Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Mä en aio ikinä hankkia lapsia. Mä en usko, että ikinä pystyisin pitää siitä huolta riittävän hyvin, eikä mulla oo kiinnostustakaan. Maailmassa on lapsia mun mielestä jo ihan tarpeeks.



Sukulaiset kun on kyselly vauva-aikeista, niin oon tietenkin vastannut, että mä ja mun mies ei aiota lapsia hankkia. Kaikki vaan kommentoi, että " niin niin, kyllä se mieli vielä muuttuu" tai " kyllähän nyt lapsia pitää tehdä!" . Se loukkaa. Ei vauvakuumeisillekaan/raskaana oleville sanota et " no kannattaako sitä lasta nyt tehdä, abortoi se" ! Mun mielestä jokaisella pitäis olla oikeus päättää omasta elämästään, ja kenelläkään ei pidä olla mitään kommentoitavaa siihen, ainakaan tälläsessä asiassa.



Onko täällä siis ketään, kuka ei aio lapsia hankkia, ja miten siihen on suhtauduttu?

Sivut

Kommentit (41)

En vaan jaksa uskoa, että ihminen joka ei ole kiinnostunut lapsiperheellisen elämästä ja lapsista, eikä halua niitä, jaksaisi lukea " äiti-asiaa" .



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ettei osata katsella maailmaa muuta kuin omasta näkövinkkelistä. Minusta kenenkään ei tarvitse alkaa lapsia tehdä, jollei niitä oikeasti halua. ei kai niitä muille ihmisille tehdä vaan itselle. Onhan lapsen saaminen ja kasvattaminen suuri vastuu. Jollei sitä tunne jaksavansa tai haluavansa, niin hyvä, että sen tiedostaa. Lasten tekeminen on itse asiassa ehkä itsekkäämpää kuin niitten tekemättä jättäminen. Tuota vanhuuden turva -ajatusta en kyllä ymmärrä ollenkaan. Minulla on yksi lapsi, enkä todellakaan odota häneltä mitään, kun olen itse vanha. Ei hän ole velvollinen minua hoitamaan. Hän ei ole pyytänyt saada syntyä, vaan minä ja mies olemme (itsekkäästi) hänet halunneet täydentämään omaa elämäämme.

Pelkästään matkailusta oon puhunut. Mä en usko että kolme kuukauden reissut Siperian kautta Kiinaan junalla onnistuis kovin mukavasti lapsen kanssa :)



Ap

perustelee sitä jollain pinnallisella " matkustelu ja sisustaminen on paljon tärkeämpää" -argumentilla. Eivät ymmärrä sitä asiaa, että se asioiden tärkeysjärjestys tuppaa muuttumaan sen lapsen myötä. Mutta sitähän ei voi tietää, ennen kuin on se oma lapsi - helppo on sitä ennen väittää, että se olisi menetys, jos olisi se lapsi siinä elämää häiritsemässä.

Vaikka te yritätte selittää mulle, miten ihanaa sit on, kun on lapsi, niin mä en tiedä oisko se mun mielestä niin kovin ihanaa. Nyt me saadaan mun miehen kanssa tehdä mitä halutaan, meillä on yhteistä aikaa paljon, voidaan matkustella jne. Mutta jos meillä ois lapsi, niin yhteinen ja oma aika ois paljon vähemmällä, lapsen kanssa ei vois lähtee matkustelee ainakaan niin, kun me halutaan ja rahakin ois paljon tiukemmalla. Varsinkin matkustelu on meille HYVIN tärkeää. Mä näen asian niin, että mulle ois menetys, jos mulla ois lapsi!



Ja miks te mun tulevaisuuden puolesta surkuttelette, eiköhän jokaisella oo oma elämä elettävänään :)



Ap

Minunkin mielestä on loukkaavaa, kun toiset vähättelee päätöstä, tai ei anna sille painoarvoa, niin kuin jotkut täällä. Kaikki ei vain pidä lapsista eikä tarvitse niitä, koittakaa nyt vaan uskoa!



Minäkin käyn täällä välillä lueskelemassa, koska on paljon mielenkiintoisia juttuja, joihin haluan ottaa kantaa, ja jotka eivät liity lapsiin ja ovat minulle läheisiä. Esimerkiksi tämä!

Vierailija:

Lainaus:


En vaan jaksa uskoa, että ihminen joka ei ole kiinnostunut lapsiperheellisen elämästä ja lapsista, eikä halua niitä, jaksaisi lukea " äiti-asiaa" .






Pitäiskö lapsettomien olla yksinäisiä? Tohon vanhusasiaan mä en vielä osaa sanoa mitään, koska se on vielä kaukana edessä. Mä oon muutenkin ajatellu elää mun elämää tässä hetkessä, enkä nyt vajaa kolmekymppisenä miettiä, et mitä sitä 80-vuotiaana tekis. Ja ei se " sukupolvien ketju" mihinkään katkea, koska mulla on kyllä sisaruksia, joilla on jo lapsia. Pitäiskö mun tehdä sit lapsia vaan velvollisuudentunnosta, " ettei ketju katkeais" . Kuulostaa oudolta!

Ei ne lapset äidin tain isän aivotoimintaa lopeta. Miksi äidin ja isän pitäisi vain hautautua kotiin olemaan lasten kanssa? Se on niin pieni aika elämästä, kun lapsi oikeasti tarvitsee todella paljon vanhempiaan. Pikkuhiljaa reviiri laajenee, kaverit tulee elämään ja perhe ei ole enää se ainoa sosiaalinen ympäristö jossa käytetään suurin osa vuorokaudesta.



Terveisin se matkusteleva kolmen lapsen äiti, joka harrastaa (muun muassa kahden yhdistyksen hallituksessa), tekee jatko-opintoja ja puuhastelee freelancerina.

ettei vauvakuumeiselle muka sanottaisi, että kannattaako sitä lasta hankkia: mun isä ainakin oli koko ajan sitä mieltä, ettei lasta kannata hankkia tähän maailmaan, ja kun hänelle kerroin raskaudestani, niin ensi reaktio oli, että tämä on kamala uutinen, miten teille on käyny tuollainen vahinko.



Piti selittää hitaasti, ettei tämä ollut vahinko ensinkään, vaan toivottu juttu. Jäi kumminkin niin paha jälkimaku siitä keskustelusta, että pahoina hetkinä mietin aborttia. Onneksi hylkäsin ajatuksen.



Kun vauva syntyi, isäni oli tietysti ihan myyty. Se on hänen ainoa lapsenlapsensa. Anoppi taas sanoi heti, että älkää ainakaan hankkiko enempää lapsia, kun tuossa yhdessä on teillä jo niin paljon työtä. Aika loukkaavalta sekin tuntui.



Ystäviltä olen kuullut samaa: sukulaisilla on aina sanomista ja huomauttamista lapsiluvusta, teki niitä vähän tai paljon tai ei ollenkaan. Joten paras toimia oman pään mukaan.

olen lapsia halunnut ja saanut. Mutta itse jos kuulen jonkun niin sanovan, niin ei se minua hirveästi suuntaan tai toiseen hetkauta. Mutta kovin nuoren sanomana, alle 30v, ei minusta sillä ole kovin suurta painoarvoa, koska tulevaisuuttahan ei oikeasti kukaan voi ennustaa.



Mutta sinun kohdallasi ihmettelen miksi luet vauva-lehden sivuja. Jos kerran lapsiasiat eivät ollenkaan kiinnosta.

Mun mielestä on vähän loukkaavaa sanoa (niinkun tässä jo muutama on sanonut), että koska oon niin nuori, niin mun päätöksellä ei oo kovin paljon painoarvoa. Minkä takia saman ikäisen tai yleensä jopa nuoremman päätöksellä hankkia lapsia on paljon painoarvoa? Painoarvonko määrittää se, kuinka normien mukainen päätös on?



Ap

Jos on huono tuuri, voit joutua Tsunamin uhriksi ja sinulta menee kolme lasta. Ylipäänsä pelko on huono lähtökohta tehdä mitään.



Mutta se rakkaus lapseen on niin ihmeellistä ja ihanaa... Siitä syystä lapsia kannattaa tehdä. Että saa kokea sen!



Miksi? Tämä on outo paikka tulla perustelemaan sitä, että ei halua lapsia. Meneekö joku koiraihmisten keskustelupalstalle kertomaan, että hei minä en muuten halua koiraa, miksi sitä on niin vaikea ymmärtää...



Ja ainahan niitä lapsia ei edes saada vaikka kuinka haluaisi. Mä itse nyt raskaana ja ikää 31v. Oma äiti suorastaan hämmästyi, kun kerrottiin raskaudesta ja velikin kysyi, että mikäs sille nyt on tullut. Olen siis aina ollut sitä mieltä, että en halua lapsia. Lapsista kyllä tykännyt, kun ovat muiden ja niitä ei ole kotiin tarvinnut ottaa.. Mutta varsinainen syy tähän raskauteen ei ole se, että yks kaks yllättäin olisin muuttunut niin, että haluan äidiksi. Vaan täytyy todellakin sanoa, että ikä teki tehtävänsä.. ja avomies. Aloin miettiä, että harmittaako mua joskus myöhemmin se, että ei koskaan olisi lasta edes yrittänyt ja mitä sitten ehkä elämästä ajattelisin. Ja tuo avokki, joka kyllä varmastikin edelleen olisi kanssani (koska olin aina sanonut etten tod. halua lapsia) on kovinkin lapsirakas. Kavereiden ja sukulaisten lapsia aina kyllä lähtee hoitamaan jne. jos kaverit/sukulaiset pyytävät. Ja aina syliin ottamassa ja höpöttelemässä. Ja ei mua nyt raskausaikana ainakaan ole yhtään harmittanut, että tähän olen ryhtynyt, kyllä tämä odotusaika hivenen kasvattaa kuitenkin kohti äitiyttä. Onhan mulla epäilyksiä miten tulee toimimaan, mutta tiedän/luotan, että ainakin mieheni hoitaa isän homman hyvin.

Kun lapsista alettiin puhumaan, niin hän sanoi, ettei halua lapsia, vaikka ei tiennyt mun kantaa ollenkaan. Jos mun mies vaihtaa mielipidettä, niin mäkin aion miettiä tätä asiaa uudelleen. Ootkos sä varma, ettet sä oo pakottanu sun miestä haluamaan lapsia?



25, minkä takia lasten kanssa oleminen pitäis olla tärkeempää kun matkustelu? Mä en oo ikinä tajunnu tätä. Pitäiskö mun synnyttää lapsi, jota mä en ehkä ikinä osais kunnolla rakastaa, jolloin lapsi ei välttämättä eläis onnellista lapsuutta. Lisäks mä katkeroituisin, kun en sais toteuttaa itseäni ja matkustella. Siinähän kärsii kaikki!

Surulliseksi siis tämän pariskunnan puolesta, koska he eivät tiedä mitä menettävät, sillä se on paljon. Lapset ovat suunnaton rikkaus elämässä.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat