Seuraa 

2-vuotiaani varvastaa innostuessaan tai suuttuessaan, joskus usein, joskus vähemmän. Sanoja muutama, leikit vähissä. koheltaa ja repii tavaroita, käskyt eivät oikein mene perille. Ymmärtää ainakin jotain, en sitten tiedä kuinka paljon jää ymmärtämättä (puheesta). Huolestuttaa. Neuvolalääkärille on aika, mutta kyselen nyt silti.

Kommentit (5)

Meilla on siis 2v 3 kk ikainen poika, joka varvastaa, valilla enemman ja valilla vahemman. Meilla mukana myos muita oireita, kuten valikoiva katsekontakti, lauseiden ja sanojen toistelu jne, ja olemme menossa elokuussa sairaalaan osastojaksolle vahvojen autismiepailyjen takia.



Varvastaminen voi olla ihan harmitonta, mutta saattaa myos liittya useisiin neurologisiin ongelmiin, sanoi lastenneurologimme kun sita henelta kysyin.

Luulen kuitenkin, etta 90 % tapauksissa harmitonta, eli jos muita isompia ongelmia ei ole, tuskin syyta huoleen. Neuvolalaakari osaa varmasti arvioida tilanteen.

Meillä on nyt 2-vuotias tyttö, joka myös varvastelee, välillä enemmän välillä vähemmän. Itse olen pienenä ollut kuulemma samanlainen. Olen joskus lääkäriltä asiasta kysynyt ja lähinnä hän on sanonut, että voi muodostua ongelmaksi jos lapsi varvastelee lähes jatkuvasti ja nilkkojen jänteet alkavat kiristää niin, että kantapäitä on hankala saada lattiaan. En sitten tiedä voiko tuohon joissain tapauksissa liittyä jotain neurologista, mutta kyllä varmasti on paljon lapsia joiden varvasteluun ei mitään sellaista liity.



Meillä tyttö puhuu nyt aika paljon, mutta ensimmäiset sanat sanoi vasta 1v 7kk iässä, joten puhe voi kyllä kehittyä sitten nopeasti, kun sen aika on. Ja tuntuu, että meillä ainakin on niin, että vaikka puhetta ymmärtää, niin riippuu ihan mielentilasta miten käskyjä tai pyyntöjä tottelee. Nyt kun tuota uhmaa on päällä, niin välillä tuntuu, että ei vain halua totella, vaikka ihan hyvin ymmärtäisikin mistä on kyse. Ehkä teilläkin kyse on vaan tästä...



Toivottavasti tästä oli sinulle jotain apua. Itse olin jossain vaiheessa kovasti huolissani tytön puheenkehityksestä, kun vauvanakaan ei juurikaan jokellellut, joten tiedän miten kurjaa huolehtiminen on. Tosin huomasin silloin ainakin itsessäni myös sen, että sitä helposti alkaa tarkkailla lasta suurennuslasin kanssa ja analysoida liikaa lapsen tekoja ja toimia ja siitä huolet vain tuppaavat kasvamaan. Tsemppiä kovasti sinulle, toivottavasti saat neuvolasta apua ja huolesi poistuvat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meilla katsekontaktiongelmia ollut ihan vauvasta asti. Valtteli pienempana myos katsekontaktia meidan kanssa, ei vain vieraampien. Nykyaan kontakti paljon parempi, mutta silti viela aika omaehtoinen, eli ottaa katsekontaktin kun itse sita tahtoo.



Sanojen ja lauseiden toistelu on todella voimakasta. Saattaa sanoa kymmenen kertaa saman sanan tai lauseen.



Lisaksi lievaa juuttumistaipumusta leikeissa, eli saattaa juuttua availemaan ja sulkemaan ovia, jne, vaikka leikkitaidot ovat paljon parantuneetkin.



Motorisesti varovainen ja kompelo varvastuksen lisaksi.



Talla hetkella diagnoosi on laaja-alainen kehitysviive ja autistiset piirteet, mutta kesalla siis edessa viikon osastojakso sairaalassa, missa diagnoosi tarkentuu.



Autismihan on laaja kirjo, jota on tosi lievasta todella vakavaan (lapsi ei puhu, on ihan omissa maailmoissaan). Nykyaan lievempiakin muotoja diagnostoidaan aikaisempaa herkemmin, koska autismin kirjon vammat ovat tyypillisesti sellaisia, joihin aikaisessa vaiheessa aloitetut terapiat auttavat hyvin.



Meilla on myos vanhempi poika, ja huomasimme hyvin nopeasti, etta kuopuksessa on erityispiirteita. Niin suuri ero on ns. normaalin ja autistisia piirteita omaavan lapsen valilla. Jos et ole omassa pojassasi viela huomannut erityispiirteita, tuskin kyse on autismista vaan jostain muusta.

Mitä tarkoitetaan valikoivalla katsekontaktilla? Pitäisikö 2-vuotiaan jo katsoa reippaasti kaikkia vieraitakin ihmisiä?



JA sanojen toistelu - eikö sekin tuossa iässä ole ihan asiaankuuluvaa, ainakin meidän 5-v esikoinen teki tuossa iässä sitä, kaikki mitä sanoi oli lähinnä toistelua. Onko pojallanne muitakin oireita kuin nuo mainitsemasi ja kuka tämän vahvan epäilyn sitten esitti?



Meilläkin pojalla aika vähän sanoja, ei todellakaan katso reippaasti kaikkia vieraita - eikö sellainen voi olla ujoutta tai arkuuttakin?



Meidän poika ei potkaissut palloa 2-v neuvolassa, koheltaa ja leikit vähissä jne.



Meilläkin kyllä 2-vuotisneuvolassa kiinnitettiin huomiota joihinkin omalaatuisuuksiin. Olen huomannut selvästi eroja, mutta käsitys siitä mikä on " normaaalin rajoissa" on kai itsellänikin hämärtynyt, kun olen tavallaan tottunut pojan omalaatuisuuksiin. Neuvola-lääkärille olemme asian tiimoilta menossa...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat