Seuraa 


Koiraa ollaan vakavasti harkitsemassa. Aikataululla että [color=red]aikaisintaan[/color] ens kesänä oltaisiin ottamassa pentua.



Rotu on vielä avoin. Toivoisin pinetä tai keskikokista koiraa, jolla olisi energiaa, mutta joka ei " räjähdä" käsiin ilman joka päiväisiä treenejä.

Maalle ollaan muuttamassa joten tilaa temmeltää olisi. Pitkiä reippaita lenkkejä olisi myös tarjolla. Itse haluaisin harrastaa joko agilityä tai tottelevaisuutta. Ei kuitenkaan mitään " hampaat irvessä" treenaamista vaan enemmin ihan omaksi iloksi.



Kaikkein tärkeintä olisi kuitenkin että koira sopeutuisi lapsiperheeseen.

lapset ovat tällä hetkellä kohta 3v ja 9kk.



Mielellään iloinen ja avoin koira. Ei haittaa vaikka olisi " hössöttäjä" tai sellainen " kaikkien kaveri" , tämä olisi päinvastoi plussaa. Arka ei saisi missään tapauksessa olla.



Isoissa roduissa mietityttää eniten se että koska lapset ovat vielä niin pieniä ettei koira sitten vahingossa kaataisi lapsia. Eli jotenkin hirvittää ajatus että joku 20-30 kg:nen koira juoksee lasten ohi ja vahingossa päälle tai yli.



Ollaan harkittu Walesin springerspanielia (rotu on minulle vielä aika vieras joten en oikein vielä tiedä...), shetlanninlammaskoiraa (olen hieman epävarma koska olen tavannut monia arkoja yksilöitä), labradorinnoutajaa tai kultaista noutajaa (mielestäni molemmat vähän liian isoja)

Novascotian noutaja (mies ei tykkää...) ja mittelspitziä (tästä rodusta olen epävarma lähinnä koska on pystykorva ja pelkään että on herkkä näykkimään?).



Ehdottakaahan meille rotua :o)! Tai jos teillä on kokemusta em roduista niin kertokaahan!

Sivut

Kommentit (30)

Mulla on pitkäkarvainen kääpiömäyris (4v uros) ja neljä lasta. Aivan mahtava koira kaikin puolin. Suuri koira pienessä koossa. Jaksaa metsälenkeillä hienosti mukana, mutta ei " vaadi" joka päivä pitkää lenkittämistä. Ilman suurempaa kouluttamistakin siitä on kasvanut oivallinen perheenjäsen, joka vinkuu lasten perään -kuvittelee olevansa yksi lapsista :D Mahtuu autossa helposti etupenkin alle, lapset voivat taluttaa ja meillä ainakin on todella vähähaukkuinen kaikkien syliin kiipeävä ilopilleri. Ei rähise muille koirillekaan. Aina valmis lähtemään mukaan ja helppo saada hoitoonkin tarvittaessa.



Tämä on mun neljäs koira ja aivan eri tyyppisen (n. 40 kg aikuisena) pentu on nyt meille heinäkuussa tulossa mun harrastuskoiraksi. Mulla on ollut jo yksi tuon rotuinen palveluskoira ja nyt harrastus saa jatkoa.



Makuasioitahan nämä koirajutut on, mun mielestä mikä tahansa koira käy lapsiperheeseen (aivan pipinpieninpiä lukuunottamatta) kunhan säännöt on selvät alusta alkaen sekä lapsille että koiralle. Isossa koirassa on niin hyvät kuin huonotkin puolet lasten kanssa.



Maalla kun mekin asutaan niin täytyy aina muistaa, ettei minkään kokoiselle koiralle riitä pelkästään pihassa oleminen. Yks kasvattaja sanoikin osuvasti, että kaupungissa kerrostalossa asuvat koirat saavat joskus jopa enemmän aktiivista liikuntaa kun maalaisserkkunsa. Totta. Mä olen pitänyt huolen päivittäististä vapaista metsälenkeistä tuon pikkuisenkin kanssa, mutta valitettavasti täällä näkyy palveluskoiriakin, jotka eivät pihastaan mihinkään pääse. Tämä ei ollut mitenkään sulle tarkoitettu, tulipahan vaan mieleeni.



Tsemppiä rotuvalintaan, kyllä niitä ihania rotuja on niiin monta että varmasti joku sopiva löytyy.



Ja sit tärkein: valitse kasvattaja huolella. Mulla on mennyt joka kerta lähes vuosi mieluisan kasvattajan etsimiseen, satoja ajokilometrejä ja tunti kaupalla puheluita ja sähköpostien kirjoittamista. Vaikka olisitkin etsimässä " vain" kotikoiraa niin silti. Lähin kasvattaja ei välttämättä ole o llenkaan se, jonka kanssa synkkais. Mekin yhdistetään nyt kesälomamatka pennun hakemiseen n. 1000 kilsan päästä :D



Koirahullu ja lapset -99,- 01, -04 ja -06 la 8/07

tai sitten tuo espanjan vesikoira.. Aussi löytyy itseltä kotoa, ja hyvin toimii lapsiperheessä. Ei juurikaan lähde karvaakaan. Pienehkö koira joka ei silti pelkää isompiakaan, ei ole äksy, vaan rakastaa kaikkia, ja tarkoitan todellakin kaikkia ihmisiä.. Valoisa luonne ja energiaa piisaa touhuamiseen. Kannattaa etsiä lisätietoa jos kiinnostuit.



Espanjan vesikoira olisi tarkoitus hankkia seuraavaksi :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

taikka siis lähinnä sen riistaviettiin. Mäykky on metsästyskoira jolla _kuuluisi_ olla riistaviettiä. Jos yhdellä edellisen kirjoittajan koiralta sitä puuttuu, se ei tarkoita että kaikki mäykyt on hallittavissa vieteiltään pelkällä tokolla. Usein metsästyskoirat ottavat ja lähtevät kun riistaa näkevät, ei siinä auta aiemmat tokoilut. Tämä siis toki koskee kaikkia metsästyskoiria.



Itselläni on kaksi kiinanharjakoiraa, joista molemmat (äiti ja tytär) ovat riistaviettisiä (kyseessä " vain" seurakoirarotu) ja kyllä lähtevät siltä seisomalta kun jotain liikkuvaa edessä näkyy. Tässä rodussa riistaviettisyys on olemassa, mutten tiedä miten yleistä. Jotkut rodun edustajat eivät välitä metsästyksestä tuon taivaallista. Mun koirat on pienestä asti olleet ulkona vapaana, eivätkä ole karkailua harrastaneet, mitä nyt juuri toi elukoiden perään lähteminen, mutta tulevat samantien takaisin kun saaliinsa kadottaa.



Noista mitteleistä, kleineistä jne spitseistä on itselläni sellainen kuva että ne on kovia räksyttämään, ja toisaalta se on kyllä pystäreille aika tyypillistä :D



Kultaista noutajaa suosittelen lämpimästi minäkin! Todella ihania perhekoiria ja koiralla on toisaalta sen verran myös kokoa ettei se ihan säikähdä jos lapset riemuissaan juoksee päin tms. Meillä kun on 3 kääpiörotuista koiraa, jää ne aika usein riehakkaan esikoiseni (3v) jalkoihin.



Tollereista olen minäkin kuullut ettei ole mikään helppo tai terve rotu.



Villakoira on tosiaan sellanen toinen peruskoira mikä olisi hyvä. Helposti koulutettava rotu ja todella pirteä. Ja koossa löytyy valinnanvaraa :D Jos ei turkinhoito kiinnosta, sen voi ajaa lyhyeksi. Hyvä harrastuskoira. Jos on kiinnostunut pitkistä lenkeistä ja muusta harrastamisesta, esim toko ja agi, villis sopii loistavasti. Muttei toisaalta hypi seinille jos ei sen kanssa vedetä maratoonia joka päivä tai on muuten vaan tavallinen perhekoira, eikä harrastuskoira.


Kiitos paljon vastauksista!



Kolmonen, teidän kultsu kuulostaa aivan ihanalta!



Cavalier Kingcharlesin spanieli oli jossain vaiheessa harkinnan alla. Sinäänsä aivan ihana rotu. Mutta jotenkin toivoisin kuitenkin energisemmän koiran, koiran jossa on vähän enemmän " potkua" .



Borderterrieriin pitää tutustua paremmin.



Meillä on jonkin verran koirakokemusta. Minulla on aiemmin ollut pieniä seurakoiria (FC 9 rotuja) sekä pieniä pystykorvia. Ehkä juuri sen vuoksi että minulla on itselläni aiemmin ollut pieniä koiria niin iso koira tuntuu vieraammalta. Toisaalta iso koira kiehtoisi... Olen silloin tällöin toiminut " vara-äitinä" labbikselle ja vaihto-oppilas vuonna perheeseen kuului 5 isoa koiraa.



Tuleva koira saisi mielellään olla iloinen, avoin ja mielyttämishaluinen.

ottakaa jokin rotu josta ei lähde karvaa, kuin trimmaamalla/leikkaamalla. Eli esim villakoira. Se on älykäs, oppivainen ja miellyttämishaluinen seurakoira, joka pärjää hyvin lasten kanssa.



Ja onhan niitä muitakin joista ei lähde karvaa, esim Bichon Frise yms pienet " allergisille sopivat rodut" , eli ilmeisesti sopivat joillekin koira allergisillekin.



Trimmaaminen (tai kotikoiran saksiminen) ei varmaan ole ylitsepääsemätön ongelma/ajanviejä, eikä se ole vaikeaa. Viehän karvojen päivittäinen imuroiminenkin aikaa...



Mäyräkoiraa en välttämättä suosittelisi, niinkuin joku edellinen. Niitä pidetään yksinä koiramaailma omapäisimpinä. Paitsi jos haluaa itsepäisen lisälapsen komennettavakseen. Lisäksi ne metsästyskoirina omaavat kovan metsästysvietin, ja tilaisuuden tullen livahtaa ulos ovenraosta/hihnasta heti omille teilleen. Eli lapsiperheessä karkailee ja katoaa vahingossa varmasti usein.




Mäyräkoiraa en välttämättä suosittelisi, niinkuin joku edellinen. Niitä pidetään yksinä koiramaailma omapäisimpinä. Paitsi jos haluaa itsepäisen lisälapsen komennettavakseen. Lisäksi ne metsästyskoirina omaavat kovan metsästysvietin, ja tilaisuuden tullen livahtaa ulos ovenraosta/hihnasta heti omille teilleen. Eli lapsiperheessä karkailee ja katoaa vahingossa varmasti usein.

[/quote]




***Pakko kommentoida että ei pidä paikkaansa! Me asutaan maalla, koira on aina vapaana pihassa ja katselee toisinaan että " kas, rusakkohan se siinä pomppii" eikä edes lähde perään! Ei olla opetettu moiseen mutta ei myöskään usutettu perään. Ei meidän koira ainakaan mihinkään ole koskaan karannut (paitsi naapurissa kylässä olleen juoksuisen nartun perään) eikä todellakaan ole kovapäinen! Niin lupsakka ja kuuliainen että. Kovapäisyydellä varmaan tarkoitetaan sitä, että on vaikea kouluttaa. No, me ollaan toko-kisoissa käyty ja vaikkei helpoimmin koulutettava rotu ehkä olekaan niin kyllä onnistuu. Ja toisaalta, mäyris on usein sen verran hyvätapainen jo luonnostaan, ettei kovin paljon koulutusta tarvi, tapakasvatus riittää.



Tilaisuushan tekee varkaan, eli kun koira on paljon vapaana pennusta asti niin ei vapaus tarkoita samaa kun " karkuun ja kovaa!" . Musta tuollaiset yleistykset vois jo unohtaa. Toki mäyris on metsästysrotu, mutta kyllä mistä tahansa rodusta saa karkaavan/ei karkaavan jos haluaa. Meillä koira on hihnassa ainoastaan kun kävellään tuossa kylätiellä ja jopa 1-vuotias sitä taluttaa. Ei kisko (kun on opetettu) ei karkaa vaikka hihna putoaakin yms.



Ainoa " vika" mäyriksissä on se, että kun yhden hankkii niin rupeaa tekemään mieli toista ja kolmattakin...On ne niin helppoja ja aitoja koiria!







Itse olen henkeen ja vereen welsh corgi pembroke-ihminen, mutta corgien miinuspuoli on jääräpäisyys, joten pentuna tarvitsee tiukat rajat. Muutoin ihanteellinen paimen- ja harrastuskoira ja kompaktinkokoinen.



Mutta lapsiperheeseen suosittelisin monen muun tavoin suomenlapinkoiraa. Ylipäänsä koira, jolla ei ole riistaviettiä (ei lähde maalla jokaisen hajun perään) ja paimenkoirana nimenomaan paimentaa koko perhettä.

Kiinanharjakoiraa ehdotan ja nimenomaan nakuversiota. Ei ole oikeasti ollenkaan niin työteliäs pukemisen suhteen mitä monet luulee, tarkenee talvella ulkona esim. villapaidassa. Lenkkeilee aina kun haluat mutta ei vaadi mitään. Innostuu kaikesta ja rakastaa lapsia. Avoin muillekin ihmisille kuin omalle perheelle. Terve rotu.



Itseltä löytyy kyseisen rodun edustaja ja pentujakin on maailmalle jokusia lähtenyt. Lapsiperheisiinkin ja kovasti ovat tykänneet!



t. Raitis

löytyy 2v Keeshond ja pian 5kk Mittelspiz. Aivan ihania rotuja molemmat, mutta tuohon Mittelityttöön olen nyt erityisen ihastunut... Pentuhan tuo vielä on ja käyttää välillä hampaitaankin, mutta en todellakaan ole törmännyt ylipäätänsäkään näykkiviin pystykorviin (mistähän tuo luulo on peräisin), haukkuherkkiä ne kyllä ovat.



Molemmat rodut ovat hyvin reviiritietoisia, pihapiirissä pysyviä, eivät omaa sen enempää paimennus kuin saalistusviettiäkään, ainoastaan vahtivietti (=ilmoittavat haukkuen vieraista) on vahva. Sietävät hyvin lapsia (omia ja hoitolapsia) ja muutenkin helposti koulutettavia jne.



Mielenkiintoista olisi kuulla, mihin ap päätyi?

Minä suosittelisin ehdottomasti tätä rotua. On pentuna vilkas, kuten useimmat pennut, mutta aikuisena rauhallinen. Erittäin sosiaalinen, tulee hyvin toimeen niin lasten kuin toisten koirienkin kanssa. Rakastaa liikkumista, muttei silti tarvitse älyttömiä määriä juoksutusta, lähinnä nauttii eniten kun saa vapaana temmeltää pihalla tai pellolla tai soramontulla yms.



On keskikokoinen, mutta siro kuten vinttikoirat on. Kaunis ja luottavainen. Helppo kouluttaa ja kiintyvä. Terve rotu.



Keksisin tänne vaikka miljoona syytä, mutta niin varmaan jokainen koiranomistaja. Meillä on 3v, 1v6kk ja marraskuussa syntyy vauva. Lisäksi kaksi whippetiä.

Hei!

Olet saanut jo aika monta ehdotusta, mutta en voinut olla lisäämättä vielä yhtä! Meillä on ollut kaksi ja puoli vuotta Islanninlammaskoira ja on soveltunut tosi hyvin lapsi perheeseen. On tosi ihmisystävällinen hösöttäjä aina ottaa ilolla rapsutukset vastaan! Myös mainitsemasi harrastukset koiran kanssa mahdollisia. Asutaan maalla javiihtyy hyvin ulkonakin. Suosittelen tosi paljon, niitä on vaan aika vähän Suomessa, mutta lisää pentueita tulee kuitenkin koko ajan. Nyt Islanninlammaskoiria on Suomessa n. 350. Ei siis kovin yleinen rotu.

Mielestani myös koiran koko on sopiva lapsiperheeseen.

pieneksi koiraksi siinä on uskomaton määrä virtaa eli jaksaa tehdä pitkiäkin lenkkejä, juosta tuntikaupalla metsässä, leikkiä ja hössöttää. Lempeä luonne ja yleensä kaikkien kaveri ;o)

Se kuulostaa aivan täysin juuri teidän perheeseen sopivalta!! Sillä ei ole minkäänlaista kipukynnystä ja jaksaa touhuta lasten kanssa aivan varmasti! ei ole mikään iso eikä pieni, erittäin täydellinen koira! Kannattaa tutustua rotuun..

Minusta tärkeämpää on miettiä minkälaista toimintaa sinulla/teillä mahdollista harrastaa koiran kanssa.Onko tarpeeksi aikaa järjestää riittävästi aktiviteettia. Esim. palveluskoirat tarvitsevat enemmän aktiviteettia kuin seurakoirat.



Isot koirat sopivat lapsiperheeseen siinä kuin pienetkin. Kunhan ottaa rodusta kunnolla selvää. Paras tapa on ottaa yhteyttä rodun harrastajiin joiden yhteystiedot löytyvät rotua harrastavan seuran sivuilta. Pentu kyllä tottuu ja oppii elämään myös pienten lasten kanssa. Tosin aikuisen on oltava siinä ´silmät selässä´ vahtimassa ettei pentu esim. innostu leikeissään liikaa tai nappaa lelua kädestsä tms.



Meillä on kaksi tosi vilkasta poikakoiraa ja kaksi lasta 1 ja 4 vuotiaat. Ja hyvässä sovussa elämme kaikki ;D



Onnea pennun hankintaan!

todella energinen, lapsiystävällinen ja ihmisläheinen koira, agilityt ym. sujuvat mainiosti, ei allergisoi juurikaan, karva ei lähde, ei kuolaa,värin ja koonkin saa valita itse. useilla on villakoirista sellanen " puudeli" vaikutelma, mutta todellisuudessa ovat mitä aktiivisempia koiria, ja suurimmalla osalla turkkikin aina lyhyt ja kihara, ellei näyttelyitä harrasta. Meille valittii keskikokoinen villakoira nimenomaan tuon lähtemättömän karvanvuoksi, kun edellisen koiran kanssa meni hermot siihen karvaan (koiraton ihminen ei voi edes tajuta kuinka sitä on!) ja tutustuttiin villakoiriin paremmi ja tajuttiin että täyellinen koira.. Toinen koira melkein smoilla ominaisuuksilla on kiinanharjakoira jota suositellaan nimenomaan lapsiperheisiin, sillä se omii lapset ystävikseen ja pitää niille aina leikkiseuraa, tietysti aikuisill myös;) se sitten taas on makuasia että mitä ptää ylkonäöstä, mun mielestä ehkä söpöimpiä ikinä:) onnea koiran valintaan, ja tutustukaa rotuun, kasvattajaan ja koiraan hyvin ennen hankintaa

Voisin kokoemuksesta suositella suomen lapinkoiraa! Meillä 1-vuotias lapinkoira uros ja 5-vuotias poika, ja ovat todellakin parhaat ystävykset. Koira on aivan älyttömän kiltti, pysyy pihassa ja on helppo koulutettava. Jonkin verran haukkuu... jos nyt jotain miinusta keksisi. Meillä lisäksi kissa ja kaikki tuleva toimeen ok. Ja koiran nallemainen olemus on mukava lisä mauste :)

tai borderterrieri?

Sheltit on valitettavasti usein liian arkoja että sellasta en itse ottaisi.

Kultsu olisi varmasti hyvä vaihtoehto, samoin labbis.

Onko teillä kokemusta koirista?

Tollereista (nova scotian noutaja) olen kuullut, että ovat yllättävänkin tiukkoja luonteeltaan.

Meillä on snautseri 23kg eikä ikinä ole ollut ongelmaa " koon" kanssa, että olisi kaatanut lasta tms. Snautseri sopii mielestäni myös hyvin lapsiperheeseen. Oikeastaan ihan mikä koira vaan sopii lapsiperheeseen, kunhan lapselle ja koiralle opetetaan käytöstavat. Meillä on myös kaksi skotlanninterrieriä, lapsi on 3v ja " lauma" tulee hyvin keskenään toimeen.

pitkä lenkki tekemättä. Painoa n. 20kg, narttu voi olla vähän kevyempikin. Meillä ovat väistäneet hyvin lapsia juostessaankin. Turkin hoito vaatii säännöllisyyttä ja hiekkaa ja karvoja tietysti on lattialla.

ajattelin minäkin ehdottaa. Ei meilläkään kyseistä koiraa ole, mutta taloyhtiössä yhdellä perheellä kaksin kappalein. Cavaljeerin kokoisia ja vähän näköisiäkin, mutta energisempiä ja sirompia. Vaikuttavat aivan ihanilta ja rakastavat etenkin meidän tyttöä, joka juuri täytti kolme. He harrastavat koirien kanssa agilitya ihan sm-tasolla, joten lienevät ihan älykkäitäkin.



Jos itselläni olisi mahdollisuus ottaa nyt koira, listan kärkipäässä olisi myös espanjan vesikoira. Sitäkään en kyllä hirveän hyvin tunne, mutta olen ymmärtänyt, että olisi tosi kiva rotu. Sen suuri plussa on myös se, ettei lähde karvaa.



Kyllä meillekin joskus vielä koira...

päätyisin itse varmastikin Mittelspitziin.



Itselläni on ollut sheltti ja oli kaikkea muuta kuin arka. Tosin puhtaan -79 syntyneestä koirasta. Nykyään tapaa liikaakin arkoja shelttejä.



Entäpä Cavalier? Tai " tavallinen" King Charles spanieli? En henk. koht ottaisi sprinkkua, aivan liian energisiä. Sen tyyppiselle koiralle PITÄÄ olla riittävästi aikaa ja tekemistä.

Toissailtana lähdin ajelemaan koirien kanssa puoli yhdeksän maissa kentälle, tarvitsevat päälle tekemistä... No, oli todella kiva olla vain koirien kanssa. Mutta mieti ehditkö ja jaksatko antaa riittävästi virikkeitä (tosin kaikki koirathan tarvitsevat)



Meillä on " isoja" (?) koiria (29kg ja 32kg) koko ajan ollutkin, myös silloin kun lapset pieniä. Jokusen kerran nuorempi (1v) koira on " tönännyt" lapsen (1v 10kk) nurin, muttei koskaan kovaa, sen verran että lapsi on pyllähtänyt. Yleensä niin että koirus menee nuolemaan naamaa ja lapsi väistää ja pyllähtää. Molemmat koirat varovat lasta todella upeasti, vanhempi koira (4v) ei ole koskaan kaatanut lasta ulkona eikä sisällä.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat