Seuraa 

Meidän 2v 3 kk vanhalla pojalla on aikamoinen uhma. Jäi kotiin tarhasta nyt kesäkuun alussa kun meille on syntymässä vauva. Tarhassa nukkui joka päivä hyvät päiväunet mutta nyt kotona nukkumaanmenosta on tullut äidille yhtä h...ttiä!

Joka päivä kun tulee päikkäreiden aika, poika alkaa hyppiä sängyssä ja tekemään muitakin temppuja. Jaksan komentaa häntä vähän aikaa hermostumatta mutta sitten pinna vain palaa lopulta kun ei poika tottele yhtään. Hän haluaa aina, että ovi on auki. Olen uhannut häntä oven sulkemisella ja laittanutkin oven kiinni. Silloin hän tulee perässä ja itkee hysteerisesti luvaten samalla olla kiltisti. No, menen uudelleen peittelemään hänet ja sama show alkaa uudelleen.

Olen kokeillut myös sitä, et otan häneltä pois rakkaimman lelun jos ei ole kunnolla. Ei sekään mitään auta. Itkee kyllä lelun perään mutta ei sen enempää.



Kiinnipitäminen on monena päivänä auttanut eli olen joutunut pitämään pojasta kiinni sängyssä kunnes rauhoittuu ja sitten on nukkunut kiltisti kaksi tuntia eli vielä tarvitsee nuo unet.



Nyt on menossa rv 39+1 ja odotan jo kovasti synnytystä ja hermot on tosi kireällä. Mitä ihmettä teen tuon uhmaikäisen kanssa? Miten saan hänet nukkumaan ilman huutamista ja tappelua???



Tunnen itseni niin huonoksi äidiksi kun hermostun mutta miten ihmeessä saan pojan tottelemaan?



Kalamami

Kommentit (4)

Kokeilepa sitä että sanot lapselle, että " ei tarvitse nukkua - mennään vaan sänkyyn pötköttämään ja luetaan joku kiva kirja" (anna lapsen valita se kirja). Sitten kun kirja on luettu ja lapsi alkaa nousemaan ylös niin sanot että " äiti voisi vähän piirtää selkään tai rapsuttaa - ei tarvitse nukkua" . Hetken päästä on meillä ainakin lapsella mennyt silmät kiinni :-) Sitten jos lapsi ei ole halunnut selkään piirtämistä tai rapsutusta niin olen sanonut että " ole tässä äidin kaverina sen aikaa että äiti nukahtaa. Kun mua niin väsyttää ja haluan nukkua, ettei tarvitse yksin olla. Nukuta äitiä" . Tähänkin menee n. 5 min. ja lapsi on unessa :-)



Pääasia on meillä ollut se, että kerrotaan _ettei ole pakko nukkua_, joten lapsen temppuilut ovat jääneet pois ja lapsi rentoutuu ja useimmiten myös nukahtaa.



Meillä nää on olleet kausittaisia juttuja ja ilmaantuneet juuri tuohon uhma-aikaan. Sen jälkeen päikkäreille on taas menty ilman kitinöitä ja temppuiluita. Sekin täytyy huomioida että lasten unen tarve on erilainen - esikoinen lopetti päikkärit 2,5-vuotiaana ja keskimmäinen nukkuu edelleen mielellään ja ikää on nyt 4v.

Meillä on kolme tyttöä; 4v, 2v 3kk ja 2kk vanhat. Isompien kanssa on aina ajoittain joutunut vääntämään päiväunista, mutta ainakin toistaiseksi äiti on selvinnyt voittajana. Esikoinen lopetti ihan hiljattain päivälevon äidin luvalla, mutta kakkonen nukkuu päiväunet ja selvästi ne tarvitsee, koska muuten ilta on kovin kovin hankala.



Tärkein vinkkini on säännöllinen päivärytmi ja riittävästi ulkoilua. Meillä monesti " en nuku" -kitinöihin on auttanut ihan se, että rauhallisesti totean, että " nyt on päiväuniaika, nyt levätään" . Jos lapsi nousee sängystä, kellistän hänet mitään puhumatta takaisin. Eniten nukahtamista haittaa se jos itse hermostun. Rauhallinen ja " välinpitämätön" suhtautuminen tehoaa parhaiten. Joskus saatan myös ennen unia puhella mitä kaikkea kivaa tehdään päikkäreiden jälkeen ja " nyt pitää nukkua, että jaksaa sitten sitä ja tätä" .



Ei pitäisi taas sanoa, mutta meillä on nyt jonkun aikaa sujunut päikkäreille meno keskimmäisen lapsen kanssa vallan mallikkaasti. Ei tarvitse sanoa muuta kuin " nyt päiväunille!" niin lapsi mennä viilettää omaan sänkyynsä uniriepunsa kanssa, vetää peiton korville, antaa päiväunisuukon ja jää sänkyynsä odottamaan unta. Itse olen valmis " taistelemaan" päiväunien puolesta aikas sitkeästi niin kauan kun lapsi ne tarvitsee; mikään ei nimittäin ole rasittavampaa kuin väsynyt uhmaikäinen, silloin KAIKKI on vaikeaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä molemmat pojat ovat vähentäneet päikkäreiden nukkumista kotona tuossa reillut 2v. Tarhassa ovat nukkuneet enemmän tai vähemmän, mutta kotona nukkuminen on jäänyt. Tietysti tulevan vauvan hoidon kannalta olisi päiväunet esikoisella mukava juttu, mutta minkäs teet jos ei nukuta. Riittäisikö pojalle lepotauko; lukisit kirjaa, kuuntelisitte yhdessä leväten musiikkia tai satua levyltä. Saattaisi ihan huomaamatta nukahtaa, tarhassakin lukevat ja muksut nukahtavat sen aikana. Meidän esikoista piti myös pitää tiukasti sylissä, että nukahti. Joten ihan hyvä keino; jotkut vilkkaat kun ei saa itseään muuten rauhoituumaan kuin heidät " sidotaan " paikoilleen. Jos uhkaat sulkea /lukita oven, tee se myös joitakin kertoja. Vaikka poika itkisikin " hysteerisesti" voi iso osa siitä olla teatteria eikä hätä todellisuudessa ole niin iso. Hänen pitää vaan ymmärtää, että äiti on ukaasiessaan tosissaan tai sitten elä uhkaa oven sulkemisella. Olen sulkemista on myös meillä joskus käytetty iltahyppäämisissä ja vastaanhan poika panee. Kun kuitenkin olen sulkenut oven, hän aikansa kiljuttuaan on asiaan tyytynyt ja nukahtanut aika nopeasti.



Voimia sinulle raskauden loppuun ja uhmiksen kanssa!

Tulin vain onnellisena kertomaan, että sain tänään pojan nukkumaan. 45 minuuttia sitkeästi häntä tainnutin uneen ja onneksi uni vei voiton! Päätin pysyä kylmän rauhallisena vaikka poika kuinka yritti mua ärsyttää. Kun rupesi nauramaan " paskaista" naurua, en ollut huomaavinaankaan niin lopetti aika äkkiä. Ihanaa!



Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu mutta vinkkejä kaipaan silti teiltä muilta taaperoiden äideiltä.



Kalamami

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat