Seuraa 

Osaatteko suositella jompaa kumpaa? Olen pinten lasten äiti ja nuo alat kiinnostavat. Mitä plussia/miinuksia? Millaiselle persoonalle sopii ko. ammatti? En osaa päättää.. molemmat kiinnostaa..

Kommentit (6)

Itse olen sosionomi amk ja täytyy sanoa, että ei kyllä minun työt sijoitu normaaliin virka-aikaan, vaan teen vuoroa. Aiemmin tein päivätyötä, jossa liukuma, joten kotiin pääsin useimmiten 16-18 maissa. Nyt epäsäännöllinen jaksotyö.



Sosionomin ammatti avaa paljon mahdollisuuksia, voit olla tosi monenlaisissa hommissa, projekteissa, päiväkodissa, lastenkodissa, maahanmuuttaja-hommissa, vanhustenhuollossa ym. Eli vaihtoehtoja löytyy. Myös srk avaa ovet, jos suoritat samalla diakonin tutkinnon. Luonteelta pitää tietysti olla suhteellisen sosiaalinen, jos tälle alalle aikoo. Ja tulla toimeen ihmisten kanssa.



Itse olen työllistynyt hyvin. Palkka ei päätä huimaa. Peruspalkka (kaupungilla vakityössä) n.1800¿ ja siihen lisät päälle. Olen ollut ammatinvalintaan tyytyväinen.

Sosionomi

+ todennäköisesti normaali virka-aika

- kehno palkkaus



Sairaanhoitaja

+ sairaanhoitajien tarve lisääntyy

- vuorotyö

- kehno palkkaus, silti varmasti vähän parempi kuin sosionomilla

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

et vuorotyötä, sijaispulaa, pitkiä päiviä etkä työyhteisössä vellovaa stressiä ja kiirettä, niin tervetuloa alalle.

Kutsumuksella ei sairaanhoitajan ammatissa pitkälle pötkitä, se on raakaa työtä (tietysti erilaisiin tehtäviin sijoittumalla voi ohittaa nuo eritteet ja vuorotyöt yms, mutta suurin osa työstä on kyllä aika raskasta ja " likaista" ). Tietysti jonkinlainen halu auttaa täytyy olla, mutta kukaan meistä ei ole korvaamaton eikä nyt yleensä potilaan elämän suuntaa niin kovin merkitsevästi muuta ;)



Mutta jos tykkäät tehdä työtä ja kehittyä siinä ja rakastat haasteita, saat tyydytystä omasta osaamisestasi ja pidät ihmisten kanssa työskentelemisestä, niin miksei. Palkka ei palkitse, eikä oikeastaan kukaan muukaan ainakaan säännöllisesti, se on se itse jonka täytyy taputtaa selkään.

On tässä työssä hyviäkin puolia, itselläni ainakin loistava työyhteisö, jossa aina joku meistä muistaa naurattaa koko porukkaa kun muilla palaa käämit, ja kyllä asioista parhain, eli potilaat, joista suurin osa on aivan ihania (ihanalla tarkoitan tässä lähinnä että omia persooniaan, joissa kaikissa on jotain hienoa!). Onnistumisen kokemukset ei ainakaan minulla synny siitä, että potilaat on kovin kiitollisia tms, vaan siitä, että saan kannustettua jonkun avaamaan suunsa omista tuntemuksistaan, tai saan patistettua potilasta toimimaan itsenäisemmin ja kuntoutumaan (vaikkakin pienen nahistelun jälkeen...), saan kotiuttaa vuodepotilaana tulleen potilaan kävelevänä kotiin tai saan saattaa kuolevaa potilasta rauhalliseen lähtöön.



Monipuolinen alahan tämä on, ja kiinnostava, jos ihminen työnä kiinnostaa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat