Vierailija

Lto kertoi, että retkillä lapseni kiinnittää huomiota erilaisiin ihmisiin ja saattaa tuijottaa, esim. vammaista pitkään. Opettaja sanoi, että tilanteet ovat hänelle epämukavia ja, että minun pitää puhua lapsen kanssa tästä. (ettei hän tuijottaisi tai kyselisi kyseisiltä ihmisiltä mitään)



Itse taas olen sitä mieltä, että on normaalia ihmetellä uusia / erilaisia asioita ja opettaja omalla hyssyttelyllään ruokkii tuota normaalia uteliaisuutta ja aiheesta tulee helposti tabu. Tuolla tavoin hyssyttelemällä ja kieltämällä katsominen/ kysyminen tekee mielestäni sen, että lapsi alkaa pitää kaikkea erilaista epänormaalina ja jopa pelottavana. Ennkkoluulothan tulevat usein aikuisilta.



Olen sanonut lapselle, että jos hän näkee jotain kummallista, hän voi kysyä siitä aikuiselta. Olen myös selittänyt, että meitä ihmisiä on monen näköistä ja kokoista ja on vain rikkaus, että emme ole kaikki samanlaisia. Lapsi suhtautuu hyvin luonnollisesti esim. tummaihoisiin, kun hänelle on annettu tietoa siitä ja eräs tumma mies jutteli hänen kanssaan asiasta.



Mutta pitääkö minun tosiaan alkaa kieltää kysyminen ja katsominen, koska se on epämukavaa lto:n mielestä? Haluaisin asiallisia kommentteja, vaikka ne poikkeisi omasta mielipiteestäni. Haluan tietää olenko mahdollisesti ainut joka ajattelee näin ja tarkastelen mielelläni myös omaa kantaani.

Kommentit (10)

Vierailija:

Lainaus:


Opettaja sanoi, että tilanteet ovat hänelle epämukavia ja, että minun pitää puhua lapsen kanssa tästä.




Onko ihan pätevä opettaja? Koska alle kouluikäisten kanssa tilanteisiin pitäisi aina puuttua kun se tapahtuu. Eli opettajan pitäisi keskustella lasten kanssa, kertoa lapselle että tuijottaminen on epäkohtelista. Kysymyksiä saa ja pitää esittää - joihin aikuisena hänen pitää osata vastata. Voitte LISÄKSI keskustella kotona ja yhdessä opettajan kanssa sopia (kasvatuskummanuus) miten lapselle vastataan.

Alle 3-4-vuotiasta ei minusta tarvitse kovasti kieltää tuijottamasta mutta toki hänellekin on hyvä omalla käytöksellä opettaa miten on kohteliasta käyttäytyä. Eli toisista puhutaan vain hyvin hiljaa ja mieluummin ei ollenkaan näiden läsnä ollessa. Sitä vanhemmalle kyllä voi jo sanoa, että tuijottaminen on epäkohteliasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Opettaja on kyllä pätevä ja kaikin puolin muutenkin ihastuttava ihminen. Kasvatuskumppanuus on sujunut hyvin ja niin hyvistä kuin " pahoistakin" asioista on pystytty keskustelemaan. Pyyntö keskustelusta lapseni kanssa ei ollut kohtuuton ja sen toki teinkin. Ihmettelin lähinnä tuota " shh, erilainen ihminen näköpiirissä, nyt hiljaa ja silmät kiinni" . Kyllä erilainen ihminen varmasti ahdituisi tuosta " poissa silmistä, poissa mielestä" ajatusmallistakin.



On lapseni joskus tehnyt näitä epämiellyttäviä huomautuksiaan minunkin kanssa, mutta minun tehtävä aikuisena on osata kertoa asiat niin, että se auttaisi lasta oppimaan ennakkoluulottomuutta ja hyviä tapoja. Eihän lapsi voi oppia jos kaikki vaikeat asiat lakaistaan maton alle.

Ja eihän lapsi ole tyhmä jos kysyy, hän on tiedonhaluinen ja utelias ja näin sen oppivan lapsen kohdalla mielestäni kuuluukin mennä. Vain vastaus ja suhtautuminen voi olla mielestäni tyhmä.



Ap

Joskus noista lasten kysymysten takia joutuu epämiellyttäviin tilanteisiin. Esim tokaisu " Tuolla miehellä on yhtä suuri maha kuin Kaukolla" , nolotti. Mutta kysymykset esim " Miksi tuo mies istuu rattaissa?" (= pyörätuolissa), ovat ihan ok ja niihin voi vastata.



Olen kertonut, että ihmiset ovat erilaisia ja olen puhunut vammaisista ja eri värisestä ihosta ja eri kokoisista ihmisistä. Minusta on ok, että lapsi kyselee ja tuijottakin. Silloin kun lapsi tuijottaa pitkään, yritän saada lapsen huomion muualle.



Ei lapsen puheista ja uteliaisuudesta pitäisi loukkaantua, mutta totta kai lapselle pitää opettaa, etti ole kohteliasta esim sanoa toista lihavaksi.

Tietenkin lapset tuijottavat uusia ja erilaisia asioita ja ihmisiä, eikä siitä pidä kenenkään loukkaantua. Aikuisten vastuulla on selittää asiallisesti, mistä on kyse. Jos lapsi vaikka kysyy, miksi tuo täti istuu pyörätuolissa niin aikuinen voi sanoa, että tädillä on sellainen vamma, ettei hän pysty kävelemään. Tietenkin lasta voi tilanteen mukaan ohjata myös sellaiseen tahdikkuuteen, ettei ole kohteliasta ainakaan osoitella tai huudella mitään.

Oletteko huomanneet miten aikuinen reagoi esim. onnettomuuden nähdessään?

Pakko tietää olisiko se mahdollisesti joku tuttu, kuinka pahasti on käynyt jne..

Lapset eivät vain osaa peittää uteliaisuuttaan vielä niin hyvin. Heille toki kerrotaan kotona miten tulisi käyttäytyä, mutta jos minä en ole paikalla ohjaamassa lasta, oletan, että sen tekee silloin lto tai hoitaja ilman, että minun tarvitsee asiaan puuttua.



On rumaa tuijottaa ja osoitella, mutta aikuisen ohjaamana (jos aikuinen itse hyväksyy erilaisuuden) tilanne ei ole kovinkaan mutkikas. Siis jos aikuinen ei tee asiasta piiloteltavaa ja hyssyteltävää.



Ja sinulle, joka sanoi, että hyväksy erilaisuus. Lapseni itseasiassa on erilainen, kuin muut ja olen vain helpottunut, kun se selän takana kuiskuttelu (aikuiset kieltää lapsiaan, shh, älä katso, se nyt vaan on tuollainen) poistuisi ja asioista oltaisiin avoimempia. Sen takia kaipaankin teidän kommenttejanne, kaikki kun eivät ajattele samalla tavalla. Ap.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat