Vierailija

meillä on todella fiksu ja ikäisekseen hyvin kehittynyt 3-vuotias. Ymmärtää siis asioita todella hyvin, ja osaa keskustella myös tunteistaankin. Hyvään käytökseen häntä on toisinaan ohjattu erilaisilla palkkiosysteemeillä (tarroilla, plussataulukoilla ym.) Nämä onkin toimineet hyvin.



Tilanne on nyt kuitenkin se, että edelleen lapsi saattaa suuttuessaan purra, lyödä, tönäistä tai potkaista (lähinnä vanhempaa sisarustaan). Tämä tapa pitäisi siis ehdottomasti saada pois. Ketään ei saa satuttaa, vaikka suututtaisi kuinka!



Asiasta on puhuttu jo kyllästymiseen asti, tilanteisiin puututaan aina ja heti ja lapsi kyllä tiedon tasolla tietää, että satuttaa ei saa, ja että toisen satuttaminen on kaikista teoista pahin. Silti näin käy lähes päivittäin.



Rangaistuksina on kokeiltu jäähyä ja lempilelun pois ottamista. Nämä eivät kuitenkaan näytä " tuntuvan juuri miltään" , eli lapsi kyllä saattaa protestoida muodon vuoksi, mutta mielestäni nämä rangaistukset eivät ole tarpeeksi ankaria tekoon nähden. Jäähylle joutuminen on siis ok, jos vaikkapa kielloista huolimatta temppuilee ruokapöydässä tai kielloista huolimatta puhuu rumia. Vaan miten rankaista ankarammin, jotta tuo satuttaminen jäisi heti ja kertakaikkisesti pois?



Palkkiosysteemiinkään en tämän satuttamisasian kanssa haluaisi ryhtyä. Jotenkin tuntuu hölmöltä palkita siitä, että ei satuta muita. Se kun on se perussääntö, jota vain yksinkertaisesti pitää totella, koska " niin se vain on ja äiti niin sanoo" . Sama sääntö sitoo ihan kaikkia muitakin ihmisiä kaikissa tilanteissa. Palkintoja jaetaan siis esim. hyvin sujuneesta iltanukahtamisesta tai muista " vähemmän tärkeistä" asioista. Väkivalta on sen tärkeysluokan asia, ettei sitä kuitata tarroilla tai niiden puuttumisella.



Vai olenko väärässä? Miten te muut olette toimineet tai toimisitte?



Kommentit (9)

ensinnäkin: ei, kukaan perheestämme ei ole aggressiivinen (paitsi siis tämä kyseinen 3v)



Tilanteen rauhoittaminen ennakolta olisikin parasta, mutta yleensä nämä tilanteet syntyvät niin, että lapset leikkivät keskenään, isompi saattaa härnätäkin tai kiistaa tulee muuten vaan, ja sitten pienempi jo puraisee. Puraisut etenkin on olleet tosi pahoja, eli ihan kunnon hampaanjäljet saattaa rouskaista esim. keskelle toisen selkää. Mustelma näkyy päivätolkulla :(



Toi mitä sanot, että vihaan ei saisi vastata vihalla on NIIN TOTTA. Se vaan kun on tämä satuttaminen lähestulkoon ainoa asia, mikä pistää niin vihaksi tässä äidissäkin, että taatusti olen kiukkuinen kuin ampiainen kun menen puremisepisodia selvittämään.



Hyviä vinkkejä koin saaneeni vastaajalta, joka ehdotti sohvatyynyn hakkaamista tai jalan polkemista. Ehkäpä tämä lapsi todella kaipaa fyysisen keinon purkaa tunteitaan. Meille muille perheessä on kieli riittänyt mainiosti, joten ehkä emme ole hänelle osanneet tästä syystä tällaista tunteidenpurkuväylää opettaa. Testataan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen pitkälti samaa mieltä kanssasi. Kovat otteet vaan kehiin, kun asia on vakava.

Vaan kun tuolle 3-vuotiaalle on vaikea keksiä niitä " riittävän kovia otteita" . Niihin siis lähinnä kyselin vinkkiä. Mikä rangaistus on siis ollut sellainen, että " pahasta teosta seuraa paha mieli" -syy-yhteys on kirkastunut kerralla?



Tuollaiset puistosta poistumiset ja muut on toki käytössä meillä tarpeen tullen. Niissä on vaan se huono puoli, että vanhempi sisarus joutuu väkisinkin syyttömänä kärsimään myös... Hän on oman läksynsä oppinut jo aikoja sitten, eikä varmaan unissaankaan satuttaisi ketään.



Tyhjiä uhkauksia ei myöskään harrasteta. Edelleen otan vinkkejä ja kokemuksia vastaan mielihyvin!

Hän voi siis toimia väärin, vaikka tietää, että siitä seuraa rangaistus ja yrittää hillitä itseään. Tönäisy tai nipistys on sillä tavalla itseään palkitsevaa, että aina tulee reaktio. Jos vaikka sisarus yrittää ottaa lelua kädestä, hän varmasti irrottaa kun potkaisee...got the point?



Tärkeää on se, miten lapsi suhtautuu jälkeenpäin toiseen. Pyytääkö myötätuntoisella äänellä anteeksi (empatiaakin voi opettaa) vai onko uhmakas.



Yksi tärkeä taito, minkä mielestäni voi lapselle opettaa on oman virheen tunnustaminen ja nöyrtyminen anteeksipyyntöön. Se on joillekin helpompaa kuin toisille, mutta äärimmäisen hyvä taito elämässä.

-aggressiiviseen käyttäymiseen puututaan heti ilman varoituksia, tämä kerrotaan lapselle



-yritä rauhoitella tilannetta, ennen kuin se repeää käsiin. Vihainen lapsi kaipaa rauhoittelua, älä vastaa vihaan vihalla. Lohduta lasta pettymyksissä. Vaikka kiellät lasta jostakin, voit silti lohdutta häntä pahan mielen poistamiseksi (esim. " olipa harmi, kun nyt ei voi ottaa karkkia, joku toinen kerta sitten)



-lapsi eristetään jäähypenkille 3minuutiksi. Ei saa puhua, ei riehua, ei mitään, sitten anteeksipyyntö



-jos jäähypenkki ei toimi, ota lapsi kiinnipitoon eli syliotteeseen niin kauaksi aikaa, kun rauhoittuu



-aggressiiviset lapset tarvitsevat apua raivon tunteiden käsittelemisessä, tilanne pitää purkaa



-rentoutuminen on tärkeää " kuumakalleille"



-palkitse sosiaalista, muut huomioon ottavaa käyttäytymistä



-anna lapselle huomiota muutenkin kuin huonosta käyttäytymisestä



-onko joku perheen jäsenistä aggressiivinen?

2 vastasikin jo hyvin. Lisäksi lapsen pitää oppia tunnistamaan tunteitaan. Vihainen saa olla, mutta muita ei saa satuttaa. Eli opeta lasta sanoittamaan tunteitaan. Välitön jäähy 2 kuvaamalla tavalla

Ajatukseni tässä samalla kirkastuvat, ja nyt oikeastaan hoksasin, mitä haluan teiltä muilta kysyä.



Oikeastaan hakusessa on siis jonkinlainen " rangaistusasteikko" .

Pienistä rikkeistä pieni rangaistus, isoista tuntuvampi ja todella pahoista... niin mitä?



Haluaisin siis tehdä 3-vuotiaalleni selväksi, että vaikka rangaistuksia tulee pienistäkin rikkeistä, on erilaisten hölmöilyiden välillä kuitenkin eroa.



Jos esim. maitolasiin kurlataan vielä kolmen varoituksen jälkeenkin, otetaan se pois eikä takaisin anneta. Tai jos tahallisesti rikkoo toisen lapsen huolella rakentaman leikin, joutuu jäähylle. Tai jos kielloista huolimatta lällättää " kakka-sisko, kakka-sisko" joutuu jäähylle.



Vaan miten sitten " erottaa" väkivalta tästä kaikesta muusta? Jos satuttaa, tapahtuu ??, koska satuttaminen on TODELLA väärin, ja sitä ei hyväksytä missään olosuhteissa. Siitä ei jaella varoituksia eikä lasketa kolmeen, vaan siitä seuraa tuntuva rangaistus, joka on ??



Lapsi kielellistää tunteitaan jo hyvin ja puhuu todella taitavasti, eli tunteiden sanottaminen ei välttämättä enää tuo apua tilanteeseen.


meidän poika 3v teke myös tyhmyyksiä. Jäähy toimii, jos se pannaan toimimaan. Eli jäähyllä ollaan HILJAA, ei siis puhuta mitään, eikä tehdä mitään. Siinä vain istutaan paikallaan ainakin se 3min ja sitten saa tulla pois, kun ollaan keskustelut, miksi jäähy annettiin ja pyydetään anteeksi. Eikä vaan sillä tavalla ohimennen anteeksi vaan halien kera, tunteella.



Toinen vaihtoehto on kiristys, joka siis pitää olla tuntuva ja se pitää myös toteuttaa. Jos lapsella on paljon leluja, ei auta, että yhden/kaksi lelua vie pois. Rangaistus tulee olla esim. että KAIKKI lelut viedään pois, namipäivä perutaan, seuraavan päivän kyläily/puistoilu tms . perutaan jne. Ja se pitää myös toteuttaa. Jos noita rangaistuksia ei toteuta vaan aina vaan uhkailee, lapsi oppii nopeasti, että mitään ei kuitenkaan tapahdu, vaikka uhkaillaankin.



Me ollaan peruttu vaikka mitä- puistosta lähdetään pois, jos muutaman varoituksen jälkeen käytös jatkuu. Kiukkuahan siitä syntyy ja se päivä on ' pilalla' , mutta eipä voi mitään. Ollaan peruttu myös mm. papalle meno (eilen), joka otti tosi koville. Videoita ei myöskään saanut katsoa, ne toimii aika hyvin. Joskus on pantu lastenohjelmat pois tai ei olla katottu ollenkaan jne.



Jos ruokapöydässä temppuilee eikä usko varoituksia, sa ruoka jäädä syömättä. Eikä mitään välipalaa anneta ennen seuraavaa ruokaa. asiasta vaan muistuttaa siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa kärttää sitä ruokaa; ' sinä käyttäydyit huonosti ruokapöydässä, siksi et saa nyt ruokaa' jne.



Kovat otteet vaan, ei siinä muu auta. 3-vuotiaan pitäisi jo ymmärtää, että satuttaminen ei ole oikein ja että teoista seuraa rangaistus.





mutta olisiko joku erilainen jäähypaikka (oma huone?) riittävä tekemään eron ison mokan ja tavallisen välille? Mitä lapsella on sellaista, jokan menettäminen kirpaisee, jos leluissa ei sellaista ole? Joku etuoikeus (mutta ei vanhempien huomio tai hellyys!), TV-ohjelma, jälkiruoka? mitään kovin abstraktia ja kaukana tulevaisuudessa olevaa ei 3-vuotiaalle voi kuitenkaan käyttää, kesälomareissulla uhkailu ei ole kovin toimiva.



Mutta tuli vaan mieleen, että ehkä kannattaisi etsiä noille kiukun fyysisille purkamisille joku toinen kanava kuin muiden satuttaminen. Voisiko esim sohvan lyömisen nyrkillä tehdä sallituksi tavaksi raivota? Tai lattian polkemisen?



Joillakin se tekeminen auttaa tunnetilan purkamisessa, ja silloin joku turvallinen kanava voisi olla tarpeen. Tai sitten opetat lapsen lähtemään jäähdyttelylenkille :)

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat