Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

ALoitin avun hakemisen viime keväänä. Parisuhteemme voi huonosti ja olin epäluuloinen miestäni kohtaan, hän halusi että haen lääkkeet ja hain mielialalääkkeet.



Voin kesän vähän paremmin, sitten mies repesi, ja alkoi syömään masennsulääkkeitä, eikä kovasti auttanut.

Syksy sinniteltiin, kävin päivystyksessä ja kerroin itsemurhahaaveistani, lääkärin mielestä en ollut kuitenkaan tarpeeksi suicidaalinen.



Joulun jälkeen masennuin ja ahdistuin, join liikaa ja kävin tönimään miestä tämän tullessa huutamaan naamaani viereen asiatonta. Mies lähti 2 yöksi pois ja ilmoitti ,että jatkaa vain jos menen hoitoon. Menin ja oli 3 vko avolaitoksessa, diagnoosi vaikea masennus mitä en itse allekirjoita.



Koko kevät mennyt hyvin, muutimme, asiat oli sovittu, kaikki toimi erinomaisesti kunnes mies taas kesäloman alkaessa alkoi agressiivikseksi (joka vuosi sama). Hakkasi pahoin, nyt sitten ollaan ls-asiakkaita tai minä käytännössä koska päivisin he käy ja silloin minä täällä olen lasten kanssa.



Apua siis haettiin, kerrottiin, ettei meillä ole kuin oma perhe 24/7, ei mitään lepoa, nuorin herää (3v) 2-3 kertaa yössä ja nukkuu 21-05 ajan. Kyllä univaje saa ihmisessä aikaan ihmeitä. En puolustele miestäni tai itseäni, mutta MIKSI asioiden pitää mennä aina niin pahaan jamaan, ennenkuin saa oikeasti apua: (



nimim: lentääkö lapset pesästä ennen aikojaan : (

Kommentit (3)

Olemme 9v yhdessä oloaikana riidelleet 2-3kertaa. Rajusti sitten kylläkin kun molemmat ovat patoneet asioita. Lapsi on nukkunut huonosti 4kuisesta asti. Lääkärikn mielestä älykäs lapsi joka ei vaan jaksa nukkua koska on niin paljon muuta mielessä...



Ja helista kiitos, sinne myös!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat