Vierailija

Nyt en puhu yksittäisistä tapauksista, mutta hyvin karkeasti voidaan vetää viivoja näin: Eli uravanhemmat ovat yleensä koulutetumpia kuin ne, jotka eivät niin paljon panosta työelämään. Kyllä, komea ura esim. lääketieteessä ei välttämättä kestä vuosien kotirintamaa. No, jos kerran tehtäisiin niin, kuten osa fundiskotivanhemmista haluaa, eli "pakkoko sitä sitten on lapsia tehdä", jäisi periaatteessa fiksuin osa geeniperimää ilman perillisiä. Näin ollen, vain vähemmän lahjakkaat lisääntyisivät ja tutkimusten mukaan koulutuksella ja asemalla (eli lähinnä kaiketi asenteella työntekoon) on tapana perustua.



Kukin voi tässä määritellä uravanhemman niin kuin huvittaa, en ala nyt siitä vääntää. Tämä lähestymistapa on kyllä varmasti epäkorrekti, vaikka en todellakaan väitä, että uraan suuntautumattomat olisivat tyhmempiä.

Sivut

Kommentit (28)

Uran ja perheen yhdistäminen on täysin mahdollista, kunhan kumpikin vanhempi sitoutuu hommaan. Tai turvaverkko on muuten kunnossa.



Olikohan se nyt kolmosen leukaa väpättävä kommentti siitä, että uravanhemmat eivät näe lastensa kehitystä, on juuri sellainen yleistys, jolla ei juurikaan ole tekemistä todellisuuden kanssa. Kuinkahan usein tuollaista oikeasti on? Tunnet varmasti "ainakin kymmeniä".



Hassua, lentokentällä minäkin tällä hetkellä :-).

t: Ap

kun kouluttamattomilla on huonommat ja epäterveemmät elintavat (tämäkin on ihan tilastollinen fakta), niin niiden hedelmällisyys vähenee sen takia. Tämä antaisi tasoitusta koulutetuille :-)



Joka tapauksessa tunnen monta uraihmistä/korkeasti koulutettua, jotka ovat kuitenkin ehtineet tehdä jopa kolme lasta. Siis ihan tohtoristason ihmisiä, sekä naisia että miehiä :-)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oletko huomannut, että nykyään on julkisuudessa (poliitikot) alkaneet keskustella, että työelämä ei saa olla liian poissulkevaa? Keskustelu (ja toivottavasti myös sen jälkeen toiminta) tähtää juuri siihen, että myös vastuuntuntoista ja vaativaa työtä tekevillä ihmisillä olisi mahdollisuus perustaa perhe.



Määrittelen uravanhemmat sellaisiksi, joiden työ vaatii pitkää koulutusta, jonkin alan syvää erikoisosaamista tai työtehtävät ovat erityisetn vastuullisia (usein esimiestehtäviä). Uravanhemmalle on vaikeampi löytää sijainen esim. perhevapaan ajaksi kuin muulle työntekijälle. Uravanhempi voi toki olla myös yksityisyrittäjä.

pitäisi pysähtyä miettimään tuota uravanhemman määritelmää.



Koska nyt vedät yhtäläisyysmerkin uravanhemmuuden ja periytyvän älykkyyden välille.



Oikeasti kuitenkin meitä akateemisia vanhempia on todella moneen junaan. Kaikilla aloilla ei ole katastrofi, jos jompi kumpi vanhemmista on muutaman vuoden kotona lapsiaan hoitamassa. Uraa ehti luoda vielä kolme vuosikymmentä lasten synnyttyäkin.



Tuo on totta, että koulutettujen vanhempien lapset tuppaavat todennäköisemmin hakeutumaan yliopistoon kuin vähän koulutettujen. Missä määrin se on geeniperimän syytä ja missä määrin kotoa opittuja arvostuksia tai vaikkapa sitä, että varakkaat vanhemmat ostavat asunnon paremmista koulupiireistä - en tiedä. Jos kyse on jälkimmäisistä, yhteiskunnan luomia puitteita voi muuttaa.



Mutta ennemmin ajattelisin, että kyse on edelleen valinnoista. Ns. uraa pitäisi voida luoda niin, ettei ole pakko olla jatkuvasti ylitöissä ja työmatkoilla. Monesti se onnistuukin.

esikuvallaan mallin. Mun omat vanhemmat on molemmat perusduunareita (duunareita mitenkään väheksyen) ja mulla ei ole koskaan ollut mitään tarvetta päästä kovin ylös ammatissa. Kun taas mun mies on saanu täysin erinlaisen esikuvan ja on itsekin kouluttautunut.

Lainaus:

Oikeasti kuitenkin meitä akateemisia vanhempia on todella moneen junaan. Kaikilla aloilla ei ole katastrofi, jos jompi kumpi vanhemmista on muutaman vuoden kotona lapsiaan hoitamassa. Uraa ehti luoda vielä kolme vuosikymmentä lasten synnyttyäkin.



Tuo on totta, että koulutettujen vanhempien lapset tuppaavat todennäköisemmin hakeutumaan yliopistoon kuin vähän koulutettujen. Missä määrin se on geeniperimän syytä ja missä määrin kotoa opittuja arvostuksia tai vaikkapa sitä, että varakkaat vanhemmat ostavat asunnon paremmista koulupiireistä - en tiedä. Jos kyse on jälkimmäisistä, yhteiskunnan luomia puitteita voi muuttaa.



Mutta ennemmin ajattelisin, että kyse on edelleen valinnoista. Ns. uraa pitäisi voida luoda niin, ettei ole pakko olla jatkuvasti ylitöissä ja työmatkoilla. Monesti se onnistuukin.




Niinpä - ei "ura" ole = 70 tuntiset työpäivät. Ei varsinkaan, jos on jo vähän ehtinyt paneutua ennen lasten saantia (ts. on jo "nimeä" ennen äitiyslomia). Eikä itse asiassa sittenkään, jos on saanut lapset ennen "uran" aloitusta.



Ilman ylitöitäkin pärjää, monella alalla. Tai no, ainakin niitä voi rytmitellä kausittaisiksi, eli ei ole pakko jatkuvasti painaa hullun lailla töitä. Ja monilla aloilla on tajuttu, että ihmiset palavat loppuun ilman "firman ulkopuolista elämää" ja sille jätetään ihan tietoisesti aikaa. Lukekaapa vaikka isojen firmojen "ura" osuuksia netistä, ne pursuavat sitä, kuinka heillä voi yhdistää hyvin vapaa-ajan ja perhe-elämän.



On lapsellista kuvitella, että korkeakoulutus = korkea äly. Korkeakoulutus on osoitus siitä, että on halunnut kouluttautua tietylle alalle. Ja tehnyt niin :-). Ainakin itse tein niin. (Tosin toki olen myös poikkeuksellisen lahjakas ;-D....)



Mutuna: korkeakoulutustaan tai "uraansa" korostavat yleensä ne, joille siinä on jotain uutta ja ihmeellistä. Ne, joista tohtorius on häkellyttävää, toimitusjohtajuus jotain outoa ja pelottavaa, varatuomarius tärisyttävä saavutus jne. Raaputa pintaa, ja sieltä löytyy vankka herranpelko...



t. varatuomarin ja toimitusjohtajan lapsenlapsi, suku täynnä tohtoreita ;-) itse "vain" maisteriksi yltänyt

Tai no, 70-80-luvulla syntyneillä ehkä sitten kyllä vanhempienkin sukupolveen :).



Mutta siis pointtini on se, että vielä joskus tuossa 50-luvulla se oli mies, joka "loi uraa", vaimo oli melko takuuvarmasti kotona. (Edustusvaimona, ehkä, kotirouvana, ehkä, mutta kotosalla.) Eikä esim. vaimon koulutusta sen kummemmin hyödynnetty.



Minusta on sitten taas melko naivia olettaa, että koulutuksen periytyvyys on osoitus "asenteesta työntekoon". Koulutuksen periytyvyys on osoitus asenteista _koulutukseen_ ei työntekoon. Työntekoa se näet ihan duunarityökin on. Erilaista toki, mutta työntekoa.



Faktahan on, että korkeakoulutetun perheen lapsi tod näköiseimmin korkeakouluttuu, juu. Mutta sen lisäksi on tutkimuksia siitä, että korkeakouluten perheen lapsi mm työllistyy helpommin alaa vastaavaan työhön jo opiskeluaikoina. Mistä sitten johtuukaan, oletuksista (hakee helpommin muutakin kuin kaupan kassaa) vai suhteista vai mistä.



Samoin minusta on naivia kuvitella, että korkeakouluopinnot ovat osoitus lahjakkuudesta. Kyllä, tietyn alan lahjakkuudesta. Mutta lisäksi ihan takaliston lihaksista: suurimpaan osaan pääsykokeista tätä nykyä vaikuttaa ihan raaka lukeminen. (Ja valmennuskurssit, à 790 eur kurssi, mikä ei pienituloiselle perheelle ole välttämättä vaihtoehto)



Omasta kokemusesta tiedän, että oletukset vaikuttavat myös: yliopisto oli looginen paikka hakea. Kun sinne nyt vaan haettiin, nääs. Samoin lukio oli oletusarvo. Ja meillä serkuksista yksi sai tosissaan taistella, että sai vanhemmiltaan hyväksynnän hakea *gasp* ammattikorkeakouluun.



terv. ns uraputkessa oleva korkeakoulutettu (nyt kotona etänä, pidän juuri lounastaukoani), jonka suku on korkeakoulutettua aikas monessa polvessa

opiskeluaikana luokkakaverit (ite en valitettavasti saanut nähdäkseni) kertoivat englannintunnilla luetusta artikkelista, jossa oli sama todettu oikein tutkimustasolla yhdysvalloista. Että kyseinen kansa tyhmistyy (miten epäkorrektia sitten on kirjoittaa noin tai luetuttaa opiskelijoilla...)



Että siellä vähäinen älymystö hankkii vain yhen tai kaks lasta ja se jättimassa vähänkoulutettua (kärjistetysti vähä-älyistä) kansanosaa hankkii rutkasti enemmän muksuja.



Mutta vaikken ole tutkimusta omin silmin nähnytkään niin johan sen järki sanoo että pitkällä aikavälillä kyllä tyhmistymistä tapahtuu. Kuten myös tuossa ap:n Suomeen soveltuvassa esimerkissä.

että tänä päivänä on oikeasti mahdollista haluta molemmat ja suoriutua molemmista hyvin.



Olen itse johtavassa asemassa suuressa suomalaisessa pörssiyrityksessä ja kolmen lapsen äiti.



En ole kenenkään lapsen kanssa ollut kotona sitä kolmea vuotta, mutta yhdenkään kohdalla en ole myöskään palannut töihin heti äitiysloman loputtua. Esimerkiksi esikoisen kanssa olin kotona 1v5kk ja sen jälkeen mies jäi kotiin puoleksi vuodeksi. Minun tai mieheni ura (myös johtavassa asemassa) ei ole tästä kärsinyt.



Erilaiset etätyömahdollisuudet mahdollistavat sen, että pystyn olemaan lasteni kanssa illalla päiväkodin ja nukkumaan menon välissä itse ja tarpeen tullen vaikka jatkamaan töitä lasten mentyä nukkumaan.



Kompromisseja tarvitaan matkan verralla paljon, mutta itse haluan juuri tällaisen elämän. En luopuisi lapsistani mistään hinnasta, mutta en myöskään urastani. Jos se tekee minusta itsekkään niin ei voi mitään. Lapseni ovat kuitenkin tyytyväisiä ja iloisia

Eli puhutaanko nyt vain korkeakoulutetuista, päällikkötason tai vaativan asiantuntijatason työssä olevista vanhemmista, jotka palaavat viimeistään äitiysloman/ vanhempainvapaan jälkeen töihin?



Olen itse korkeasti koulutettu, kuten myös mies ja suurin osa tuttavapiiristä, ja itse asiassa harvassa perheessä on lapset laitettu täyspäivähoitoon vanhempainvapaan jälkeen. Useimmat ovat jääneet ainakin joksikin aikaa hoitovapaalle (minä itsekin molemmista lapsista).

ja urasuuntautuneet lisääntyy keskenään. Ja usein urasuuntautuneet tienaavat enemmän. Joten toisen on helpompi jäädä kotiin, koska yhdenkin ihmisen palkalla pystytään usein elättämään koko perhe. Jos mies on esim. lakimies, lääkäri, insinööri tms. niin mikäs siinä naisen on pullia leipoessa kotona...

perheissä, jos huono-osaisuus nähdään lapsen psyykkisenä terveyden näkökulmasta. Espoossa toimiva psykologi kertoi ammattilehdessä (psykologi),. kuinka ammattiapua tarvitsee yhä useampi ns hyvän perheen lapsi. Uraa tekevät,

suorittamista ja pärjäämistä korostavat korkeakoulutetut vanhemmat eivät välttämättä tajua, että lapsella on tunnetarpeita ja että lapsi tarvitsee oman vnahemman/vanhempien läsnäoloa kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi. LApsilta vaaditaan ikään nähden liikaa pärjäämistä ja suorittamista.



Suurin osa psyykkisestä huono-osaisuudesta liittyy toki alempien sosioekonomisten ryhmien elämänhallinnan puutteisiin ja niiden kasaantumiin.

Mutta nyt on siis havaittavissa tämän toisen, korkean statuksen perheiden lasten huonovointisuuden nopea kasvu.

Tämä tarkoittaa, että OSASSA uravanhempien perheitä lapset voivat huonosti.

Mutta aivan varmasi suuri osa uravanhemmista (tai mikä nyt olisi osuvampi termi?) ymmärtää lapsensa henkisiä tarpeita ja kykenee niihin vastaamaan riittävästi.



Ongelmia on siis monenlaisissa perheissä, eikä se ole koulutustasosta tai älykkyydestä kiinni.

kun ei olisi niitä lapsia jotka on ympärivuorokauden päiväkodissa ja sen lisäksi erikseen palkatulla hoitajalla tai toisella puolella suome parin viikon "lomalla" kun vanhemmat matkustaa toiselle puolle maapalloa. Edes vanhemmat ei huomaa lapsensa kehitystä kun niin harvoin näkevät.

voitaisiin meillä suomessakin sallia vain yksi lapsi per talous. Esikoiset kun ovat saavuttavat keskimäärin 5% korkeamman äo:n kuin perheen muut lapset.

Se lapsi siis "kuuluu" elämään geenien takia? Sitten se viedään hoitoon, näkee vanhempiaan harvoin, vaihtaa jatkuvasti maisemaa vanhempien reissujen ja työkomennusten takia, ei koskaan saa sitoutua omaan perheeseensä saatika sukulaisiinsa... ystävät vaihtuvat, mikään ei ole pysyvää. PAITSI hyvät geenit ja taloudellisesti vakaat vanhemmat. Sekö on lapsen onni?



Nuo lapset voivat oikeasti pahoin. Psykiatrisella puolella heitäkin on, samoin he ovat yleensä koulukiusaajia. Hyvät geenit eivät takaa onnellista, hyvää lapsuutta ja siten hyvää tulevaisuutta.



En allekirjoita todellakaan väittämää että duunarin lapsista tulisi duunareita. Lähes kaikki ystäväni jotka ovat yliopistokoulutettuja, omaavat aivan tavalliset duunarivanhemmat. Asenne opiskeluun ja työhön lähtee muualta kuin vanhemmat huonosta koulutuksesta. On nimittäin äärimmäisen fiksuja ja ajattelevaisia ihmisiä myös tuolla duunariporukassa. Näiden lapsista tulee usein myös suvaitsevaisempia.

Tiedän useita korkeasti koulutettuja kouluttamattomien vanhempien lapsia. Ei monellakaan suurten ikäluokkien lapsilla ollut varaa kouluttautua. Maaseudulla kouluja harvassa. Lapsia paljon ja vähän rahaa.

Itse olen miettinyt miksi ikäluokassani(60-70l syntyneissä) on paljon maanviljelijöiden(huono koulutus ja vielä useammin ei mitään koulutusta) todella korkeasti koulutettuja lapsia. Onko vanhempien toiveet lapsille paremmasta tulevaisuudesta ja koulutus myönteisyys takana?

Itse kyllä tunnen monta todella korkeasti koulutettua(enkä tark mitään AMK tasoa) nyky maanviljelijää.

eli jos et ole siis julma uravanhempi joka jättää lapsensa heitteille tarkoin valikoituun ja asiantuntevaan hoitoon, olet sitten täydellinen ja urhrautuva kotivanhempi, mikään ei olekaan parempaa lapselle.



eli uravanhempien lapsista tulee aina tuon suuren laiminlyönnin vuoksi (äiti ei siis omista koko elämäänsä vain kotiäitiydelle) häiriintynyt ja huonostikasvatettu joka joutuu väistämättä terapiaan jossain vaiheessa.



ja kaikki kotona ihanien ja pullantuoksusiten äitien (huom, heillä on aina tarjolla vain kaikkein paras, kehittävin, kannustavin ja rakastavin kasvuympäristö) kasvattamat lapset ovat automaattisesti aina onnellisia ja tasapainoisia lapsia joilla kehitys kulkee vähintäänkin ennätyspositiivista tahtia...



jep jep.



ääripäitä löytyy aina, mutta poikkeukset vahvistaa säännön.

olisi kiva jos tämäkään ei olisi mikään taistelutanner, vaan kaikki erilaiset tavat kasvattaa lapsensa hyväksyttäisiin, vaikka ei olekaan oma valinta.

ja tajuttaisiin että lapsesta voi kasvaa kunnollinen ja tasapainoinen ihminen monellakin eri tavalla kasvatettuna.

dokumentti huippututkijasta joka oli saanut sekä uran ja lapset...



Niin minä aion tehdä ja olen tehnytkin...



Johtavassa asemassa oleva insinööri

(ootan just lentokonetta HKI-Vantaalla joten sen takia täällä "tsättäilen"

Meillä insinöörin (isohkolla) palkalla ei pääkaupunkiseudulla perhettä elätetä montaa vuotta. Enkä minä voi olla vakituisesta työpaikastani 3 vuotta pidempään poissa.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat