Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Siis minä olen nyt ollut useamman vuoden lasten kanssa kotona ja palaan syksyllä töihin mihen jäädessä vielä puoleksi vuodeksi kotiin lasten kanssa. On kovasti odottanut tuota koti-isyyttä, miettinyt mitä kaikkea kivaa tekee lasten kanssa jne. Eli hyvä juttu näin.





...mutta nyt vuoronvaihdon kynnyksellä kun ollan alettu keskustella arjen sujumisesta meillä onkin siitä hieman eri näkemykset. Kotonaollessani minä olen laittanut ruuat, hoitanut pyykit ja pääasiallisesti siivonnut. Tuo pääasiallisesti tarkoittaa sitä että esim lasten ollessa pahasti kipeinä ym vaikeissa tilanteissa olen joskus jättänyt siivoamisia illkasi niin että saan mieheltä apua tai ainakin lastenperään katsojan. Samoin mies on joskus vapaapäivillään osallistunut isompiin siivoamisiin tai ottanut lapset kanssaan ulos niiden ajaksi. Ylimääräisenä hommana minulle on kuulunut kaikki esikoisen kuntoutukseen liittyvät asiat (vammainen lapsi).



Minulle tuo systeemi on sopinut hyvin sillä mies kuitenkin on tehnyt raskaat työpäivät ja ansainnut vähän lepoa niiden jälkeen ja samalla olen itsekin nauttinut jopa tästä kodin pyörityksestä. Jotenkin olin kuvitellut että nyt miehen jäädessä kotiin nuo minun entiset hommani siirtyisivät pääasiassa hänelle, pyykkihuollon ajattelin kyllä pitää yhä itselläni ja toki olisin valmis auttamaan myös tarpeen tullen muissa asioissa.



Mies on nyt kuitenkin alkanut mennä puihin kun on minun keikkatöiden ajan hoitanut lapsia ja huomannut ettei se olekaan pelkkää leikkiä ja hauskanpitoa. Nyt mies on sitä mieltä että erityislapsen kuntoutukseen liittyvät asiat kuuluisivat yhä minulle, koska olen ne tähänkin asti hoitanut ja hänen vaikea hypätä yht´äkkiä tilalleni (olen monesti pyytänyt häntä seuraamaan harjoituksia ja osallistumaan niihin). Siivoiluja hän lupasi yrittää, mutta on kuitenkin sitä mieltä että ne voitaisiin hoitaa pääasiallisesti iltaisin kun olen kotona. Pyykit kuuluvat automaattisesti minulle kun hän ei osaa niitä hoitaa. Ruuanlaittoa hän ei halua opetella koska ei usko pystyvänsä siihen. Kun ihmettelin miten meidän on jatkossa tarkoitus syödä, hän vain toteaa että voi kyllä lämmittää hernekeittopurkin tai valmispizzan, jopa laittaa makkaran mikroon. Jos nuo ruuat ei lapsille käy niin kaupasta voi ostaa purkkiruokia. Tai sittenhän minä voisin vapaapäivinäni kokata ruokaa pakkaseen niin että hän vain päivisin lämmittäisi sitä...



Nyt siis mietin miten minun pitäisi toimia. Jätänkö asiat miehen murheiksi ja otan sen riskin että lapset elävät hernekeitolla ja valmispizzoilla eikoisen kuntoutuksen jäädessä taka-alalle vai yritänkö hoitaa kaiken omalla vapaa-ajallani?

Kommentit (18)

Meillä mies on tehnyt aina enemmän ruokaa, oli hän sitten kotona tai töissä. Itse en syö lihaa, mies ja lapset on sekaravinnolla. Niinpä on luontevaa, että se on mies, joka tekee pakkasen täyteen makaroonilaatikkoa ym. arkiruokaa, jota voi aina tarpeen tullen lapsille sulattaa. Toki itsekin kokkaan, ja välillä lapset syö päivisin samaa ruokaa kuin minäkin, eli kasviksia ja kalaa. Musta ois kuitenkin outoa, jos mä vääntäisin niitä jauhelihajuttuja, joita en itse voisi edes maistaa. Mahtaisivatko maistua lapsillekaan?



Palasin taas kesän alussa töihin, ja mies jäi kotiin loppuvuodeksi. Pyykinpesun aion jatkossakin hoitaa itse, sillä mies ei siihen todistetusti kykene. Mutta muuten elellään sitten loppuvuosi miehen siisteystason mukaan, eli pellossa.

Sain viestistäsi käsityksen että miehesi tykkää leikkiä ja touhuta lasten kanssa ja meillä on ihan sama juttu. Myös meillä miehellä oli samanlaisia näkemyksiä ennen hoitovapaansa alkua; hänen mielestään minä olisin voinut yhä hoitaa kotihommia kun ne kerran paremmin osasin.



Jotenkin sain houkuteltua miehen kokeilemaan ja ottamaan lapset mukaan tekemään. Nykyään mies jo kokkaa mielellään lasten kanssa tuollaisia yksinkertaisempia ruokia, siivoavat porukalla ja jopa hoitavat pyykit! hankittiin sellainen keittokirja missä yksinkertaisia, lapsille sopivia ruokia ja niitä alkoivat tehdä yhdessä mielikuvitustaan soveltaen. Salaatit tehtiin jännän näköisiksi jne. Nykyään lapsille maittaa isin kanssa laitettu ruoka paremmin kuin minun tekemäni!



Siivouksenkin hoitavat leikin myötä. Jälki ei varmasti ole samanlaista kuin minun jälkeeni, mutta mielummin tuohon tyydyn kuin teen itse kaiken. positiivisena täytyy sanoa että mies on saanut lapsetkin innostumaan kotitöistä ja kantamaan vastuuta paremmin kuin minä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

hokkaalla kodinhoidolla, jos omaat niin ihanan miehen, että haluaa jäädä lasten kanssa kotiin.



minusta voisit vinkkinä kertoa ohjeita helppoihin kotiruokiin aluksi, ja ehkä tehdä kauppalistoja valmiiksi.



järkevää ei ole kuitenkaan se, että ensin käyt päivätyössä ja sitten mies lähtee illaksi harrastamaan ja sä teet kaikki rästityöt ja vielä seuraavan päivän ateriat

Kehui aina etukäteen kuinka ihana mies hänellä oli kun halusi jäädä kotiin jne. sitten loppupelissä sikso hoiti miehen koti-isyyden ajan kaikki hommaat siivoilemisista ruuanlaittoihin ja mies vain piti hauskaa lasten kanssa. Jälkikäteen mies sitten jaksoi kehua kuinka hyvin pärjäsi kotona ja lapset nauttivat, arvosteli vielä kotiäitejä jotka ei muka kerkeä lasten kanssa ulos kiertelemään ja touhuamaan päivän aikana...

Noin olen sitä miettinytkin. En siis toki edellytä sitä että kaikki hoidettaisiin juuri niin kuin itse olen hoitanut ja varmasti kahden lapsen ja koiran huushollissa on " kokemattomalle" pyörittämistä. Toki joissain asioissa voin tulla vastaan, tehdään isompia siivouksia yhdessä viikonloppuisin ja toki kiireisempien päivien päätteksi jotain voi jättää iltaan, pääasia että lapset tulee hoidetuiksi. Kuitenkin laskisin nuo ruokailut ja erityislapsen kuntoutuksen aika oleellisiksi asioiksi lastenhoitoa. Ei tietenkään mitään gourmet-aterioita, mutta siis ihan näitä yksinkertaisi mutta terveellisia kotiruokia joiden valmistus ei kovin kauaa vie. Olen siis yrittänyt houkutella miestä mukaan ruuanlaittoon ja kertonut millaisia ruokia saa tehtyä vaivattomasti ja nopeasti. Kuitenkin mies on saanut jostain kummasta päähänsä ettei hänestä ole kokiksi (niin kuin moni meistä äideistä kokkeja olisi :D).



Erityislapsen kuntoutuksen vastuun voin kyllä pitää yhä itselläni, mutta odottaisin että mies kuitenkin -nyt enemmän aikaa omatessaan- osallistuisi tuohon homaan ja teksisi harjoituksia lapsen kanssa päivällä jolloin siihen on peremmin aikaa. Myös tuohon olen yrittänyt miestä houkutella mukaan mutta innostus ei ole ollut kovin suuri.



Onneksi meillä on nyt tiedossa jokunen viikko yhteistä kesälomaa ennen töideni alkua ja täytyy yrittää sitä ennen saada tilanne selvitettyä. eli siis koitan miehelle selittää rauhallisesti millainen tilanne meillä on ollut hänen käydessä töissä ja mikä olisi kaikille paras ratkaisu nyt kun roolit vaihtuu. Vinkkejä otetaan vastaan siitä miten tuon saa rauhallisesti ja järkevästi viestitettyä perille ilman riitaa! Tuon yhteisen loman aikana olisi vaan niin hyvä työstää tätä vaihdosta ja mies saisi opetella uusia asioita ihan kädestä pitäen.



ap

Toki kokemattomalle voi aluksi tulla vaikeuksia, mutta siitä se lähtee. Voithan opastaa miestä ennenkuin menet töihin ts. pistät miehen harjoittelemaan vaikka viikonloppuisin.

itseä töihinpaluu jännittää useamman kotonavietetyn vuoden jälkeen. Kun kuulin että mies haluaa jäädä lasten kanssa kotiin ilahduin tosiaan kun ajattelin samalla saavani itselleni tuollaisen pehmeän laskun työelämään, ei tarvitsisi samanaikaisesti stressata lasten päivähoidoan aloitusta mahdollisina sairasteluineen vaan tietäisin lasten saavan olla kotona isän kanssa. Ja vieläpä niin että parhaina päivinä saisin tulla siistiin kotiin ja valmiiseen ruokapöytään...



Nyt tuntuu pelottavalta ajatella että kaikki päiväntyöt odottaisivat kotiin tullessa ja viikonloput menisivät seuraavan viikon ruokia laitaessa :/ Jotkut tutut ovatkertoneet kuinka koti-isyyden jälkeen heillä on kotityöt jakautuneet tasaisemmin kuin ennen ja uosta minäkin vähän salaa haaveilin.



Mutta toivottavasti siis nyt saan miehen ymmärtämään tilanteen ja kantamaan koti-isänä vastuun myös kodista.



ap

kuin mitä hän edellytti minulta.

" Kotona oleminen on kuin leikkiä vain, voi vain maata sohvalla ja levätä" . Heh, kyllä luulot karisee, kun saa vaimolta tunnin verran iltaisin lastenhoitoapua... :D

Ei ruuanlaitto, siivous ja pyykinpesu ole mitään rakettitiedettä. Kuka tahansa voi oppia tekemään niitä hommia. Ei se ruuankaan tarvitse mitään gurmeeta olla. Aluksi voit vaikka tehdä miehelle kirjalliset ohjeet, jos tuntee itsensä epävarmaksi.

Ajattelisin, että on luontevaa, että kotona oleva vanhempi tekee ruokia. Hänellä on yleensä siihen enemmän aikaa.



Sitten toisaalta parisuhdekonsultit neuvovat, että pitää antaa kummankin vanhemman tehdä kotityöt omalla tyylillään.



Monesti valitettavasti vaan miehiltä sujuu ruoanlaitto paljon hitaammin ja vaikeammin kuin meiltä naisilta. Harjoittelun ja ehkä myös kiinnostuksen puutetta. Tosin on paljon ns. " miesten hommia" , joista en itse suoriudu ollenkaan, joten en sano tätä arvostelumielessä.



Miettikää ja sopikaa yhdessä, miten toimitte. Joustakaa kumpikin. Ei kai kyse ole toivottavasti kuitenkaan sellaisesta kisasta, että kuka pärjää parhaiten vaan yhteinen tavoitteenne pitäisi ollla saada perheen arki mahdollisimman jouhevasti toimimaan.

Töistä tullessa joudut siivoaan ja tekeen ruokaa jne. Sotkuahan tulee nyt myös päivällä, koska mies ja lapset ovat kotona. Silloin kun lapset ovat hoidossa niin hehän eivät ole kotona sotkemassa ja saavat siellä päiväkodissa vielä ruuankin, jonka valmistukseen sinun ei tarvi osallistua... minun mies oli joskus neljä viikkoa kotona ja loppu tulos oli etten minä ehtinyt olla lasten kanssa silloin ollenkaan...

Ei ehkä niin tiptop kuin sinä, mutta lasten ruokailusta ei saa tinkiä tai sen terveellisyydestä. Jos hän ei " osaa" niin tee listat mitä joka ruoalla tulee olla (lautasmalli) sekä helppojen ruokien reseptejä.



Missä maailma olisi jos naisia ei olisi?? Miten naiset pystyvätkin hoitamaan vastuulliset työt ja kodin ja lapset ja miehet rasittuvat jo pelkästä päiväduunista sekä sankarillisesti silloin tällöin sytyttävät grillin ja leikkaavat nurmikon.

Sillä aikaa miehesi tietty peuhaisi ja touhuaisi lasten kanssa, mutta ei varmaankaan isän hoitovapaan aikana ole tarkoituksena ajaa äitiä ihan piippuun kaikella tuolla työmäärällä.



Mies reippaasti vaan opettelemaan. Ei voi olla niin vaikeaa pyykinpesu ja ruoanlaitto, ettei mies siitä selviäisi....

On todella väärin, että äiti joutuisi työpäivän jälkeen kotitöihin jos kerran mies on koti-isä!



Vierailija:

Lainaus:


Ajattelisin, että on luontevaa, että kotona oleva vanhempi tekee ruokia. Hänellä on yleensä siihen enemmän aikaa.



Sitten toisaalta parisuhdekonsultit neuvovat, että pitää antaa kummankin vanhemman tehdä kotityöt omalla tyylillään.



Monesti valitettavasti vaan miehiltä sujuu ruoanlaitto paljon hitaammin ja vaikeammin kuin meiltä naisilta. Harjoittelun ja ehkä myös kiinnostuksen puutetta. Tosin on paljon ns. " miesten hommia" , joista en itse suoriudu ollenkaan, joten en sano tätä arvostelumielessä.



Miettikää ja sopikaa yhdessä, miten toimitte. Joustakaa kumpikin. Ei kai kyse ole toivottavasti kuitenkaan sellaisesta kisasta, että kuka pärjää parhaiten vaan yhteinen tavoitteenne pitäisi ollla saada perheen arki mahdollisimman jouhevasti toimimaan.




Kerro miehellesi avoimesti mutta syyttelemättä, miltä sinusta tuntuu. Hyvä, jos hän on jo alkanut aavistaa, ettei lasten kanssa kotona olo ole lekottelua ja pelkkää leikkimistä. Ihanaa kuitenkin, että hän touhuaa ja leikkii lasten kanssa!



Miettikää tosiaan yhdessä ratkaisuja. Käykää yhdessä ostamassa joku tosi simppeli keittokirja, joka teistä kummastakin näyttää hyvältä ja toimivalta. Vaikka sellainen lasten keittokirjakin! Psyykkaa miestäsi, että nyt hänellä kerrankin on hyvä syy ja tilaisuus opetella ruoanlaittoa. Sen kyllä oppii, kuten muutkin taidot, jos haluaa.

En menisi suoraan vaatimaan että koska minä tein nämä asiat sinun töissä olelssasi niin nyt ne kuuluvat automaattisesti sinulle.



Kuitenkin miehenkin pitäisi ymmärtää ettei kotonaolo ole pelkkää lasten kanssa leikkimistä ja kyllähän sillä kotonaolevalla vanhemmalla on enemmän aikaa kotihommiin ettei kaikkea kannata iltoihin ja viikonloppuihin jättää. Voit pyytää miestäsi kuvittelemaan miltä hänestä tuntuisi tulla kotiin missä ei päivän aikana olla tehty muuta kuin melskattu lasten kanssa. Jos mies ei ymmärrä niin koita vaikka joku päivä jättää koti siihen kuntoon miehen töistä palatessa.



Mutta muuten kannattaisi miettiä perheen tilannetta laajemmin, yleensähän kotiin liittyy muitakin töitä kuin ne naisten tekemät. Meillä ainakin mies huoltaa molemmat autot, huolehtii lähes kaikista remppahommista mitä omakotitaloon liittyy, ajaa useimmiten nurmikot jne. Eli myös nuo miehen ennenkin tekemät asiat on otettava huomioon kun töitä jaetaan. Tärkeämpää kuin viivasuora töiden jakaminen on se että perhe ja arki saadaan toimimaan.

Vierailija:

Lainaus:


Kerro miehellesi avoimesti mutta syyttelemättä, miltä sinusta tuntuu. Hyvä, jos hän on jo alkanut aavistaa, ettei lasten kanssa kotona olo ole lekottelua ja pelkkää leikkimistä. Ihanaa kuitenkin, että hän touhuaa ja leikkii lasten kanssa!



Miettikää tosiaan yhdessä ratkaisuja. Käykää yhdessä ostamassa joku tosi simppeli keittokirja, joka teistä kummastakin näyttää hyvältä ja toimivalta. Vaikka sellainen lasten keittokirjakin! Psyykkaa miestäsi, että nyt hänellä kerrankin on hyvä syy ja tilaisuus opetella ruoanlaittoa. Sen kyllä oppii, kuten muutkin taidot, jos haluaa.




ja muista aina kehua miestäsi niistä hommista mitä hän tekee. kannustaa ja rohkaiseen kodinhoitoon paljon paremmin kuin nalkutus ja tekemättä jääneiden asioiden arvostelu.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat