Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Miehen kanssa ongelma. Meillä uusperhe, jossa minun kaksi lasta, miehellä ei omia lapsia. Jos meinaamme saada yhteisiä lapsia, haluaisin mahd. pian ikämmekin vuoksi (29 ja 34). Mies on siä mieltä, että kahta enempää lapsia ei ole järkevää hankkia mm. taloudellisistakin syistä. 2 lasta on kuulemma oikea ja järkevä määrä. Kysyin, että eikö sitten harmita, kun ei ole biologista lasta. Mies vastasi, että ei sille sitten mitään voi.



Musta tuntuu, että meitä jää ikuisesti harmittamaan, jos yhteistä lasta ei saada tai edes yritetä. Toisaalta mies tuntuu olevan vaikeasti käännytettävissä. Kokemuksia? Minkälaisissa tilanteissa olette päätyneet uusperheissä yhteisen lapsen " hankintaan" ?



Sivut

Kommentit (29)

Vierailija:

Lainaus:


Minä olen aina ollut sitä mieltä, että teen lapseni vain yhdelle ja samalla miehelle. Tiedä sitten, et onnistunko pitämään tämän " lupaukseni" .




t. ap

Perhe voi olla ilman lastakin, ja onhan teillä niitä lapsia kaksi.



Eikä lapsen tehtävä ole paikkailla vanhempansa aiempia mokia. Maailman surkein syy hankkia lapsi!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mies ei tiedä, mitä on saada oma lapsi; haluaisin jakaa tämän asian hänen kanssaan. Voihan olla, että koitan tällä ajatuksella ehkä " paikata" aikaismepaa epäonnistumista. Mutta rakastan todella miestäni, huomaan sen verratessani eroa ex-suhdettani. Ajattelen, että olisimme oikeammin perhe, jos olisi yhteinen lapsi, yksi saisi riittää.

Olen saanut nykyiset lapset nuorena (21 ja 23v) ja tavallaan odotan " oman uuden elämän" (harrastuksia, matkustelua ym) alkua 4-kymppisenä, kun lapset jo aikuisia. Nuoruus jäi tavallaan vähän elämättä.. Sen takia nyt lasten tekeminen pitkittäisi tuota " uutta alkua" kymmenellä vuodella, myöhemmin vielä enemmän. Ja uusi lapsi olisi tavallaan " ainoa lapsi" suuren ikäeron vuoksi.

Kyllähän tämä vähän utopistiselta kuulostaa, kaikki miehen puolella.. Eikö kellään siis samanlaisia ajatuksia kuin mulla..

Mies sanoo, että kolme lasta on liikaa. Edellä mainitsinkin näitä käytännön syitä (asunnot ym.). Tämä on puhdas mielipide kysymys, ei ole tarkoitus sillä mitenkään mollata isompia perheitä. Päinvastoin minä ainakin näitä vanhempia kunnioitan ja arvostan.

Olen samaa mieltä hänen kanssaan, ei yhden naisen tartte synnyttää yhtään tuon enempää jälkeläisiä ylikansotettuun maailmaan.



Miksi sun pitäs saada lisää lapsia, etkö osaa olla tyytyväinen mihinkään? On elämässä muutakin kuin lastentekeminen, vaikka se tuntuu monilta naisilta unohtuvan.

Keskity nyt perheeseesi ja elämiseen, ja lopeta tommonen jankutus noin turhasta asiasta.

Kuitenkin jo seurustelumme alkamisen ehtona oli se, että mies myöntyy vielä lapsentekoon... Joten nyt mies on saanut päähänsä, että meidänkin pitää vielä tehdä 2 lasta (itse olisin tyytyväinen yhteenkin).



Jos saamme 2 lasta, meillä on sitten niitä yhteensä 5... Jos vain yhden lapsen, lukumäärä on 4.



Anyways, siis munkin mies on tuo " kaksi lasta, vanhempi poika" -politiikan kannattaja. Kuitenkin hän nyt ajattelee, että meidän uusperheemme on toinen rundi, joten siihen voi myöskin " ne kaksi pakollista" tehdä.



Logiikkaa tämäkin :D

on mentävä sen vähemmän lapsia haluavan mukaan. Eipä siihen mikään auta, jos mies on tuota mieltä. Pikkuhiljaa ajan kanssa voi saada miehen " käännytettyä" , jos ei ole ihan ehdoton, mutta painostus ei ainakaan auta.

3 lasta, hänellä ei yhtään. Arki (eikä sekään huono) tuli suhteeseemme 4v seurusteltuamme. Saimme yhteisen lapsen ja kaikki oli hyvin. Halusin vielä kaverin lapsellemme ja saimme toisen. Siihen loppui " hyvä" elämä. Yhteiset lapsemme ovat vuorotellen mummonsa luona kyläilemässä. Joka kerta kun toinen on poissa niin sadattelen, miksi emme tyytyneet yhteen yhteiseen :(

" Oikea ja järkevä määrä" ...kuka senkin määrittelee? Aika törkeä ilmaus. Ajattele niitä joilla on vähemmän tai enemmän lapsia. Ovatko ne " ylimääräiset" täällä sitten vähempiarvoisia lapsia ja ihmisiä? Ei todellakaan! Kannattaa muuten miettiä missä tuollaisia ilmauksia päästelee.



No miehelläsi on itsellään mielipide, mutta ei todellakaan mikään " oikea ja järkevä" .

Sitä paitsi ei teillä mikään ikä vielä pitkään aikaan tule vastaan, olettaen, että sinä olet se nuorempi osapuoli, eikä mieskään vanha ole.

Siis todellakin miettivät sitä, että miten saa rahat riittämään kaikkeen, jos lapsia on niin ja niin paljon. Ulkopuolisen silmin nuo mietinnät voi kuulostaa ihan hassuiltakin, jos perhe on ihan normaalin hyvin toimeen tuleva. Mutta niin vaan miehet joskus ottavat tämän perinteisen elättäjän roolin itselleen ihan kirjaimellisesti, ja kantavat siitä vastuuta ihan tosissaan.



Mun ehdotukseni on, että annatte ajan kulua. Koska teillä biologisesti on vielä toistakymmentä vuotta aikaa hankkia lapsi, niin miksi kiirehtiä nyt, kun mies kerran on sitä vastaan. Itse sanot, että sinä vastustat sitten myöhemmin. Mutta et voi sitä tietää. Ja jos miehesi viiden vuoden päästä haluaisi sen lapsen, mutta sinä et enää, niin halusitko sitä lasta silloin loppujen lopuksi alunperinkään ihan kovin kovasti.



Eli odottakaa. Jos mies vielä taipuu lapsen kannalle, ja jos sinä silloin vielä haluat lasta, niin silloin on hyvä hetki. Mutta tietenkin kannattaa varoittaa miestä, että ihan tosissaan saatat sitten viiden vuoden päästä haluta vapautesi, et lasta.

Mutta jos molemmat haluttais lapsi, en haluaisi sitä pitkitettävän. Myöhemmin pistän sitten kampoihin minä miehelle?

t. ap

Vierailija:

Lainaus:


on mentävä sen vähemmän lapsia haluavan mukaan. Eipä siihen mikään auta, jos mies on tuota mieltä. Pikkuhiljaa ajan kanssa voi saada miehen " käännytettyä" , jos ei ole ihan ehdoton, mutta painostus ei ainakaan auta.




Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat