Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

koska musta tuntuu siltä, että se haluaisi olla meidän suhteessa sellainen vapaamatkustaja, joka vain nauttisi eduista ja ajattelisi, että kun ämmä ei kälätä niin kaikki on hyvin.



Et niinku parisuhteessa riittää kun vaan ollaan saman katon alla, mistään ei tartte puhua ja välillä voi sitten könytä pukille.



Sen kaikki exät on valittaneet sitä samaa, mut se ei tajua miksi. Kun se on kummiskin kiltti kuin mikä, reilu ja tekee aina aktiivisesti mitä on pyydetty.

Kommentit (5)

siis että minun " pitäisi" kontrolloida, käskyttää, nalkuttaa ja miehen sitten vastaavasti nuristen totella.



Olen sanonut usein hänelle, että en ole hänen äitinsä enkä aio häntä kontrolloida, mutta esim. jos hänellä on kovin paljon menoja, teen siitä omat tulkintani. Ja että hänen menonsa ja tekemisensä ovat hänen omalla vastuullaan, niihin ei kannata lupaa olla pyytämässä.



Enkä nytkään aio soitella perään, että " tuletko nyt kotiin vai et" . Mutta kyllä tästä keskustellaan myöhemmin. En ymmärrä miten tilanne tähän on luisunut, aikoinaan mies kyllä ihan reippaasti ilmoitti missä on, mitä tekee ja aikooko viipyä pidempään kuin oli tarkoitus. Enkä silloin ollut niin vihainen...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ja tuosta tulee ikävä kierre, joka johtaa kälätyksen muuttumiseen naputtamiseksi ja siitäkös mies vasta korvansa sulkee. Onko sulla yhtään sellaista, et haet tuolla kiukulla huomiota ja välittämisen näyttämistä, joita et muuten saa välttämättä riittävästi?

ja jotenkin samalla musta tuntuu, että ellen kiukuttele, mies ei *tajua* että joku on vialla.



Koska ihan oikeasti, jos vain sanon jostain asiasta, hän on vain että daadaadaa. Ja sitten sanon uudestaan (nätisti) - sama reaktio. Sitten kun olen piikikäs, ilkeä ja vihainen, sitten hän tajuaa *ai kun emmätajunnuettäsäniinkutarkotit oikeesti*.



Ja sitten just näitä iltoja - tänään mies lähti firman pippaloihin ja sanoi päivällä jotain tyyliin " joo, emmä ole niin myöhään kuin viimeksi enkä juo niin paljon" .



Tässä taannoin nimittäin mies oli humalassa tilanteessa, jossa hänen ei olisi missään nimessä sitä pitänyt olla. Sanoin hänelle, että ei ole minun asiani vartioida hänen juomismääriään, mutta että aikuisena ihmisenä ja isänä hänen pitäisi tuntea itse vastuu ja pystyä määrittelemään sellaiset tilanteet, joissa juominen ei ole soveliasta niistä, joissa se on ihan OK.



No joo, kello käy, tuskinpa se ukko sieltä kotiin tulee ennenkuin klo on pikkutunneilla. Päivällä tuo lupaili niin, että " sitten vietetään rauhallinen ilta kaksin" (lapset mummolassa tänään). Oikein ärsyttää, etten sanonut hänelle, että älä nyt jumakauta lupaa sellaista mitä et pidä.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat