Vierailija

Sivut

Kommentit (76)

Vierailija:

Lainaus:




ja perintösi on realisoitavissa.




Omaisuuteen pitää olla hallintaoikeus ensin että sen voi myydä. Miten sen rautalangasta sinulle väännän???

Ei kannata tänne kirjoitella, kun ei ymmärretä, eikä edes haluta ymmärtää.

Lapsi ja huolettomuus eivät vain kuulu yhteen.



Sitä paitsi eihän ole mikään pakko olla kolmea vuotta kotona. Eikä se edes ole mikään sääntö, että se on aina lapsen etukaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sinulla opiskelut kesken ja miehesi lähihoitaja?



Tuohon on aivan hyvä rako tehdä lapsia, eikö?



Jos ette tarvitse omaa asuntoa ja uutta hienoa autoa, tai autoa laisinkaan niin eihän lapsenteolle ole mitään estettä..



Kelasta saat ensin äitiyspäivärahan ja sen jälkeen kotihoidontuen joka on päälle opintotuen reilusti ja mahdollisen kuntalisän ja lisäksi sen lapsilisän.



Lisäksi saatte asumistuen siltä osin kuin tulot ei ylitä tulorajoja..



Kyllähän sinä voit olla kolme vuotta kotona.. Mutta ei todellakaan ole tarvetta olla ja saatko olla opiskeluista poissa enempää kuin kaksi lukuvuotta?



Itse olen opiskelija ja menin takaisin kouluun kun tyttö oli 1 ½ vuotias, tyttö perhepäivähoitajalle..



Nyt tulee toinen toivottavasti! Ja opiskelut keskeytyy taas.. Mutta se on helpointa.. opiskeluista on helpompi jäädä kotiin sairaan lapsen kanssa.. Tulot eivät siitä kärsi!! Lisäksi ei ole todellakaan vielä tottunut hyvään elintasoon, eli lapsella ei tarvitse olla autodvd soittimia ja motoroituja sänkyjä vielä 2 kk ikäisenä jne.. EIKÄ NIITÄ EMMALJUNGAN VAUNUJA!! Vuokra-asunnot ovat joskus jopa parempikuntoisia kuin omat, vaikka oma on aina oma, tai pankin!



Sanoisin, että paremmat edellytykset sinulla on olla 3 vuotta kotona kuin sellaisella joka on ollut töissä hyvällä palkalla aikaisemmin.. Ymmärrät varmaan näkökannan..



Ja ei kotona todellakaan tarvii olla 3 vuotta, älä ainakaan lähde sillä asenteella, sillä itselläni kyllä alkoi jo kotielämä kyllästyttää sen kotona ollun 1 ½ jälkeen.. sitten oli ihanaa päästä ihmistenilmoille opiskelemaan.. Mutta nyt onkin sitten jo toisen aika.. Eli vähän aikaa lapsi kerkiää olla taas hoidossa kun jäädään kotiin toisen kanssa!!



Ei elämässä kannata ottaa kauhean suuria asenteita ja odotuksia, ei sinun pidä tehdä sitä lasta nyt vain siksi, että olet " vanha" .. Elämä on meillä jokaisella erinlaista ja siitä tulee juuri sitä mitä me siitä itse omalla toiminnallamme teemme.. Eikö?



Kaikki järjestyy ja kun välttää suuria riskejä ja laittomuuksia, selviää elämästä varmasti aivan hyvin.. Kunhan ei tarvitse joka päivä manikyyriä ja shoppailureissuja, saati rauhallisia viinihetkiä ravintolassa.. Silloin ei varmasti riittäisi mikään tyydyttämään loputtomia tarpeita??!



saatteko liitonpäivärahaa vai työttömyyskorvausta? avustaako sukulaiset teitä vai asutteko vain niukasti? nostan hattua hienosta suorituksesta! :)

Kotona olen ollut siitä asti kun ensimmäinen syntyi, eli n. 4 vuotta. Kotona aion myös olla kun nuorimmainen täyttää 3v.



eihän se kotihoidontuki iso ole mutta pärjätään. Katson kuitenkin, että lapset ovat tärkeämmät kuin maallinen mammona.

että oikeasti pärjää monta vuotta niin että äiti saa vain kotihoidontukea, ei mitään kuntalisiä edes lisänä.

Ei voi sanoa noin, että lapset ovat tärkeämmät kuin maallinen mammona. Aivan varmasti suurimalle osalle äideistä lapset on ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä elämässä. Ainakin minulle on!! Mutta silti en pysty pitämään vuotta pidempään hoitovapaata äitiysloman päälle. Meillä ei oikeasti rahat riitä. En ymmärrä miten muilla, kun kyllä oikeasti ihan näistä perusjuttuihin menee rahaa paljon. On vakuutuksia, on sähkölaskuja, on kiinteistöveroja, on ruokalaskuja, pitää ostaa vaatetta koko ajan 3lle lapselle kun jää pieneksi, on puhelinlaskua, on vesilaskua, on lainan lyhennyksiä, menee bensaan rahaa, koko ajan on lasten kavereiden tai kummilasten tai omien synttäreitä ja pitää ostaa lahjoja (ja tän av:n mukaan ei voi edes ajatellakaan mitään halpoja lahjoja) jne jne.....

Ja itselle en ole vaatteita ostanut pariin vuoteen ollenkaan enkä juuri mitään muutakaan, lehtiä ei tule kuin lapsille Aku Ankka ja kaikki muukin turha ollaan kyllä jo karsittu pois.



Ja joku sanoi, että pitää olla talous siinä mallissa ennen lasten hankintaa, että pystyy olemaan. Mutta vaikka sitä säästäisi ja ennakoisi tulevaa niin voi tulla yllätyksiä. Esim. meillä tuli yllätyksenä suuret perintöverot kun molemmilta toinen vanhemmista kuoli peräkkäin. Ja perinnöksi jäi metsää jne jota ei kannata mennä myymään pois. Ja molemmille jäi talo mutta toisella vanhemmista on elinikäiset hallintaoikeudet että ei voi niitä myydä, mutta perintöverot on maksettava. Niihin sitä sitten voi mennä säästöt, eikä riitäkään.

Toisilla sitä vaan on elämässä sileämpi tie kuljettavana kuin toisilla.



Olkaa onnellisia keillä elämä sujuu niin kuin suunnittelittekin, aina ei käy niin. Osaattekohan arvostaa sitä tarpeeksi.



Vierailija:

Lainaus:


eihän se kotihoidontuki iso ole mutta pärjätään. Katson kuitenkin, että lapset ovat tärkeämmät kuin maallinen mammona.




Välillä tuli opiskeltua mutta pääsääntöisesti tuon ajan olen kotiäitinä ollut! Mies tienaa nettona noin 1900 euroa kuussa. Itse en ole saanut rahaa moneen vuoteen mistään. Hyvin on pärjätty, ainakin tähän asti. Rahaa on säästössäkin lähes 30 000 euroa. Tosin asossa asutaan, että omaa asuntoa ei vielä ole. Kovasti kyllä etitään! En kyllä tiedä että ollaanko jotenkin erikoinen perhe tai jotain?! Mutta ihan hyvin toimeen tullaan ja mistään tärkeästä ei ole tarvinnut tinkiä...

Olen nyt kotona neljättä vuotta ja varmaan vielä neljä seuraavaakin, jos vaan jaksan. Enkä kyllä saa avustuksia vanhemmilta, ovat näet kuolleet mutta enpä saanut silloinkaan kun elivät vielä.

kyllä meilläkin lapsen hoito varmaan onnistuu kotosalla vaikka palaankin kouluun... miehellä erikoiset työajat ja oma äitini varmaan auttaa paljon niin kuin myös veljeni...



ihana kuitenkin lukea näitä teidä eri elämäntilanteita!

Asumme omakotitalossa. Emme saa avustusta muualta. Emme tosin käy ulkonmaanmatkoilla ja ostamme harkiten vaatteita ja tavaraa. Emme esim vaihda sohvakalustoa joka vuosi.

elämässä nyt on muutakin kuin kotona 3v-teema. Itse olen ollut vaihtelevasti kotona , yhden lapsen kanssa alle 1v yhden liki 3v. Lapsia rakastan samalla tavalla, ihania lapsia kaikki. Hyvin mennyt hoidossa molemmilla , ei sairauskierteita alle 1v hoitoon menneelläkään jne. Oma valinta ollut kummallakin kerralla miten kauan olen kotona. sen uskon että jokainen voi olla jos haluaa mutta jokainen ei halua laskea elintasoa liian alas. Ei lapsikaan köyhyydestä nauti, tyyliin kaurapuuroa aina ruuaksi kunhan nyt kotona ollaan..Enkä tarkoita itseäni, itse en rahan takia työhön mennyt vaan yksinkertaisesti kyllästyin kotonaoloon vaikka ystäviä ja kerhoja onkin olemassa. aikansa kutakin.

Mistä ostatte ruuan, paljonko siihen kuluu, ostatko ikinä vaatteita (muualta kuin kirppikseltä)itsellesi/lapsillesi, käytkö kampajalla, milloin olette matkustaneet viimeksi, millaista arkea vietätte? Ja siis tarkoitan ihan käytännössä, en mitään " kun meille vaan tuo rakkaus riittää eikä materia ole niin oleellista, asiat tärkeysjärjestykseen jnejne" -tyylistä vastausta.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat