Vierailija

Miten olette selviytyneet ja päässeet yli asiasta? Ja miten välttää eräänlainen katkeruus miestä kohtaan? Aika varmasti on auttanut, mutta kauan asian sulattelu vei aikaa?



Kertokaa kokemuksistanne!

Kiitos.

Kommentit (8)

Nyt kuitenkin olen onnellinen elämästämme kahden lapsen perheenä. On varaa ja aikaa kouluttautua, tehdä töitä, matkustaa... Joskus kirpaisee, mutta kaikkea ei vaan voi saada. Nyt kun se on täysin myöhäistä ja mahdotonta, olen paljon levollisempi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ja kouluun lähtijät).



Täällä joku sanoi ihanasti, että ehkä jokaisella äidillä on vielä yksi syntymätön lapsi eli kun on kerran äitiyden kokenut, haaveilee aina vielä yhdestä kerrasta. En sitten tiedä, pitääkö tämä paikkansa läheskään kaikilla, mutta minulla ja tuttavillani ainakin.

Sitten kahden vuoden päästä se sanoi joo. Ja sen takia meillä vietetään tänään pahnan pohjimmaisen kakkosia.



Sanoi että onneksi, onneksi jaksoin hellästi painostaa asiaan.

Luultavasti kauhealla kinumisella olisin saanut miehen pään käännettyä. Hänet tuntien ei ainakaan tämän lapsen hoitoon olisi mitenkään osallistunut niin nihkeään on ollut näiden kahdenkin hoitoon osallistuminen, ei koskaan vapaaehtoista.

Toiseksi ajattelen, että jokaisella lapsella on oikeus syntyä molempien vanhempiensa toivomana, ainakin jos vanhemmat ovat aviossa ja voivat päättää lapsilukunsa.

En ole kokenut katkeruutta missään vaiheessa, elämässä on niin paljon muutakin. Varsinkin siinä vaiheessa kun kolmas lapsi olisi ollut ajankohtainen oli elämä hyvin kiireistä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat