Vierailija

Itse teen tästä lehteen kirjoituksen koska olen niin vihainen järjestelmälle.



Miten sinua on sorsittu mielenterveysongelmainen?

Mikä yhteiskuntamme byrokratiassa on eniten sinua mietityttänyt/loukannut ja nöyryyttänyt?



Kiitos jos viitsit vastaat, kirjoitan jutun tänään illalla kun lapset nukkuu.



Kommentit (8)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Epäoikeudenmukaisuudessaan masentavaa, kun joutuu olemaan yhteiskunnassa orjatyöläisen asemassa. Työllistämistyöt voisivat olla takuutöitä eli kaikille taattaisiin esim kaksi tuntia töitä per päivä ja niiltä saisi normaalin tuntipalkan. Jos onnistuisi itse hankkimaan lisätunteja, niin ei menettäisi näitä takuutunteja ennenkuin tulisi täystyöllistetyksi.

Vaikka masennus tekee juuri arjesta selviytymisen vaikeaksi, ja pienet lapset tulee juuri ja juuri hoidettua. Niin kotiin ei joka paikassa silti saa apua. Päivähoitoon lapset kyllä voisi viedä. Mutta kun vauvan paikka ei ole siellä. Eikä mun tapauksessa hyvin aran 1½-vuotiaankaan. Niin sitten on selvittävä itse. Käytännössä se meillä tarkoittaa sitä, että mies jättää töitä rästiin ja viettää enemmän aikaa kotona, mikä tietysti luo sitten vuorostaan taloudellista stressiä.

saa ja jaksaa hakea apua. Apua täyty osata hakea jo ennen pahaa masennusta. Kukaan ei kontrolloi lääkkeitä, uusia reseptejä saa. Kolmatta vuotta terapiaa en ole saanut, vaikka tarvetta on ollut. Toivoisin vain kuolevani pois, kun en viitsi itseäni tappaa.

ihmisten pitäis voida ottaa rennommin talven pimeinä kuukausina. Itse masennun ja lamaannun silloin täysin. Kai se ainoa vaihtoehto on muuttaa jonnekin etelään jo ennen eläkeikää. Mutta yhteiskunta vois ehkä jollakin tavalla tulla vastaan että tämä olisi mahdollista.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat