Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Nyt nimittäin ihan oikeasti tuntuu siltä, etten ole parasta seuraa kahdelle lapselleni ollenkaan. Sain tänään sellaisen raivokohtauksen etten aiemmin, ja uskokaa, että olen raivareita saanut :(.

Tartuin esikoista käsivarresta kiinni ja lähdin retuuttamaan rappusia ylös niin, että hän kaatui polvilleen rapuissa. Sen lisäksi huusin aivan järkyttävällä tavalla ja riehuin kuin mikäkin apina. Pienelle lapselle :((.

Sen lisäksi jätin hänet oven taakse kun itse painelin menemään ja lisäksi vielä juoksin ettei saanut kiinni vaan hädissään huusi äitiä.



Mikä saatana saa ihmisen käyttäytymään noin omalle rakkaalle lapselleen???!!! Ampukaa mut tähän paikkaan kiitos!!!

Kommentit (25)

Hengitä syvään, on vielä paljon paljon PALJON hirveämpiä äitejä olemassa.



Sitten rupa miettimääm, miksi käyttäydyit noin. Yritän todellakin selvittää se. Jos olet väsynyt, ihan fyysisesti, niin yritä keinolla millä hyvänsä saada lepoaikaa, että saat nukkua. Miehelle, sukulaisille, ystäville lapset edes hetkeksi. Sitten kun olet saanut ajatukset kokoon ja levättyä niin yritä miettiä muita taktiikoita hallita suuttumusta. Puhu ensiksi vaikka neuvolassa miltä tuntuu, tai vielä parempi, jos sulla on ystävä, jolle voisit puhua.



Voimia teille, muista näyttää ihan aluksi lapsellesi, että olet tosi pahoillasi käytöksestä.

Siitä kannattaisi aloittaa. Ei hermostu niin helposti, kun niitä popsii. Ja laskekaa kymmeneen ensin ja miettikää, onko jotain hyötyä siitä, että alatte riehumaan päättömästi vai kannattaisiko vaan hoitaa homma loppuun, kun sen kuitenkin joutuu tekemään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskusteluapua olen yrittänyt hommata, kunnassamme toimii " depressiohoitajia" , mutta kun niitä ei saa millään kiinni, että saisi ajan varattua!

Päivisin on puolen tunnin soittoaika, jolloin linjat on ihan tukossa, eivätkä tähän mennessä ole viestiin vastanneet, vaikka puh. vastaajassa lupaavat ottaa yhteyttä. Lisäksi soittoaika on juuri niin huonoon aikaan, ettei millään ehdi roikkua luurissa koko puolta tuntia, mikä ilmeisesti vaadittaisiin että pääsisi joskus läpi.



Todella " upea" järjestelmä.. Masentuneiden pitäisi jaksaa ponnistella siinäkin, että saa edes ajan tuollaiselle hoitajalle. En ymmärrä miksei esim. se tk-lääkäri joka minulle tuota ehdotti, voi varata aikaa jotenkin koneella tmv. Tai tk:n palvelusta kun kyse, niin voisi soittaa samalla tavalla keskitettyyn ajanvaraukseen ajan saadakseen, niin kuin minkä tahansa muun kanssa.

Vierailija:

Lainaus:


tällä hetkellä ryhmäterapia ja sillon tällöin surkean lyhyitä juttutuokioita psykiatrin kanssa. kunnalla ei ole tarjota minulle muuta keskusteluapua kuin sosiaalityöntekijä, josta ei minulle ole ollut apua.

miksi ihmeessä elämä on ajautunut taas tällaiseen tilanteeseen, en voi käsittää.

olen niin yksin...




Vierailija:

Lainaus:


Siitä kannattaisi aloittaa. Ei hermostu niin helposti, kun niitä popsii. Ja laskekaa kymmeneen ensin ja miettikää, onko jotain hyötyä siitä, että alatte riehumaan päättömästi vai kannattaisiko vaan hoitaa homma loppuun, kun sen kuitenkin joutuu tekemään.




pari kertaa yksityisellä psykologilla. Esim. Pirkanmaan syöpäyhdistyksen psykologilla käynti maksaa 40¿/kerta (tämä nyt vain hintaesimerkkinä) ei ole (mun mielestä) paha hinta avun tarpeeseen nähden. Ihan paristakin kerrasta on ollut hurjasti apua - antaa siis kotitehtäviä. Mielialalääkityksen saat kai ihan tk-lääkäriltäkin.

Vierailija:

Lainaus:

en kyl tota tukiasemaa henk. koht, suosittele. itse masennun vielä enemmän käydessäni siellä.




Kiitos vastanneille, helpotti hiukan kun sai vähän avautua ja jopa ymmärtäväisiä ja kannustavia kommentteja ;). Odotin normaalia AV-paskaa niskaani ;).



Kuulostat käyttäytyvän väsyneen ja loppuunpalaneen äidin tavoin. Nyt taitaa olla aika hakea apua. Soita neuvolaan heti huomenna ja kerro tilanteestasi.



Pyydä lapseltasi anteeksi.

kent:

Lainaus:


Voisittko puhua asiat kunnolla läpi? Kirjota vaikka paperille kaikki mitä haluat sanoa, kaikki mikä ahdistaa.




sesta mielialaani, mutta ei sitten hänelläkään riitä paukut yrittää parantaa asioita. Lasten kanssa on ihan kiitettävästi ja osallistuu kotihommiin, mutta parisuhteeseen ei satsaa ollenkaan. Lukuisista pyynnöistä ja toiveista huolimatta.

Nyt lasten saannin yhteydessä tuntuu, että hormonit myllertävät mielen täysin ja yksi suuri syy on se, että parisuhteessa menee päin helvettiä ja ahdistaa ja stressaa jatkuvasti.

kent:

Lainaus:


Mutta toivottavasti jaksat uskoa, että tästä on tie vain parempaan.



Olisiko sulla joku ystävä, joka voisi edes varata ajan sulle? Onhan toi nyt hölmöä jos et saa mitään apua vaikka haluaisit. Onko sinulla ketään, jolle voisit hetkeksi jättää lapset niin että saisit koota vähän ajatuksia ja puhua vaikka lääkärin kanssa?




Ystäviä periaatteessa on keiden kanssa jutella, mutta nekin tilaisuudet ovat nykyisin niin harvassa, kun pääsee rauhassa " tilittämään" , kun yleensä lapset mukana kun ystäviäkin näkee.



Tk-lääkäriä olen nyt pari kertaa nähnyt ja hän on ihan sympaattinen ja huolissaan tilanteesta, mutta ei oikein osannut muuta kuin ohjata tuolle erikoissairaanhoitajalle.

Käski kyllä ottaa yhteyttä taas jos en saa aikaa varattua ja sanoi, että itse menee sitten paikan päälle varaamaan sen ajan, jos ei muuten luonnistu :). Aika tk-lekurille on ensi kuun alussa taas, itse siis halusi seurantaa, että voi varmistaa mm. tuon depressiohoitajalle pääsyn.



Neuvolaan olisi aika perjantaina, mutta lapset mukana tuntuu hankalalta alkaa sielläkään juttelemaan, etenkin kun th:n kanssa ei niin " synkkaa" ja tuntunut aika välinpitämättömältä aiemmin kun olen asiasta maininnut..

Vierailija:

Lainaus:


Vierailija:

Lainaus:


tällä hetkellä ryhmäterapia ja sillon tällöin surkean lyhyitä juttutuokioita psykiatrin kanssa. kunnalla ei ole tarjota minulle muuta keskusteluapua kuin sosiaalityöntekijä, josta ei minulle ole ollut apua.

miksi ihmeessä elämä on ajautunut taas tällaiseen tilanteeseen, en voi käsittää.

olen niin yksin...




Vierailija:

Lainaus:


Vierailija:

Lainaus:


Huusin tänään lapselleni ja olin kovakourainen. Jätin lapsen huoneeseen yksin, kun tuntui että pimahdan totaalisesti. Masentaa, mutta mitä teen, olen jo hoidossa.





tällä hetkellä ryhmäterapia ja sillon tällöin surkean lyhyitä juttutuokioita psykiatrin kanssa. kunnalla ei ole tarjota minulle muuta keskusteluapua kuin sosiaalityöntekijä, josta ei minulle ole ollut apua.

miksi ihmeessä elämä on ajautunut taas tällaiseen tilanteeseen, en voi käsittää.

olen niin yksin...

Huusin tänään lapselleni ja olin kovakourainen. Jätin lapsen huoneeseen yksin, kun tuntui että pimahdan totaalisesti. Masentaa, mutta mitä teen, olen jo hoidossa.

i esikoisen uhmaa on vaikea käsitellä tietyn pisteen jälkeen.

Välillä menee ihan hyvin suht pitkiäkin aikoja, mutta sitten taas kilahdan :(.

Mutta toivottavasti jaksat uskoa, että tästä on tie vain parempaan.



Olisiko sulla joku ystävä, joka voisi edes varata ajan sulle? Onhan toi nyt hölmöä jos et saa mitään apua vaikka haluaisit. Onko sinulla ketään, jolle voisit hetkeksi jättää lapset niin että saisit koota vähän ajatuksia ja puhua vaikka lääkärin kanssa?

Mulla tämä ajatus käyny mielessä ihan vittuun menneiltä työ jutuilta, rahattomuutena ja kaikkea siitä väliltä.... Odotan vaan sitä hetkeä jolloin suosta ei enää pääse ylös ja kukaan ei tunnu tajuavan



Lapsilleni olen luojan kiitos ollut ihminen.....

Vierailija:

Lainaus:


Huusin tänään lapselleni ja olin kovakourainen. Jätin lapsen huoneeseen yksin, kun tuntui että pimahdan totaalisesti. Masentaa, mutta mitä teen, olen jo hoidossa.




Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat