Vierailija

vaan tekee juuri niin kuin itse tahtoo? Aina on pysytty johdonmukaisina kieltojen yms. suhteen, mutta siitäkään huolimatta lapsi ei tottele. Neuvoja...

Kommentit (22)

niin sitten voi kokeilla sitä lähetymistapaa että palkitset hyvästä päivästä. esim tarran saa kun on ollut päivän suhteellisen kiltisti- sopikaa yhdessä se juttu mistä tarran saa. ja kun tarroja joku määrä kasassa niin sitten jotain extrakivaa.. jos motivoisi niin päin.



juu, en kyllä laulamasta kieltäisi ;-)



terv. se jäähyjen/tv-kiellon ehdottelija

Itselläni on lapsi, joka vähät välittää rangaistuksistaan, päin vastoin provosoituu niistä lisää, hänelle on saman tekevää jos konfliktin seurauksena on ohjelmakielto tai lelujen pois ottaminen.



Kaikille lapsille systemaattinen ja rajoja pitävä kasvatus ei tuota samaa tulosta kuin joillekin toisille. Lasta, joka ei ole auktoriteeteissä kiinni, ei saa samanlailla tottelemaan ehkä koko elinaikanaan kuin niitä, jotka ovat auktoriteetti- tai normiorientoituneita lapsia.



Tottelemattomien lasten kanssa ei voi tehdä suoraa tulkintaa, että heitä olisi kasvatettu väärin. Heidän kanssaan ei vain pääse millään samoihin tuloksiin kuin joidenkin toisten lasten kanssa pääsee.



Luovuttaa ei silti voi. On vain jaksettava ohjata, selittää ja vaatia hyvää käytöstä, vaikkei sitä saisikaan aikaiseksi. Kyllä ne säännöt vähitellen selviää ja tulee käyttöön, se auttaa paljon, kun lapsi kasvaa ja näkee, että kodin ulkopuolella ainoa keino selvitä on tietää kuinka toisten kanssa ollaan.



Minun lapseni kanssa en ole onnistunut löytämään rangaistusta joka tuntuu, ainoa keino varmaan olisi siinä sarjassa väkivalta, mutten siihen suostu. Rangaistukset pidetään silti, vaikka niihin suhtaudutaan täydellä välinpitämättömyydellä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierailija:

Lainaus:


Joka paikassa on vaan todettu, että lapsi on harvinaisen itsepäinen tapaus ja jossakin luokiteltiin jopa hankalaksi lapseksi. Apua ei oo tullu mistään. Käsiä vaan levitellään ja toivotetaan meille hyvää jatkoa :(



ap




rauhallisena hetkenä? Jos yrittäisitte puhua siitä, miksi lapsi toimii niin kuin toimii ja olisiko joku juttu, mikä hänen mielestään saisi hänet käyttäytymään paremmin?

uhkailla. Mä uhkailen tummansinisillä kotihousuilla mun omaani kun sana ei tehoa. Tyttäreni rakastaa pinkkiä hörsöä, kun sille sanoo, että huomenna laitat tarhaan tummansiniset vanhat verkkarit, tyttö tekee mitä vaan.



(se vaan alkaa jo tajuamaan, ettei niitä verkkareita ole olemassakaan)

Ikää lapsella 5 vuotta. Telkkaria ei katso koskaan, koska se ei kiinnosta. Jäähypenkki ei toimi, koska se on lapsesta kiva ja viihtyy liian hyvin siinä sepittäessään vaikkapa omia tarinoitaan istuskellessaan... Ongelmana lienee se, että lapsi vaikuttaa olevan melko älykäs. Ongelma ei ole vain kotona, vaan myös päiväkodissa, jossa ovat aivan väsyneitä lapseen.



ap

Tai sitten se olis sinä sama. En muista tuliko siihen mitään järkeviä neuvoja vai oliko se vaan enemmän haukkumista, että lasta ei muka oo kasvatettu.



Ootteko käyneet perheneuvolassa tai muualla kysymässä neuvoja. Meillä on kanssa kovapäinen tapaus, ja suurimmaksi ongelmaksi muodostui nukkumaankäyminen, joka oli yhtä huutoa ja parkua, vaikka kuinka oli hyvät rutiinit ja jatkuvuutta. Kyllä ne sieltä perheneuvolasta osasivat antaa ymmärrystä ja jotenkin se homma alkoi sitten vähän paremmin sujumaan, vaikka mitään perusteellista ongelmaa meidän toimintatavoissa ei ollutkaan. Ne vaan löysi sellaisia pikkuisia juttuja, mitkä ei mikään yksinään aiheuttaneet ongelmaa, mutta yhteisvaikutus oli sitten riittävä aiheuttamaan vaikeuksia.



Ei siis yhtään sama asia, mutta tarkoitin vain, että me saatiin perheneuvolasta hyvää apua asiaan, johon esimerkiksi täältä tai tutuilta en löytänyt ratkaisua.

Tosi hyvin kirjoitit. On tosiaan väärin lasta kohtaan antaa periksi, pitää vaan jaksaa olla johdonmukainen vaikka tuloksia ei näkyisi vuosiin.



Meillä toimii itsepäisen naperon kanssa herkkujen kieltäminen (eikä mikään muu). Lisäksi olen huomannut, että jos lapsella on vähänkin univelkaa, se näkyy käytöksessä heti.

Vierailija:

Lainaus:


Hän ei osaa selittää, miksi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja ymmärtää kyllä, että pitäisi totella. Ei vaan sitten oikeella hetkellä pysty tottelemaan, kun kielletään..



ap




Kummallista, kun minusta meidän kovapäisten mukuloiden kanssa on juuri tuossa 5 vuoden kieppeillä alkanut elämä helpottaa, kun lapsella on alkanut olla omaakin järkeä. Sitä ennen oli vähän väliä riitaa pikkuasioista, pukemisesta, syömisestä, siivoamisesta, siitä saako jalkapalloa pelata sisällä jne. Mutta tuo ikäistä ei enää minusta ole tarvinnut ankarasti käskeä vaan hän ymmärtää säännöt jo selittämällä. Kun lapset oli nuorempia elämä oli joskus ihan helvettiä, minä huusin ja pitelin väkisin jäähyllä eikä mikään mennyt perille, mutta nyt elämä tosiaan yleensä sujuu.



Joistain vaikeista jutuista ollaan juteltu ihan rauhassa ja olen yrittänyt saada lapsen ymmärtämään, että kenelläkään ei ole kivaa jos hän ei tottele. Ja tietenkin muistanut kehua, kun jokin asia sitten sujuu ja huomauttanut, että eikös vaan ole itselläkin parempi mieli kuin jos oltaisiin riidelty.



Joskus olen myös jättänyt 5-vuotiaan yksin kiukuttelemaan. Olen vaan sanonut että johan sinä iso poika selviät tästä yksinkin, ei äidin tarvitse olla selittämässä miksi hampaat pitää pestä. Aika pian kylppäristä kuuluu huuto, että tule äiti pesemään loppuun... Joskus se kiukuttelu on nimittäin myös huomionhakua ja siihen tehoaa välinpitämättömyys.

Kolme vuotta on tapeltu ihan joka päivä aivan samoista asioista aamuin illoin.



Kerran laskin tytölle, että nyt on tästä aiheesta ollut 2000 riitaa. Tänään on 2000kertaa-merkkipäivä, ja se on aika ikävä juttu. Sanoin tytölle, että sinä olet vielä pieni ihminen, ja lyhyen elämäsi aikana sinulla on ollut jo 2000 riitaa tästä aiheesta - eikös ole ihan liikaa!?



Tyttö ihan mykistyi, koska 2000 on niin suuri luku. Laskelmani perustui siihen, että tästä aiheesta on riidelty n. 2 kertaa päivittäin jokseenkin joka päivä kolmen vuoden ajan.



Vähitellen olen alkanut tajuta (kun en ole mikään ruudinkeksijä itsekään näissä lapsiasioissa), että tämä tyttöni on ilmeisesti niin impulsiivinen ja tässä hetkessä elävä ihminen, ettei hän yksinkertaisesti muista eilistä päivää. Eileinen on eilinen, ei sitä enää ole, vain tämä hetki merkitsee.



Osaltaan tämä varmaan liittyy ihan kasvuun ja kehitykseen - tietty kehitysvaihe täytyy olla läpikäytynä, että alkaa oman toiminnan arviointi olla mahdollista ja ylipäätään muistaa mitä on tullut tehtyä...



Nyt 7-vuotiaana, kun kouluunlähdön aika on lähellä, hän alkaa vähän jo tajuta oman käyttäytymisensä lainalaisuuksia ja seurauksia. Tässä välillä on siis riidelty aivan piinaavan paljon niin turhista asioista, mutta tilanteissa on päästy eteenpäin - minäkin olen oppinut jotain.



Osaan jo vähän suunnitella päivien ja viikkojen kulkua perheessämme sillä tavalla, että tämä kolmesta lapsesta keskimmäinen (ainut) tyttömme saisi mahdollisimman paljon tilaa omille touhuilleen, aikaa tehdä asioita rauhassa, mahdollisuuksia vaikuttaa oikeasti päätöksiin sen puitteissa, mikä perheen reunaehtojen mukaan on toteutettavissa.



Olen huomannut, että sellaiset viikot, kun olen paljon iltavuoroissa, ja tyttö kotona isän ja veljien kanssa, hän on aivan erityisen kireä ja itsepäinen. Kun olen enemmän kotosalla, hän on paljon rennompi ja yhteistyöhakuisempi - ristiriitatilanteita tulee vähemmän ja niistä selvitään helpommalla.



AP:n lapsi on nyt 5-vuotias, joten yksi selvä ratkaisu tytön ongelmiin on aika. Hän kypsyy vähitellen, ja vuoden tai kahden kuluessa alkaa tilanne varmaan rauhoittua.



AP voi myös huomata, että hänen oma käsityksensä lapsesta ehkä muuttuu lapsen kasvaessa: lapsi on ollut taaperoiässä ehkä iloisen vilkas ja kuitenkin kiltti, nyt vähän isompana alkaa persoonakokeilut, joissa ilmiselvänä vastinparina on omat vanhemmat:)

Mutta niinpä vaan joka ilta sieltä sängystä kuuluu tytön itsensä kertoma satu... ja karkkipäivää meillä ei oo. Tarroja on kokeiltu, mutta ei nekään kiinnostanu. Tuntuu, ettei tällasta lasta oo olemassakaan :( Kaikenlaista juksaamistakin oon kokeillu, mutta tyttö tajuaa aina, etten voi tehdä oikeesti niin tms.



ap

Hän ei osaa selittää, miksi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja ymmärtää kyllä, että pitäisi totella. Ei vaan sitten oikeella hetkellä pysty tottelemaan, kun kielletään..



ap

En tietenkään tarkoita, että lapsesi olisi ADHD tai mikään muukaan häriötapaus! Sieltä voi vain löytää vinkkejä vaativammalle lapselle.

Joka paikassa on vaan todettu, että lapsi on harvinaisen itsepäinen tapaus ja jossakin luokiteltiin jopa hankalaksi lapseksi. Apua ei oo tullu mistään. Käsiä vaan levitellään ja toivotetaan meille hyvää jatkoa :(



ap

ja käyttää mielikuvitustaan, mutta mitenkäs nämä kielletään? Pitääkö mun teipata sen suu kiinni? Sehän tässä onkin ongelma, koska hän ei ole kiinnostunut mistään tavaroista, leluista, telkkarista tai muusta helposti kiellettävästä.



ap

ikätason mukaan seuraamukset. jäähypenkki esim hyvä keino pienillä. isommilla esim telkkukielto. jatkuva ein hokeminen ei auta mitään, jos lapsi saa kuitenkin tehdä mitä haluaa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat