Vierailija

Mä muistan kuinka pari kertaa tavattiin ja pidettiin silmäpeliä - ei todellakaan keskusteltu, ei edes nimiä kysytty, muutama sana vain vaihdettiin. Mies jäi mieleen ja kun olin muuta kautta saanut nimen selville, etsin hänen puhelinnumeronsa - ja kun sain vastauksen ekaan tekstiviestiin, tiesin että nyt se on menoa! 8kk:n päästä oltiin jo naimisissa ja nyt lapsia jo kolme - ja onnellisia ollaan! :)

Sivut

Kommentit (47)

Alusta asti mies teki muhun vaikutuksen älyllään ja huumorikin oli yhtä ala-arvoista molemmilla. :) Samantyyliset taustat ja elämänarvot yhdistivät, ja kirsikkana kakun päällä tämä oli sellainen harvinainen mies, joka pystyy muuttumaan, koska rakastaa ja arvostaa mua. Esim. siivoaa ja tekee kotitöitä 50-50, vaikka mieluiten eläisi kuin porsas lätissään. Ah!



Nykyään mua huvittaa ja kauhistuttaa, että mitä jos olisin hylännyt mieheni niiden parin piirteen takia, jotka koin ärsyttäviksi seurustelun alussa! En olisi varmaan edes tajunnut kävelleeni onneni ohi. :/



Mäkään en btw usko mihinkään yhteen ainoaan oikeaan. Mutta jos mieheni vaikka kuolisi tai tiemme eroaisivat muista syistä, luulisin olevan hyvin vaikeaa löytää yhtä hyvää miestä rinnalleen. Kaipa sitä jossain vaiheessa silti jonkun ottaisi kylkeään lämmittämään, ihminen kun olen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tiesin kyllä mieheni ennestään mutta ei oltu edes juteltu.

Samana iltana alettiin seurustelemaan. Nyt ollaan oltu yhdessä reilut 10 vuotta ja naimisissakin yhdeksän. Lapsia kaksi.

Mieheni sai ensitreffeillä oivalluksen, että tämä on tuleva vaimoni. Sen jälkeen hän ei koskaan sitä kyseenalaistanut. Minuun tuo sitoutuvuus teki niin lujan vaikutuksen, ettei tosikaan.



En muista enää omia ajatuksiani. Tuosta päivästä on aikaa 18 vuotta.

Ihan kuin jostain elokuvasta... Ei mulle vaan koskaan...



Kyllähän sitä itsekin ihastuu (varsinkin nuorempana) aivan silmittömästi johonkuhun ja on varma, että tässä se nyt on, mutta miespä ei olekaan yhtään kiinnostunut, tai jos on, niin ei yhtä iltaa pidemmälle.



Seurustelut taas ovat alkaneet pikemminkin niin, että tuossapa mukava tyyppi, jonka kanssa viihdyn ja läheisyyskin toimii joten kuten, kokeillaanpa yhdessäoloa. Pisimmillään sitä on riittänyt 3 vuodeksi.



Mulla on ollut vain yksi aito intohimoseurustelu, mutta siinä taas olimme miehen kanssa erilaisia kuin yö ja päivä, riitelimme jatkuvasti ja lopulta oli pakko erota.



Taitaa olla niin, että yksineläjäksi jään loppuelämäksi... :(

vaikka en koskaan tuota oikeaa miestä saakaan omakseni. Meillä on ajoitus aina pielessä, ja nyt kaikki on jo mahdotonta. Molemmat tyytyvät kohtaloonsa.

Tasin tulevan mieheni ystävän järjestämillä sokkotreffeillä, kun vielä seurustelin edellisen kumppanin kanssa. Olin puoli vuotta itkenyt touhun mahdottomuutta ja yrittänyt puhua kaikin mahdollisin kielin ja kukkasin edellisen kumppanin kanssa että voin erittäin pahoin suhteessa, jossa mies ei luopunut vanhempiensa luona asumiseta ja jossa vanhemmat eivät antaneet minun vierailla laisinkaan. En silti ollut valmis luovuttamaan! (käsittämätöntä)



Suhde kuitenkin kuivui lopullisesti kasaan.



Tapailin tätä tulevaa miestäni lupaamatta koskaan mitään. Siis vain tapailimme ja juttelimme ja aina sovittiin vain se, koska seuraavan kerran nähdään.



Toisenkin ystävän kanssa ruodittiin tilannetta, meni kuukausia ja aloin jo myöntää että seurustelimme kun kerta niin säännöllisesti tavattiin ja seurusteltiin. Silti pohdin vieläkin että eikö siitä edellistä suhdetta voisi pelastaa jotenkin - edellinen kumppani kun yritti puolestaan kaikkensa saadaakseen minut takaisin. Lupasi kuut taivaalta, yhteisen elämän ja kodin, kosi smokki päällä polvillaan, sanoi ettei piittaa vanhempiensa mielipiteestä mitään... ja minä en vain voinut enää luottaa.



Lopulta tuo toinen ystävä sanoi että katso nyt itseäsi: Aina sinä puhut siitä edellisestä minulle ja itket. Ja sitten kun kysyn tästä toisesta, niin sinun silmäsi alkavat loistaa ja sinä hymyilet - oletko aivan hullu? Mitä sinä siitä edellistä saisit ja katso nyt kuinka hyvä mies sinulla on tässä...



Niinpä.



Nyt naimisissa neljä vuotta, rakenettu okt ja kaksi yhteistä lasta. Kummallakin työ josta tykkää ja paikkakunta jossa on hyvä olla.

sitten ovi avautui yhtäkkiä ja hän asteli sisään ja istuutui minua vastapäätä. Minä panin heti merkille että tässäpä harvinaisen täydellinen pakkaus ja lisäksi hän osoittautui älykkääksi, avoimeksi ja aidoksi tyypiksi jolla oli sydän paikallaan.

Vaihdoimme myöhemmin sähköposti osoitteita ja puolen vuoden päästä

menimme naimisiin. Hän on kyllä minulle se ainoa oikea.

...baarissa ollessani, muistan tuon hetken hyvin tarkasti. Hän oli komein mies mitä olin nähnyt. Rohkeasti menin juttelemaan ja hän osoittautui mielenkiintoiseksi ihmiseksi. Siinä illan päätteeksi menimme yhdessä pitsalle ja yhtäkkiä huomasin ajattelevani että tässä ihmisessä on se kaikki mistä olen haaveillut.

Ääneen tietenkin lipsahti: " voisin rakastua suhun!"

ja voi hitsi että nolotti! (Suu puhui mitä sydän tunsi) Ajattelin että tässä se nyt oli, mies pitää täysin ääliönä ja epätoivoisena, mut sitten vain naurettiin siinä mun lipsahdukselle. Seurustelu alkoin sinä iltana ja siitä asti olemme olleet erottamattomat. Yhdessä ollaan oltu nyt 4vuotta, nykyään jo naimisissa,2lasta on ja edelleen ollaan hyvin rakastuneita.

Myöhemmin mies on sanonut että tunsi tuona ekana iltana pitseriassa samoin kuin minä, muttei uskaltanut sanoa samoin kun epäili etten ollut tosissani :) Ekana yhteisenä aamuna kysyi ensimäiseksi tarkoitinko mitä olin illalla sanonut.

On ihanaa kun on puolisokseen saanut juuri sen oikean! Samaa toivon kaikille!

minulle tärkein kriteeri on miehen äly ja harvoin olen tavannut miehiä, jotka todella heti tiedän itseäni älykkäämmiksi. Lisäksi suotavaa on sivistys, monessa mielessä. Kun tapasin nykyisen mieheni (15 vuotta sitten) muutama kommentti yleiseen keskusteluun herätti kiinnostuksen. Ääni oli myös todella kaunis, ja kädet. Suostuin heti treffeille enkä ollut kuunaan käynyt niin stimuloivaa keskustelua ja samaan aikaan nauranut niin paljon kuin hänen kanssaan. Kun mies vielä osoittautui liikunnalliseksi ja sosiaaliseksi ei tarvinnut paljoa miettiä. Yhdistelmä on vieläkin jalat alta vievä -- äly, sivistys, huumori, ystävällisyys, urheilullisuus ja taideharrastukset samassa paketissa. En ole katunut, en hetkeäkään.



Onnellinen 42 v.

itsellänikin hyvä mies sinänsä ja ok suhde, mutta koskaan en tuollaista voimakasta tunnetta ole saanut kokea ja siksi olo onkin epävarma onko tämä nyt oikea vai eikö ehkä sittenkään. vaikka yhteisiä vuosia jo kuusi... naimisissa emme ole.

Me oltiin kaverin kanssa sovittu, että nyt pidetään hauskaa ja deittaillaan useita miehiä. Sovin ensimmäiset sokkotreffini. Treffi-ilta koitti ja kaveri oli jättänyt lapun pöydälle, " pidä hauskaa, ÄLÄ RAKASTU, nyt nautitaan elämästä." No, treffien jälkeen ei enää kiinnostanut deittailla, vaikka yritinkin taistella tunnetta vastaan. Nyt miehen kanssa 8 vuotta yhteiseloa takana, 2 lasta ja naimisiin talvella. =)

Vierailija:

Lainaus:


sitten ovi avautui yhtäkkiä ja hän asteli sisään ja istuutui minua vastapäätä. Minä panin heti merkille että tässäpä harvinaisen täydellinen pakkaus ja lisäksi hän osoittautui älykkääksi, avoimeksi ja aidoksi tyypiksi jolla oli sydän paikallaan.




Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat