Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Sivut

Kommentit (49)

olisivat?



Mun mielestäni korvikset voi saada, kun tiedostaa että laittaminen voi sattua, ja on ihan vapaaehtoista. Pitää myös " osata haluta" niin ettei mieli muutu ihan hetkessä.



Mutta mitään sen vakavampia perusteita en keksi! Eihän korvareiät ole mikään loppuelämä -juttu, kyllä ne poiskin saa jos on tarvis.



Ja kyllä kolmoselle menevä tyttö nuo kriteerit täyttää, miksei nuorempikin.



t. 14

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ei meilläkään miehen mielipidettä ohitettu, vaan asiasta tosiaan neuvoteltiin, ja todettiin että enemmistö on korvisten kannalla, joten miehen ei auttanut muu kuin niellä tappionsa. Salaa ei korvia rei' itetty. Jotenkin kumma ajattelutapa, että miehen sana on se viimeinen sana, vaikka muu perhe olisi toista mieltä. Se tasavertaisuus on juuri sitä, että sekä äiti että isä ovat tasavertaisia, ei sitä että mies päättää vaimon mielipiteestä huolimatta.



Vierailija:

</p> <p> <br /> Vierailija:</p> <p>[quote]</p> <p> Miksi mies on se, joka päättää? :-O<br /><br /><br /><br /> Meillä toimii perhedemokratia: kun sekä äiti että tyttö olivat korvisten kannalla, ne myös laitettiin, ja isänkin oli siihen sitten suostuttava.</p> <p>[quote kirjoitti:




Meidän perheessä isä ei ole mikään kumileimasin.

Hän on tasaveroinen vanhempi mun kanssa ja hänellä on vahva mielipide asiasta. En salaa lähde rei' ittämään tytön korvia, koska se olisi iso isku luottamukselle ja toisen vanhemman arvovallalle. Odotellessa me tytöt harjoittelemme erilaisia taivuttelukeinoja, joilla isin pään kääntäisimme :-)




Korvikset laitetaan, koska ne on kauniit. Ainoa syy on esteettinen. Ja jo pikkuinen tyttö ymmärtää korujen ja nättien juttujen päälle.

Ne on VAIN korvakorut, ei mikään lopullinen päätös siitä mihin suuntaan elämä menee, tms.


Ilmeisesti mieltää korvikset aikuisten jutuksi, kavereilla ei korviksia ole.



Kun tyttö alkaa itse ottaa puheeksi korvikset, annan siitä ajan kulua vielä jonkin verran. Mutta aikaisintaan ekaluokkalaiselle antaisin laittaa.

Vierailija:

[quote]


Ei meilläkään miehen mielipidettä ohitettu, vaan asiasta tosiaan neuvoteltiin, ja todettiin että enemmistö on korvisten kannalla, joten miehen ei auttanut muu kuin niellä tappionsa. Salaa ei korvia rei' itetty. Jotenkin kumma ajattelutapa, että miehen sana on se viimeinen sana, vaikka muu perhe olisi toista mieltä. Se tasavertaisuus on juuri sitä, että sekä äiti että isä ovat tasavertaisia, ei sitä että mies päättää vaimon mielipiteestä huolimatta.



Vierailija:

[quote]




Meillä mies ehdottomasti vastaan, minä suht neutraali, mitä nyt tietty tahtoisin ilahduttaa lastani. Miehellä ihan ok perusteluja ja niin pidämme lasten edessä yhtenäisen vanhempi-rintaman, vaikka lasten selän takana yritänkin maanitella korvisten kannalle.



Ja ei, meillä ei todellakaan aina eikä edes usein ole miehen sana se viimeinen :-) Varmasti hän niin toivoisi...

Itse olen saanut 8-vuotiaana, eikä tuo 10-vuotisjuttu ainakaan mun suusta ole tullut. Sais mun puolesta nuorempanakin ottaa mutta sitähän en sille kerro :)

sanottu että koululaisena sitten saa!

kysynyt muutaman kerran,sillä pari serkkutyttöä on jo saanut muutama vuosi sitten, 3 ja 4 vuotiaina...

itse sain muistaakseni 7 vuotiaana...

meillä myös miehellä vahva mielipide siihen,

ettei ihan pikkutytöille laiteta...

eli sitten koululaisena kun itse ottaa asian puheeksi niin mietitään uudemman kerran!

Nipsullisia käyttää joskus. Saa sitten, kun itse niitä haluaa ja on varma asiasta.



Minä sain aikanaan korvikset 9- t. 10-vuotiaana. En muista ihan tarkkaan. Meillä aloitteen tekijänä toimi isäni, joka kerran totesi, että tytöllehän pitää laitattaa korvakorut. Itsekin siitä innostuneena rohkaistuin ja reiät laitettiin.

8 vuotiaana. Silloin itse sitä halusi, osasi miettiä että se vähän sattuu mutta sen kestää kun kerran haluaa ne.



Minkään ikäisenä en olisi " laittanut tytölleni korviksia" , vaan ihan silloin kun lapsi itse sitä haluaa!

Vierailija:

Lainaus:


Korvikset laitetaan, koska ne on kauniit. Ainoa syy on esteettinen. Ja jo pikkuinen tyttö ymmärtää korujen ja nättien juttujen päälle.

Ne on VAIN korvakorut, ei mikään lopullinen päätös siitä mihin suuntaan elämä menee, tms.




Tuolla just tällä hetkelläkin tyttö 6v maanittelee korvislupaa isältään, eikä tipu, kuulemma vielä moneen vuoteen. Minusta se nyt ei niin iso juttu ois, mutta minkäs teet.

En nuku korvakorut korvissa, käytän aika isokokoisia koruja ja ne painaa.

Olikos se sitten muka joku ihme, että hieman kasvettuaan hän alkoi pyytämään itselleenkin korvakoruja? Aikuisten oikeesti, tyttö itse alkoi puhumaan korviksista joskus alle kaksivuotiaana, ja puhuikin niistä pian joka päivä. Minä en niitä puheeksi koskaan ottanut.

Korvikset laitettiin 3-vuotiaana. Ei tietenkään vain siksi, että lapsi halusi, vaan siksi että äitikin halusi eikä isäkään vastustanut.

P.S. Nyt 3-vuotiaana hän usein pyytää minua nyppimään hänenkin kulmansa ja ajamaan häneltäkin säärikarvat, kun seuraa minua touhuissani ;) Kummallekaan ei vielä ole tarvetta.



Vierailija:

Lainaus:


Kyllä on äidin täytynyt tehdä melkoista pohjatyötä, että tuonikäinen oikeasti osaisi korviksia pyytää. Yhtä hölmöä olisi väittää, että sen ikäinen haluaisi hiusten värjäyksen, kulmakarvojen nyppimisen tai vaikka aidon tatuoinnin... ja äiti toteuttaisi, koska lapsi kerran itse pyysi...



Vierailija:

Lainaus:


kaksostyttömme olivat 2v8kk kun itse ilmoittivat haluavansa korvakorut. Kaikki meni todella hyvin ei muuta kuin 10sek. pientä nyyhkytystä ja heti polleana mummille soittamaan!







Sai korvikset kuitenkin " vasta" 3-vuotissynttäreiden alla.



Vierailija:

Lainaus:


Minkään ikäisenä en olisi " laittanut tytölleni korviksia" , vaan ihan silloin kun lapsi itse sitä haluaa!




Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat