Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Siis tottakai perheen oma valinta, mutta kun ollaan oltu vuosia tosi hyvät ystävät, pariskunta on esim. meidän yhden lapsen kummi ja raskausaikana ystäväni (odotti esikoistaan) soitti AINA ensimmäisenä minulle neuvolakuulumiset tai jos oli jotain kysyttävää (muitakin monen lapsen äitejä oli kyllä lähipiirissään)... Jotenkin odotin, että oltaisiin kummeja ja vähän yllätyin kun ei sitten pyydettykään. Ehkä pikkuisen petyinkin, mutta sellaista se elämä on... Onko jollekin joskus käynyt samoin? :)



Ja ihan positiivisin fiiliksin tätä kyselen, en mitenkään vihaisena tai katkerana.

Kommentit (20)

/ystävä oli pyytänyt ekansa kummeiksi toisen ystävänsä ja hänen kumppaninsa. sitten sanoi minulle että " harmittaa kun en pyytänyt sua lapsen kummiksi" ! no, seuraava lapsi syntyi ja luulin että no nyt minusta tulee kummi..mutta ei! ihan jotku muut pääsivät kummeiksi. nyt on taas lapsi syntynyt ja en edes elätä toiveita kummiudesta. tämäkin äiti itse tosi surkea kummi! ei muista omaansa kummityttöä syntymäpäivinä.. jouluna lähettää paketin jonku tutun kautta! mahdollisuus olisi nähdä tyttöä mutta ei.. säälittää tämmöset pikkuiset joista kummit ei " välitä" :(

että seuraavan kummit ollaan mutta ei sitten meitä pyytänytkään. Alkuun olin katkera mutta enää ei harmita.



Toinen ystävä taas sanoi jo ennen ensimmäisen syntymää että pyytää meitä kummeiksi, mutta eivät pyytäneet. Sen jälkeen sanoi että toisen kummeiksi pyytävät sitten, mutta eivätpä pyytäneetkään.



Samapa tuo minulle, meillä on jo 4 ihanaa kummilasta omiemme lisäksi, mutta ärsyttää enemmänkin tapa että sanotaan että seuraavaan pyydetään mutta ei pyydetäkään.

Miksi sitten edes sanoa?!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lainaus:

Onneksi en kuulu kirkkoon ei tarvi alkaa kummiksi.




Eli jos susta ei ole tullut kummia, johtuu se jostain muusta.



Me on valittu kummeiksi sisaruksia, koska veri nyt vaan on yleensä loppupeleissä vettä sakeampaa. Jos sisaruksia ei olisi tai välit heihin olisivat etäiset, oltaisiin voitu valita hyviä (lapsuuden)ystäviäkin. Yksi kaverini sanoi, ettei voinut valita miehensä parasta ystävää lapsensa kummiksi, vaikka ystävä on ollut suorastaan veljen korvike jo ihan lapsesta asti. Ja syy oli vain se, ettei kaverini pidä tämän ystävän vaimosta :-/ Ei meitä ainakaan ole haitannut sisarusten enemmän ja vähemmän mieluisat puolisot, ne nyt on vaan pakollista extraa ja SYLIkummius on annettu jollekin sisaruksistamme aina.

Ristiäiset ei siis vielä edes olleet mutta ovat niin pian että varmasti olisivat jo pyytäneet kummeiksi.



Eihän se kummeus ystävyyden " palkinto" ole, mutta itse olen pyytänyt lapsille kummeiksi juuri sellaisia jotka on olleet odotusaikana läheisiä ja tällaisia " tukihenkilöitä" .



T. AP

Varsinkin tällaisessa tapauksessa se on suorastaan LOUKKAAVAA! Eri juttu joskus kauankauan sitten tehdyt lupaukset, ne on voitu unohtaa tai elämä kuljettanut erilleen... Mutta jos raskausaikana tai sitä suunnitellessa lupaa, niin se kyllä pitäisi pitää... Ellei sitten tule jotain tosi suurta hankausta.

Yhden lapsen kummisetä kuoli, toisen lapsen kummit irtisanoutuivat tehtävästään eron yhteydessä (2ex:n veljeä ja toisen vaimo), jäljelle jäi yksi kummi...



Mä sanoin alkaessani odottaa tätä kuudetta että pyydän erästä ystävääni kummiksi. En pyytänyt. Miksi? Koska se ystävyys laantui niin paljon sen jälkeen että lapsen syntyessä oltiin todellakin jo vieraannuttu. Hän kuitenkin pyysii minua oman lapsensa kummiksi. Meidän lapsilla on ikäeroa vajaa 3kk.



Toinen syy siihen miksi en häntä pyytänyt kummiksi oli se että hän on aviossa miehen kanssa jota en oikeasti tunne lainkaan ja mietin etten hänen miestään halua lapselle kummiksi. Näin sitten päätin etten pyydä kumpaakaan.

Mulla on neljä lasta ja jokaisella on sisarukseni kummina. Nyt heillä on lapsia, mutta minua ei ole pyydetty yhdenkään kummiksi. Kerran pyysin toiseksi kummiksi ystävääni ja väkinäinen vastaus oli vois kai sitä tulla, ei mitään onnea ja kiitosta kunniasta. On tainnut kärsiä inflaation kummeilu, monetkaan ei pidä sitä tärkeänä. Itse olisin tosi otettu ja huolehtisin " velvollisuuksistani" .

Meillä on aina otettu suvusta kummi. Ehkä ennen se on sujunutkin hyvin, kun sukua on ollut enmpi ja ollaan oltu tiiviimmin tekemisissä.



Itse olen miettinyt syntymättömien lasteni tulevia kummeja. Haluisin tarpeeksi nuoren, mutta kuitenkin vastuullisen ja haluaisin ihmisen joka jo nyt on tiiviisti tai edes usein yhteydessä meihin. Mitä se lapsi tekee kummilla, joka jää ventovieraaksi. En oo niinkään aatellut, et kummeus olisi lahja-automaatti tai kristillinen kasvattaja vaan pikemminkin aikuiskaveri lapselle. Lapsella on hyvä olla muitakin aikuisia kuin omat vanhempansa. Valitettavasti on niin, että ainut joka nämä kriteerit täyttää on mieheni sisko joten toinen kummeista on otettava ystäväpiiristä. Ja ihan mielellään otankin, ongelmana on vaan se että lähes kaikki ovat eronneet kirkosta tai muuten lapsikammoisia.

Meillä kanssa ihan jo kysyttiin kummiksi, mutta sitten lopulta kummeiksi tulivat vanhempien sisarukset, ja syy oli se että no eikö ne kummit ole aina näitä sisaruksia jos niitä on.


Hmm... Itse olen 50% surkea kummi ja pian kai kummittelun kannalta huono äiti. Minulla on kaksi kummityttöä. Toinen on serkkuni, 4v, asuu 500km päässä ja en ole montaakaan kertaa nähnyt koko lasta.. Lähettelen kyllä synttäri-, joulu- ja nimpparimuistamiset mutta muuten ei tule juuri pidettyä yhteyttä. Poden hieman huonoa omaatuntoa tuosta vajaasta kummittelusta... En ole koko perheen kanssa kovin läheinen ja kummiksi päädyin kun ajattelin ettei siitä kehtaa kieltäytyä jos kysytään. En oikein tiedä miksi edes kysyttiin... Toinen on sitten veljen 1v tyttö jonka kuulumisia tulee kyseltyä ja kovasti pidetään yhteyksiä vaikka välimatkaa on sinnekin. Toisaalta olen tuuminut, että tämä tyttö olisi muutenkin tädille tärkeä ja rakas, ilman " virallista" statustakin. Ihana juttu on myös lähentyminen lapsen vanhempiin, erityisesti veljen vaimoon lapsen myötä.



Meillekin on pian tulossa vauva ja kummien miettiminen on tullut ajankohtaiseksi. Suunnittelimme että kummankin sukulais- ja tuttavapiiristä olisi max 3, koska kokonaismäärä saa olla sen 6. Kaksi pariskuntaa on selviä, mieheni veli vaimoineen ja oma veli vaimoineen (kummitellaan sitten ristiin:)) Minulla on kaksi muutakin sisarusta ja olin ajatellut jompaakumpaa kummiksi - kuten joku muukin täällä perusteli, sukulaiset pysyisivät varmemmin mukana kuvioissa kuin kaverit. Varmasti ainakin siskoni olettaa ilman muuta olevansa kummi, kun pidetään tiiviisti yhteyksiä ja raskauden kulussakin on ollut " hengessä mukana" , asuukin lähellä. Mieheni kuitenkin ykskaks päätti etteivät muut sisarukseni ole oikein mallikelpoisia (vai mitä sanaa nyt käyttikään) lapsemme kummiksi. Höh... onhan niillä vielä hieman haahuiluvaihe päällä mutta onpa tullut itselläkin haettua paikkaansa ja on vastuulliseksi aikuiseksi kasvettu lopulta. Kuitenkin molemmat ovat lapsesta innostuneita ja siskokin aina muistaa tätä veljen lasta ilman kummin statustakin. Vähän pahoitin mieleni, tässä tilassa etenkin otan sen niin ettei perheeni ole miehelleni kyllin hyvä. Vaan minkäs teet, porukalla se on isännän kanssa kai kummeistakin päätettävä.



Ikävä juttu, mutta voihan olla että teilläkin jota ei ole odotetusti pyydetty kummiksi on teille läheisempi ajatellut pyytää mutta toinen vanhempi onkin halunnut jonkun itselleen tutumman? Kun se määrä pitää valitettavasti rajata johonkin.. :(



kehitän aina joskus jotain extraa (kyläily tai retki) ja kaukana asuvallekin lähetän säännöllisesti kirjeitä tai kortteja. Ja jotkut tapaukset kyllä itseä harmittaa, kun on pyydetty kummeiksi... Itse asiassa sekä esikoisen että toisen kohdalla on tällaiset. Esikoisen kummiksi pyydettiin " itsestäänselvästi" miehen " kasvinveli" , samanikäinen eno jonka kanssa olivat pitkästä välimatkasta huolimatta kuin paita ja peppu, asuivat opiskeluaikana kimpassa jne... Tämä ei muista kummipoikaansa juuri mitenkään. Toisella tenavalla on pariskunta, joka on tavannut kummityttönsä peräti kaksi kertaa, neiti on nyt 2,5-vuotias. Ei tule kirjeitä, ei kortteja, ei muisteta synttäreitä eikä mitään. Parempiakin olis toki tarjolla paljon, mutta jotenkin sitä kuvittelee että jos ihmisen pyytää kummiksi ja hän suostuu niin ottais asian edes vähän tosissaan, yrittäisi edes olla kiinnostunut kummilapsestaan...

En vielä ensimmäisen lapsen kummiksi odottanut pääseväni, mutta toisen tai kolmannen. Tämä johtui siitä, että soittivat aina, kun tarvitsivat lapsenhoitoapua ja olin aina valmis menemään. Luulin, että olen heidän ystävänsä. Mutta kutsu tupareihin tuli tyyliin:" Yksi peruutti tulonsa, joten ajattelimme kutsua sinutkin." Tämän lisäksi ei tullut kutsua kummiksi. Ystävyys laantui, kun ei oikein huvittanut enää olla lapsenhoitoautomaatti.

Ainakin yhden kummeista olisi hyvä asua lapsen lähellä, olla ns lähikummi, jota lapsi näkee usein.



Kummien tulee olla ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita ennen kaikkea lapsesta. Se, miten läheisiä kavereita ovat mun kanssani, ei ole olennaista. Vaikka aika usein nämä kulkevat käsi kädessä, luonnollisesti.



Haluan, että kummi on lapsen elämässä mukana, vaikka aikuisten suhteissa tapahtuisi muutoksia. Siksi olen suosinut sukulaisia, koska kaveruussuhteet voivat katketa yllättävänkin helposti, mutta perheestä ei niin vain pääse eroon. ;) Lähipiiriä seuranneena olen huomannut, että kaverikummit ovat häipyneet monen lapsen elämästä (esim. mieheni ei edes muista omia kummejaan), mutta sukulaiskummit ovat säilyneet.

Niitä ei kyllä kastettu, joten ne on vaan " Kummituksia" :) Mun ystävä sano mulle jo aiemmin, että hänestä tulee sitten joskus mun lapsen kummi. Ja sitten kn saatiin meidän ensimmäinen tyttö, niin muistutin ystävääni lupauksestaan ja todella halusimmekin hänet kummiksi.

Suunnittelimme toisen lapsemme kummiksi mieheni kaveria, mutta kun lapsemme olikin sitten tyttö, niin halusimme sillekin naispuolisen kummin. Pyysin toista ystävääni kummiksi ja hän oli todella onnellinen kun pyysin häntä. Molemmat kummit ovat vielä lapsettomia ja he ainakin hoitavat kummiutensa todella hyvin. Käy usein tyttöjä katsomassa ja muistavat heitä ja kyselevät heidät kuulumisia.

En halunnut sukulaisia kummeiksi, koska he pysyvät muutenkin lastemme elämässä. Halusin näiden naisten pysyvän lapsiemme elämässä ja tietenkin myös omassa elämässäni.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat