Vierailija

Sikäli en vastusta mitenkään, mutta alalla toimineena, tiedän kentällä olevan jokseenkin eri arvo ja ammattipohjaa.

En vaan jaksaisi vaikeasti masentuneena (minä sekä mies) ottaa tänne 21v. alaa opiskelijaa tyttöä arvioimaan perhemme kokonaistilannetta.



syy lastensuojeluun: miehellä repesi lomamatkalla ja hakkasi minut, kävin sujomessa heti lääkärissä joka tekee ls-ilmoituksen.



Ahdistaa, masentaa, ei tukiverkkoa jne.



Toivottavasti lapsia ei meiltä oteta pois, koska kaikki mitä ollaan tehty niin on tehty lasten eteen. Ja he ovat erittäin hyvin hoidettuja.



Tukea tosin tarvitsemme sen me toki ymmärrämme, minä käyn hoidossa, mies käy hoidossa, mutta arki on rankkaa ja miehellä se sitten ileni näin kamalalla teolla.

Jos joku miettii: niin en, en tehnyt mitään mikä olisi provosoinut, tuli aivan yllättäen ja tilaamatta!



Miten selvitä ls-jaksosta varsinkin kun oma koulutus on sille alueelle : (



Ja jos mielesi tekee olla ilkeä, harkitse vielä, en nyt jaksaisi, kiitos.

Sivut

Kommentit (66)

Itse elin henkisen väkivallan alaisena neljän lapsen kanssa, mies aina töissä ja väsyin totaalisesti, koska en saanut tukea, apua ja olin kuin yh lasteni kanssa. Isä sitten jakoi " viisaita" neuvojaan, ihmetteli kun en jaksanu jne. Aliarvioi, haukkui, sivalsi sanoillaan vuosia, niin etten itseäni enää arvostanu ja pidin jo itseäni sairaana. Tarinani on paljon pidempi, paljon inhottavia alistavia yksityiskohtia, pointtini on se, että kannattaako sinun jatkaa miehen kanssa? Kerran lyö, on helpompi lyödä uudestaankin, kireä ilmapiiri jo sinällään erittäin rankkaa henkisesti, tiedän omasta elämästäni. Vihdoin keräsin voimia ja sain eron aluilleen, mieshän heittäytyi ensin katuvaksi perheenisäksi millainen ei ollut koskaan ollut, se kun ei tehonnut, niin uhkaili ja kiristi. Nyt neljä vuotta myöhemmin ihmettelen kuinka jaksoin, kuinka en lähtenyt aiemmin!!! Nykyisin elämäni avoliitossa on niin normaalia perhearkea kuin olla ja voi, en uskonut, että tälläistä onkaan. Olen onnellinen, olen tasa-arvoisessa parisuhteessa, mieheni arvostaa minua naisena ja ihmisenä. Ainoa mitä kadun on, että miksi ihmeessä en lähtenyt aiemmin, vaikka näin ongelmat jo suhteen alussa. Elämä on. Voimia sinulle.

Mutta toivon, että hän toipuu ja pääsee agressioistaan ja työstressistään jne.

Olen ehkä naivi, mutta minä toimin nyt näin, otamme kaiken ammattiavun vastaan ja etenemme hitaasti, lapsiin keskitymme molemmat erityisesti, toisiimme sen jälkeen kun olemme vähän selvitelleet tunteitamme.



Ja kyllä minusta on tärkeää saada joskus äidin päästä pois kotoota kun mies tekee pitkää päivää, ei sitä illalla enää jaksa tai uskalla lenkille lähteä. Ja myös yhteinen aika on tärkeää, sitäkin pitää ottaa.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

jossa isä hakkaa äitiä? kun kerran on lyönyt on niin helppo lyödä toistekkin.

Olen itse elänyt lapsuuteni perheessä jossa isä käytti äitiini sekä henkistä, että fyysistä väkivaltaa. Olisin niin toivonut, että vanhemmat olisivat eronneet, ettei aina olisi tarvinnut olla yöllä hereillä ja kuunnella milloin riitä syttyy.

kun iskukki 18 jälkeen palaa työstä on ilmapiiri kireä HETIn kun hän ovesta saapuu, (näin viimeiset 2 kk),



Joten miksin minua tarkkaillaan? Mieshän se tässä nyt tukea ja apuaagression hallintaan tarvitsee.



ap

mikäli miehesi on tajunnut tilanteen vakavuuden, niin ei välttämättä lyö enään koskaan. kaikki ei toista tekoaan.

masennuslääkkeet auttavat agressiivisuuteen ja stressiin. uskon että saatte nyt riittävästi apua. miehesi hoito on tärkeämpää.

en tekisi sinua rikosilmoitusta, jos aiotte yhdessä olla. teidän on mahdotonta olla enään yhdessä rikoisilmoituksen jälkeen.

Koska täällä on vain mustavalkoajattelijoita paikalla.

Itse vuosien varrella olen huomannut, että on paljon eri harmaan sävyjä...



Ja miestäni en puolusta YHTÄÄN, teki niin paskan tempun, että en tiedä vielä voinko jatkaa hänen kanssaan, mutta en tee pikapäätöstä, LASTEN takia. Jos lapsia ei olisi olisin jo kaukana, totta kai!



ap

soitin heti ls-sosiaalityöntekijälle ja kerroin tilanteemme, hän sanoi, että koska olemme ottaneet vastuun tilanteesta ja haemme apua oma-aloitteisesti, hän suosittelee perhetyötä joka ei ole irrallinen osa lastensuojelua, mutta keskittyy voimauttamaan vanhempia eli hoitamaan lasta kun esim. äiti käy lenkillä jne.



Lastensuojelun apua on keskusteluapua jne.

Ja sitähän me molemmat vanhemmat saamme jo valmiiksi terapioissa.



Eli ma sitten soitan ja pyydän nöyrästi kotiin arkiapua.



Kiitos kaikista halauksista ne aujttoivat olen jo paljon reippaampi ja suhtaudun positiivisemmin tulevaisuuteen, yhdessä tai erikseen miehen kanssa.



Hyvää viikonloppua kaikille!



ap (joka saa olla 24 h yksin kotona, kun mies lähti isälleen lasten kanssa)

Lapselle ei tee hyvää elää perheessä, jossa isi hakkaa äitiä. Tuskin jää yhteen kertaan. Sinä olet liian tyhmä tai laiska lähtemään pois suojellaksesi lastesi lapsuutta, joten hyvä että yhteiskunta tulee väliin ja tekee sen sinun puolesta.

Nyt asiaa selvitellään ja tietysti koko ajan tarkkailen miestäni ja hänen käytöstään, jos alan pelkäämään oman tai lasten puolesta, lähden tai soitan jonkun hakemaan miehen pois.



2 lääkäriä on sanonut, että näin voi käydä jos on kova stressi päällä ja tulee liikaa pettymyksiä (lomamatkakohde oli aika kammottava ja loma ei ihan ollut sitä mitä haettiin). Ehkä marmatin liikaa ja mies kilahti, ehkä hänellä on jokin neurologinen ongelma, aviokasvain, en tiedä.



Nyt mies on lasten kanssa isänsä luona, joka ihme kyllä tässä tilanteessa otti heidät luokseen (muuten ei olla juuri missään tekemisissä).



Saan rauhassa aikaa miettiä mitä on tapahtunut ja tunteitani jne.

ap

Ajattelin vaan, että jotkut ihmiset kieltävät itseltään, että lapsessa ei voi olla mitään vikaa, vaikka onkin siis. Joskus jotkut kieltävät myös itsessään olevat viat, vaikka onkin. (Tarkoitan henkisiä asioita.) Hyvä, jos et kuulu heihin. Juu, en missään nimessä tarkoittanut pahaa.

Itse en jäisi miehen luokse, joka on hakannut minut MUTTA muuten kyllä ymmärrän, että haluat lasten vuoksi yrittää. Itsekin yritän kriiseistä huolimatta: mies hyvä ja taloudellinen tilanne ok mutta kaikki kuollut meidän väliltä. Mies kuitenkin mahtava isä ja perheenä olemme toimiva tiimi. Joten se on jo paljon se, verrattuna monen muun elämään. Mutta joku toinen ei ehkä kestäisi meidän tilannetta, kuten minä en ehkä jonkun toisen.



Lupaa kuitenkin, että lähdet ennenkuin mies purkaa turhautumistaan ja aggressioitaan KERTAAKAAN lapsia kohtaan!



Voimahalit!

Olen jo sanonut etten ole ennustaja eikä teistä kai kovin moni muukaan ole. Mies on nyt kuitenkin terapiassa, syö mielialalääkkeitä on s. lomalla ja alamme saamaan muitakintukitoimia.



Ja kuten on ennemminkin sanoin, että jos mies alkaa käyttäytymään uhkaavasti tai kireys ei väisty, siitä seuraa asumusero.



Tässä täytyy ajatella myös lapsia ja yhteishuoltajuutta, olemme lasten vanhemmat vielä kaiken tämänkin jälkeen joten malttia.



Miten helppoa sinun olisi jättää 2 lapsen isä 9 vuoden jälkeen kun hän ensimmäisen kerran olisi sinua kohtaan väkivaltainen. Mieti ennenkuin vastaat. Toki olen syvästi loukkaantunut, vihainen ja pelkäänkin, mutta uskon parannukseen! Jos sitä ei tapahduj, lähden (yai siis mies lähtee) ja tietää sen varsin hyvin.



ap

että sen toisen kerran jälkeen sulla ei ole enää tilaisuutta päättää lähdetkö vai et. Itse menetin parhaan ystäväni 14 puukoniskuun..

Kesäisin on perhetyössä paljon alaa ospikelijoita joten heitä en monesti huoli jos tuntuu olevan ihan älytöntä ja ei tarkoituksen mukaista touhua.



En sano, että kaikki nuoret olisivat huonoja työssään, en toki, mutta joku ammatti-ihminen tänne toivotaan.



luin tuota toista ketjua jossa äiti ei uskaltanut mennä lääkäriin tämän ls-ilmoituksen pelossa. Minulle lapset on aina nro 1 ja jos he näkevät, että isä taim äiti lyö ja riitelee paljon, silloin tarvitaan tukea.



Minua lyötiin ekan kerran (ok, tosi brutaalisti hakattiin) mutta toista kertaa ei tuel ja sen tietää mies varsin hyvin, joten töitä tehdään ja jos se vatii viranomaisia mukaan niin ok, ei ongelmaa. Meille voi tulla koska vaan kuka vaan! Tämä on asenteeni! Ja toivottavasti se kannattaa!



ap ps. tuhat kiitosta teille myötäeläjille ja hyville neuvoille!

minusta vaikutat viisaalta ja harkitsevaiselta. Älä huoli, kaikki järjestyy varmasti. Luota itseesi, osaat kyllä tehdä oikeat ratkaisut. Kaikesta kuulee, että rakastat lapsiasi lujaa.

Itselläni on samanlainen tilanne, ollut jo muutaman vuoden. Eli kasvatusalan ammattilaisia ollaan miehen kanssa molemmat ja kaikkemme tehneet lasten eteen. Sitten vaan kasautui vaikeuksia,mm. kolmas lapsemme olikin vaikeasti vammainen ja monella tapaa sairas. Molemmat vanhemmat uuvuimme ja masennuimme ja nyt sitten ollaan mielenterveystyön ja lastensuojelun asiakkaita jo kolmatta vuotta. Kohdallemme on osunut ihania ihmisiä niin psykopolilla kuin sosiaalitoimessakin, meitä on kuunneltu ja kunnioitettu ja todella autettu. Olen vain itse niin sinnikäs, että joskus minua on jouduttu suorastaan pakottamaan hellittämään, mutta hyväksi se on vain ollut. Ihan kaikille ihmisille voi tulla liian suuria vaikeuksia, kuka tahansa uupuu kun tarpeeksi koetellaan.

Hyvä, ettet tee pikapäätöstä. Voihan olla, että nuorimmaisellasi on muutakin kuin pelkkä uhmaikä. Siis esim asperger tms. Tutkaile avoimin mielin, jos joku jotain neuvoo asiassa.



Ymmärrän, että sulla on todella kuluttava tilanne juuri nyt.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat