Vierailija

Miten toimitte? Tänään Kaupassa poikani sai raivarin ensimmäisen oikein kunnollisen. Itki, huusi ja rimpuili kovasti. Yritti läppiä mua kasvoihin ja veti tukasta ja kisko melkein housut jalasta. Onko ihan normaalia?

Kommentit (18)

saada kaikkea. Ja kaupassa saavat tehdä valintoja ->> ostetaan jugurttia ja lapsi saa valita minkä makuista ostetaan. Lapsi saa laittaa ostoksia pikkukärryihin. Ja on opetettu että aina pitää ostokset maksaa ensin ennen kuin saa aikaista pillimehun tms. Ja iloita voi vaikka siitä, että ostettiin porkkanoita ja tehdään niistä porkkanasämpylöitä joiden tekoon myös lapsi saa osallistua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

jos lapsi ei rauhoitu ei auta kuin lähteä kotiin tai välttää kauppareissuja pahimman uhman ajan. Näin säästät omia ja lapsesi hermoja.

Kuopus on varsinainen kuumakalle ja saanut raivareita paikasta ja ajasta riippumatta jo 1-v täytettyään, nyt ikää 2.

Esikoinen on aina ollut rauhallisempi siinä suhteessa eikä ole koskaan raivonnut esim. kaupassa.



Yleensä yritän rauhoitella lasta, mikä ei tosin lähes koskaan auta yhtään mitään. Jatkan ostosten tekoa normaalisti ja lapsi rauhoittuu sitten itsestään jossain vaiheessa.

On muuten tämäkin kaveri ikäisekseen todella hyvin kypsynyt. Kognitiivisesti ikäisiään edellä meidän heppu. Voimakas oma tahdo, joka tuli esille jo 1-v.

Kuopus on ihan vauvanukkehullu, leikkii vain niillä. Ja jos kaupassa sellaisen näkee eikä (tietenkään) sitä saa, hän roikkuu ostoskärryissä pää alaspäin ja melkein tippuu. ja huutaa kuin syötävä. Eihän sen ikäinen vielä ymmärrä ettei lelua saa, mutta siinähän sitä oppii kun ei kerta toisensa jälkeen anneta periksi. Toki kierrän hyllyn kaukaa, mutta joskus on pakko mennä ohi enkä onnistu harhauttamaan häntä katsomaan muualle. Sitten huudetaan...



Tämä alkoi siinä 1,5-vuotiaana ja jatkuu joiltain osin yhä, ikää kohta 2v. Olin ihan ihmeissäni kun esikoinen ei ole koskaan kaupassa kiukutellut, mutta tämä toinen onkin aikamoinen tahtonainen. Huh huh!

Kuka tässä on puhunut mitään mistään valinnoista tai onko raivari tullut siitä ettei lapsi saa karkkia???



Meidän poika ei edes ymmärtänyt alle 3-vuotiaana karkkien päälle, joten tasan ei huutanut sen takia koskaan. Uhmakohtaukseen kun aina ei todellakaan tarvita mitään ihmeellistä syytä.

Miten ihmeessä voit aina vain olla noin mustavalkoinen?

Etkö ole 4 lapsen äitinä oppinut, että lapset ovat erilaisia eikä kiukuttelu ole vanhemmista johtuvaa vaan ihan luonteesta kiinni?

Itse suosin ennalta ehkäisevää toimintaa esim etten ota lapsia mukaan kauppaan nälkäisenä tai väsyneenä ja toppahaalareissa ei kuljeta kaupassa (mitä näkee usein). En osaa sanoa vaikuttaako noi, itse olen ajatellut niiden vaikuttavan. Toki meidänkin lapsilla on uhmaa, mutta kohtuudella ja osaavat kyllä käyttäytyä ja selviävät kohtauksesta helposti kun käyttää oikeita konsteja (esim puhumista).



Vierailija:

Lainaus:


Kuka tässä on puhunut mitään mistään valinnoista tai onko raivari tullut siitä ettei lapsi saa karkkia???



Meidän poika ei edes ymmärtänyt alle 3-vuotiaana karkkien päälle, joten tasan ei huutanut sen takia koskaan. Uhmakohtaukseen kun aina ei todellakaan tarvita mitään ihmeellistä syytä.




Meillä ollut " klassista" lattialle heittäytymistä, parkumista...kiukunnut, uhmaillut, kerran muistan kun tuohduksissaan kaatoi lehtitelineenkin nurin.



Tinttaroi reilusti alle kahden vuoden ikäisenä, varsinainen uhmakausi alkoi pari vuotiaana. Rauhoittui aikaslailla täytettyään 3v. ( muistan,kun joidenkin kavereideiden lapsilla vasta ekat uhmat alkoi samanikäisenä).



Nyt niin rauhallinen ja mukava 5-vuotias, kaikkialle voi ylpeänä pojan viedä!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat