vähän aikaa toisilleen. Palkkatyön yleistyminen sai aikaan kyseisen asian jo paljon aikaisemmin kuin mitä yleensä annetaan ymmärtää. Liika yleistäminen on aina pahasta: on olemassa paljon myös perheitä joissa kyetään elämään normaalia elämää ilman ajanpuutteen aiheuttamia ongelmia. Niin että jopa vanhemmat harrastavat jotakin: sehän on vain normaalia elämää. Ei perhe-elämästä ole mahdotonta suoriutua hyvin myös nyky-yhteiskunnissa.



Joudun joskus itse juoksemaan ehtiäkseni hoitaa kaikki asiat niin ettei se vaikuta elämäämme. Ei se minua haittaa, vaikka näyttäisikin naurettavalle.



Toisaalta, jos joltakulta puuttuu elämänhallinnan taitoja niin minusta niiden kehittymistä on tuettava. Kai siksi, että en koe sen olevan mitenkään itseltäni saatikka perheeltäni pois.



Sosiaalipornoa on se, että ei puhuta ongelmista suoraan ja jätetään tekemättä perhe-elämää koskevia edistäviä ratkaisuja. En tarkoita, että voidaan palata vanhaan tai että vain yksi asia ratkaisee ongelman:

että ainoastaan naisten kotiäitiyttä tai miesten koti-isyyttä tukemalla kyseinen ongelma katoaa. Siihen liittyy monia muitakin asioita kuten esim. harrastus-ja kerhotoiminnan palvelut, työelämän säädökset jne.

Voimme katsoa vain eteenpäin ja se rassaa ettei siitä siis juurikaan puhuta-vain sisäänpäin katsomisesta tai yksin selviytymisestä.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

" Lapsen pahantuulisuus ja ärtyisyys kasvavat sitä suuremmiksi, mitä enemmän pettymyksiä aikuiset hänelle tuottavat. Lapsi kaipaa seuraa ja aikuista leikkimään ja juttelemaan kanssaan. Hänelle ei riitä, että hänet vain ruokitaan, vaatetetaan ja hoidetaan muuten. Pienokaiselle leikki ja yhdessäolo ovat yhtä tärkeä osa elämää. Pienet lapset ovat niin riippuvaisia vanhemmistaan, että kaipaavat myönteistä huomiota usein"



HUOM! Tääläkin sanotaan, että lapsi kaipaa aikuista nimenomaan esim. leikkimään ja juttelemaan kanssaan. Täälä kun joku sanoi että leikkiköön lapset keskenään.....

Suomessa muutenkin naisten työssäoloprosentti sekä täyspitkät työpäivät Euroopan huippua.



En silti oel sitä meiltä että ' äidit kotiin' . Minusta miehet voisivat kunnostautua tällä saralla.



Edes kerran ihmiskunnan historiassa.

Vierailija:

Lainaus:


Erityisesti varhaismurrosikäisten tyttöjen itsetuhoisuus on korkea! Tuskin siinä on kysymys kotihoito/päivähoito -kysymyksestä.



Tällä palstalla minua rasittaa se, että täällä kaikki keskustelu kasvatuksesta näyttää rajottuvan aikaan 0-3-v.



Aika paljon tärkeetä kasvatus & huolenpitotyötä siinä 3-vuotissynttäreitten jälkeenkin on jäljellä!




eli kyllä se vika nyt taitaa olla jossain muualla enemmänkin. liian aikaisin liian paljon vaativa suoritusyhteiskunta? Lapsilla on vain liian paljon sääntöjä ja rajoituksia mutta ei vapaata leikkieä?

Lainaus:

mun eliittikoulukavereista ei kyllä yhdestäkään tullut mitään tavallista virkamiestä kummempaa.




Tämän kirjoittaja on itse käynyt vissiin " eliittikoulua" , mutta hän ei ole tainnut ymmärtää pointtia ihan niin kuin minä sen näen...? Jos voisin laittaa lapseni ns. eliittikouluun, en todallakaan tekisi sitä siksi, että kuvittelisin hänestä sen seurauksena tulevan jotain " tavallista virkamiestä kummempaa" . Tekisin se ennemminkin siksi, että kuvittelisin siellä opettajien olevan motivoituneempia opettamiseen, oppilaiden motivoituneempia oppimiseen ja vanhempien olevan ehkä kiinnostuneempia lapsistaan. Ts. haluaisin tarjota lapsellemme kivan kouluajan ja tasokasta opetusta (tarkoittaen myös opetusmentelmiä). Nyt " taviskoulun tavisluokalla" käy helposti niin, että koulussa ei kuulu viihtyä ja koulussa pärjääminen vasta kamala synti ja kiusaamisen aihe onkin :( Ja se meteli ja meininki, eihän siellä edes kukaan ehdi opettaa saati oppia mitään.



No, toisaalta varmaan " taviskoulun" hyvänä puolena voi pitää sitä, että kilpailua ei ainakaan kouluarvosanoista juurikaan ole... Silti laittaisin lapsemme yksityiskouluun, jos joku hyvä sellainen lähellämme olisi ja jos sinne menisi lapsemme kavereitakin.

jota minä kai ekana arvostelin liittyi keskustelukulttuuriin koko tällä foorumilla. Ja kiva että se näköjään ryydyttää muitakin!!



Olen huokaillut täällä itsekseni tätä pitkät ajat.

Ainakin minä korostin omassa viestissäni, että kasvatus jatkuu koko lapsuuden ja sen jälkeenkin, MUTTA ekat vuoden ovat hyvin tärkeitä. Enkä kyllä mistään muustakaan viestistä löytänyt mitään siihen suuntaan viittaavaa, että kolmen vuoden jälkeen kasvatus loppuu. Voisittko kertoa, missä näin sanotaan?

Toki peli ei ole menetetty myöhemminkään ja virheitä voi paikkailla ja kasvatuksen tulee jatkua aikuisuuteen asti, myöhempäänkin. Mutta todellakin nuo ekat vuodet OVAT tärkeitä.

nykyajan suorituskeskeistä harrastuskulttuuria. Minusta tuntuu hurjalta että lapsella on viisikin harrastusta, joka ilta viedään johonkin.



Onhan se hienoa kun meidän Ville on _niin_ lahjakas jääkiekossa, jalkapallossa, soittaa viulua ja käy partiossakin... ja mitä useampi harrastus sen enemmän vanhemmat tuntuvat kehuvan/valittavan kuinka kiireisiä illat ovat kun lapsia pitää kuljetella paikasta toiseen... perheen yhteistä aikaa ei ole kuin viikonloppuisin, jos silloinkaan.



Minun lapsuudessani ei ollut tälläistä. Harrastuksia oli ehkä yksi, eikä sekään tälläistä pakonomaista suorittamista. Nykyään tuntuu että on ihan luuseri josnoita harrastuksia ei kerätä.



Oma poika on vasta pieni, mutta itse yritän kyllä välttyä moiselta harrastusruuhkalta.

7,5-8 tuntia päivässä.



Nykyään suurimassa osassa akateemisia ammatteja edellytetään sellaista perehtymistä alaan (mm. vieraskielisen ammattikirjallisuuden jatkuvaa lukemista) ja sosialiseeraamista alan tapahtumissa, ettei sitä voi tehdä kuin myymällä vapaa-aikansa.



Jos on kyse keskiverto vanhemmista, niin lasten kanssa vietetyn ajan laatu ei korvaa määrää, varsinkin mitä pienemmästä lapsesta on kyse. ELi olen kyllä edelleen sitä mieltä, että mahdollisimman lyhyet hoitopäivät tai kotihoito on paras vaihtoehto alle 3-vuotiaalle.



Isompien lasten kohdalla ajan puute on sitä, että vanhemmat eivät jaksa paneutua lastensa asioihin. Eivät pysähdy kuuntelemaan, kun lapsi/nuori kertoo hänelle tärkeästä asiasta, eivät ole kiinostuneet lapsen ajatusmaailmasta, eivät auta lasta vaikeiden tunteiden kanssa kuten pettymykset, pelot jne...kyse on pitkälti aikuisen itsekkyydestä. Ja ne rajat ovat tärkeä juttu, nuori etsii nopeasti viiteryhmän toisista nuorista, joilta hän saa hyväksyntää.

Ei se, että äiti on kotiäiti ole sinänsä välttämättä yhtään parempi ratkaisu lapsen kehityksen kannalta. Ja päiväkotilapsi voi tuntea, että vanhammat ovat tosi paljon hänen kanssaan ja välittävät hänestä ja hänen asioistaan. Kaikki riippuu siitä, MITEN lapsen kanssa on.



Sori, vielä viimenen jankkaus tohon Hollanti-kysymykseen, luin nyt pikasesti Amsterdamin kotisivuilta koko Hollantia koskevat selvityksen kouluista. 2 - 4 -vuotiaille on ns esikoulu, tämä ei ole pakollinen, mutta monet käyvät sitä. 4-vuotiaana voi alottaa oikean koulun, kuten useimmat tekevät, mutta 4-vuotiaalla on oikeus olla koulusta pois tietty määrä tunteja viikossa. 5-vuotiaana alkaa pakollinen koulu, eli kouluvelvollisuus. Ennen koulupäivät eivät saaneet ylittää 5,5 tuntia, mutta tämä ei enää ole voimassa ja pienilläkin on pidempiä päiviä. Hollannin koulu on ihan koulu, mutta lapset saavat silti olla lapsia. Siellä siis opitaan lukemista, laskemista ja kirjottamista. Asian vierestä siis.

kun ei saanut tehdä jotain kiellettyä. Että " äiti, sen takia lapset kiukuttelevat ja voivat huonosti kun eivät äidit ole tarpeeksi heidän kanssaan, kuulin sen radiosta kun olin isän kanssa tallissa rakentelemassa" ...... Hyvään saumaan vetäisi..... Ja meillä ei ole yhteisestä ajasta puutetta, minä olen äitiyslomalla ja isä viettää vapaa-aikana paljon aikaa lasten kanssa.

tykkäävänsä niin monista asioista ja harrastavansa ja lukevansa mielikseen.





Vierailija:

Lainaus:


nykyajan suorituskeskeistä harrastuskulttuuria. Minusta tuntuu hurjalta että lapsella on viisikin harrastusta, joka ilta viedään johonkin.



Onhan se hienoa kun meidän Ville on _niin_ lahjakas jääkiekossa, jalkapallossa, soittaa viulua ja käy partiossakin... ja mitä useampi harrastus sen enemmän vanhemmat tuntuvat kehuvan/valittavan kuinka kiireisiä illat ovat kun lapsia pitää kuljetella paikasta toiseen... perheen yhteistä aikaa ei ole kuin viikonloppuisin, jos silloinkaan.



Minun lapsuudessani ei ollut tälläistä. Harrastuksia oli ehkä yksi, eikä sekään tälläistä pakonomaista suorittamista. Nykyään tuntuu että on ihan luuseri josnoita harrastuksia ei kerätä.



Oma poika on vasta pieni, mutta itse yritän kyllä välttyä moiselta harrastusruuhkalta.




alle 3 v kanssa ollaan kotona, mutta 9 v alkaen lapsi onkin sitten ihan omillaan iltapäivät. Näin ei toimita muualla, ja uskon että siinä on iso ongema meidän lapsillamme.

että aikuisen tarvitsee aktiivisesti nimenomaan LEIKKIÄ lapsen kanssa, jotta lapsi olisi onnellinen ja tuntisi olonsa hyväksi, rakastetuksi ja turvalliseksi.



Toisaalta, en ole koskaan joutunut tilanteeseen, missä lapset olisivat mua pyytäneet leikkimään. Leikkivät keskenään omia juttuja jotka ovat " salaisia" ja mun kanssa haluavat tehdä ruokaa, leipoa, ehkä lukea kirjoja jne.

" Lapsi luulee olevansa tasavertainen aikuisen kanssa"



Kyllähän hän onkin. Vai mikä hän on? Orja, kotieläin?



t. humanisti

joka komentaa mutta ei ehdoin tahdoin " kurita" lastaan

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat