Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Poikamme olisi mennyt ensi syksynä kouluun eskarivuoden jälkeen, mutta koulun ja vähän päivähoidonkin ihmiset painostivat lykkäykseen. Eli toinen eskarivuosi edessä, ja se tuntuu turhauttavalta. Lapsi menisi itse kouluun, koska haluaa kuulemma oppia lukemaan mahdollisimman nopeasti.



Tiedoissa ja taidoissa ei ole vikaa, mutta ongelmia enemmänkin oman toiminnan ohjaamisessa. Eli häsläämistä ja keskittymiskyvyttömyyttä sekä omapäisyyttä, mutta mikään tappelupukari hän ei ole kuten todettiinkin.



Nyt toimintaterapeutin arviossa poika ylitti ikäryhmänsä keskiarvot reilusti. Yhdessä testissä 2 vuodella ja kahdessa muussa vuodella, neljännessä oli suunnilleen ikäryhmän tasolla. Niissä mitattiin mm. hahmottamista, hieno- ja karkeamotoriikkaa ja visuomotoriikkaa.



Nyt mietityttää, teimmeko väärän valinnan, ja turhautuuko poika eskarissa. Meitä peloteltiin sillä, että poika jouduttaisiin ehkä palauttamaan koulusta eskariin viiden viikon koeajan jälkeen. Onko muilla kokemuksia lykkäysvuodesta ja vastaavista valinnoista?

Sivut

Kommentit (73)

menestyi myöhemmin loistavasti koulussa (no, urheilussa ei niin hyvin). Hänen älynlahjoissaan ei ollut mitään vikaa, päinvastoin on ehkä jopa keskiveroa älykkäämpi. Mutta kun on syntynyt 31.12.(ja vielä illalla!) voi olla vielä vähän kypsymätön aloittamaan koulunsa sinä vuonna, kun täyttää seitsemän.

Muutaman tunnin kauemmin kun olisi synnystys kestänyt olisi ilman muuta aloittanutkin seur. vuonna.

Ja kyllä, opettajatkin ovat ihmisiä ja hekin voivat ymmärtää, että lapsia on erilaisia ja he jopa tietävät koulutuksesnsa perusteella jotain lapsen kehityksestä.

Uskon edelleen, että lapsi ei leimaudu opettajan silmissä lykkäyksen takia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

että lapset kyllä tietävät hyvin kuka on aloittanut mitenkin (nollaluokan, tuplaeskarin, valmentavan tai ties minkä kautta) ja kuka on nuorempi ja kuka on vanhempi... mutta yhtään en ole nähnyt sen vaikuttanut heidän kaverikäyttäytymiseensä! ELi he eivät osaa pitää huonompina tämän perusteella ketään vaan se kuuluu ihan normaaliin koulunkäyntiin.

eikö ollut muuta vaihtoehtoa ku eskarin uudelleen käyminen? valmentava luokka?

loppupelesissä sä sen päätöksen teet aloittaako lapsi koulun vai ei. eli jos ite olet REHELLISESTI sitä mieltä että poika on valmis kouluun niin sit poika menee kouluun.

kamalinta mitä lapselle voi käydä on kyllä se että joutuu koulusta takaisin eskariin koeajan jälkeen.

mutta etköhän sinä kumminkin lapsesi parhaiten tunne ja tiedät mihin hän on valmis.

tietty kannattaa jonkin verran ammatti-ihmisiä kuunnella mutta kertomas perusteella mä ainakin laittaisin lapseni ihan ekaluokalle.

Jos on tarpeen kerratkoon ykkösen tai kakkosen.



Kolmannella vasta tarvitaan opiskelutaitoja, kaksi ensimmästä luokkaa ovat todella helppoja.



Tietty jos olisi 0-luokka se olisi paras vaihtoehto jos on epävarmuutta lapsen koulukypsyydestä. Meidän paikkakunnalla sellainen on ja yhden tuttavaperheen poika sen kävi ja ykkösellä oli sitten parhaasta päästä luokallaan.



Äitinsä piti hyvänä tätä 0-luokkaa lapselleen joka tarvitsi koulukypsyttelyä.



Yleensä on todennäköisempää että juuri pojilla on puutteita taidoissa ja oma mielipiteeni onkin että pojat pääsääntöisesti kouluun vuotta myöhemmin kuin tytöt.



ADHD ja asperger on aivan eri asia kuin esim. ihmisen kyky omaksua asioita ja hyödyntää niitä käytössään. Nämä neurologiset tilat vaikuttavat kaikilla elämän osa-alueilla eikä niitä voi kytkeä päältä. Meillä lapsi hermostuu helposti isossa porukassa ja heittäytyy levottomaksi. Kotona ja muualla rauhallisimmissa tilanteissa on kuin ihmisen mieli. Kyse on siis luonteenpiirteestä. Mielestäni on aika yleistys eskariopelta sanoa, että oman toiminan ohjaamisen vaikeudet viittaavat ADHD:n tai aspergeriin. Usein se on toki niin mutta ei todellakaan kaikissa tapauksissa. Joskus olisi ihan kiva, kun se aikuinenkin istuisi hetken miettimässä, miten minä toimin ja miten lasta kohtelen...



Sitäpaitsi on mielestäni muutenkin yhdentekevää, minkä kirjainyhdistelmän jonkun käytös saa, toimintamalli on silti sama ja käytännön toimenpiteet myös.

" Tutkimuksen mukaan koulunaloitusta ohjaavat vanhat kouluvalmiuskäytännöt, joiden toimivuutta ei ole riittävästi asetettu kyseenalaiseksi. Lapsen kouluvalmiuden puutteina pidetyt vaikeudet kasaantuvat koulun alkuun ja yhden lykkäysvuoden varaan. Perinteinen perusolettamus on ollut, että lykkäys on hyödyllinen ja että lykkäysvuosi kypsyttää lapsen pois vaikeuksistaan. Näin ei näytä tutkimuksen mukaan tapahtuvan, koska lasten koulumenestys oli merkitsevästi heikompi kuin muiden samalla luokalla olevien. Sen sijaan kuusivuotiaana koulunsa aloittaneiden koulumenestys oli hyvä.



Suomessa on julkisudessa toistuvasti keskusteltu koulunaloitusiästä. Koulumenestyksen syitä on kuitenkin etsittävä muualta kuin siitä."





Vierailija:

Lainaus:


Mikä tutkimus puhuu lykkäystä vastaan? Parempi minusta on aloittaa koulu vuotta myöhemmin kuin tuplata joku luokka tai että koko koulu menee pommiin liian varhaisen aloittamisen vuoksi.

Ja todellakaan ketään ei jätetä luokalle jotta vanhempia saisi näpäytetyksi! Vanhempien kanssa keskustellaan kertausmahdollisuudesta ja heidän tulee ANOA kertausta!

Ihmisiä ne opettajatkin ovat.



Ja toisekseen kuulosti siltä, että sillä yhdellä opettajalla se lapsi, jolle oli koulunlykkäystä suositeltu, mutta vanhemmat eivät olleet " totelleet" on myös jo leimattu.

malle. Kuintekin kysessä olikin puheenviivästymä, tyttö oppi puhumaan pian diagnoosin jälkeen ja osoittautui täysin normaaliksi ja fiksuksi tytöksi, joka on nyt luokkansa parhaita. Joten enpä enää paljoa luota psykologien lausuntoihin tai muihinkaan ns. asiantuntijin opettajat mukaan lukien. Hekin ovat vain ihmisiä ja tekevät virheitä!

vuoden vanhempi tai nuorempi. Kesken koulun tuplanneet olivat tiedossa, mutta eipä heihin(kään) sen kummempaa huomiota kiinnitetty.



Veikkaan, että se on vaan teidän muutaman vanhemman päässä, kun se leimaantuminen tapahtuu. Panette mieluummin lapsenne liian varhain kouluun ja pilaatte hänen koko koulunkäyntinsä ja ehkä lopun elämänsäkin sillä, ettei lapsi vaan leimaantuisi aloittamalla koulunkäynnin vasta, kun on siihen kypsä.

Oman toiminan ohjaamisen vaikeudet eivät kerro yhtään mitään oppimiskyvystä. Joillakin lapsilla on vain niin kärsimätön ja äkkiväärä luonne, että asiat kyllä opitaan nopeasti mutta heti kun pitäisi tehdä jotain pitkäjänteistä, kiinnostus lopahtaa. Toiset taas tarvitsevat monta toistoa ja pitkää harjoittelua oppiakseen samat jutut. Luonnekysymys jonka vaikutukset kyllä jossain määrin tasoittuvat iän mukana.

1. Kuten joku jo aiemmin mainitsi, opettaja ei välttämättä edes tiedä, kuka lapsista on lykkäri tai 0-luokan käynyt. Ei meistä kukaan istu elokuuta koululla myrskylyhdyn kanssa tutkimassa tulevien ekaluokkalaistensa syntymätodistuksia hullun kiilto silmissä: " Jaahas, ja ketäs koululykkäriä sitten ensi vuonna rääkättäisiin? Ahas, Muinosen Masa on näköjään tulossa 8-vuotiaana kouluun. Nyt pääsenkin tässä nuttura vinkuen pojua ja sen surkeaa äippäliiniä näpäyttelemään."



2. Jos lykkäystä ehdotetaan, syyt ovat painavia. Ekaluokalle tulijat luonnollisesti ovat aika heterogeenista porukkaa, mutta jossain menee raja. Voin, kuulkaas, kertoa, että melkoista vääntöä ja sirkusta homma on joka tapauksessa ekaluokan syyslukukaudella. Ja jos seassa olisivat vielä nekin, joiden oman toiminnan säätely (mikä fucking uusi kasvatustiedetermi tääkin nyt on) on todistetusti hukassa, niin perskule. Ei siellä jaksaisi erkkikään oppia tai opettaa.



Ajattelen tätä nyt ihan näin, koska nekin lapset, joilla se magical oman toiminnan säätely on (olevinaan) hanskassa, ovat välillä sietämättömiä apinoita. (Itse olen punapersegorilla, joten äipät älkööt hermostuko.) Niin että jos sinne vielä tulisi yksi, kaksi tai kolme sellaista, joilla se säätely olisi todistetusti hukassa, niin aivan hirveää olisi. Sanoisin, että siinä vaiheessa alkaisi meikäläisen oman toiminnan säätely kärsiä rajusti.



3. Ryhmäkoot ovat sairaan isoja ekaluokalla. Älkää rakkaat ihmiset tunkeko kypsymätöntä lastanne kouluun. Me toki hörisemme kaikkea tukitoimista jne. Mutta totuus on se, että koulu on laitos, joka ei ihmeisiin pysty. Paljon enemmän saatte klassisella kotikasvatuksella aikaan sen lykkärivuoden kuluessa. Pitäkää lapsi poissa koulusta ja treenailkaa vuosi kotona keskittymistaitoja jne. Ei se treenaus ole vaikeaa ollenkaan.



4. Mutta mikäli ette aio kotona tehdä raakaa, vittumaistakin kasvatustyötä lykkäysvuoden aikana, niin tuokaa sitten se lapsonen kouluun. Siellä tosin ei ole aikaa kovin pehmoon toimintaan, koska lapsia on niin paljon ja moneen junaan.

Jos oma lapseni (nyt 5-vuotias) saa kehotuksen lykkäysvuoteen, tiedän vuoden aikana kykeneväni äitinä opettamaan hänelle koulussa tarvittavia taitoja. Mutta opettajana tiedän sen, että esim. 25 oppilaan luokassa se lykkärilapsi on totaalisesti oman onnensa nojassa suurimman osan aikaa.



5. Vaikka käytän tosi surkeaa kieltä netissä, olen ihan fiksu opettajana. Uskokaa kiroilustani huolimatta, että kouluepäkypsä lapsi ei tule pärjäämään koulussa. Emme me vittumaisuuttamme sitä lykkäystä ehdota, vaikka opettajia olemmekin.

ovat olleet lykkäämisen kannalla, niin silloin siihen on oikeasti ollut painavat syyt. Itse olen ollut sekä eskarissa että ekaluokalla töissä ja usein olen miettinyt, miksi vanhemmat suosituksistya huolimatta laittavat lapsensa liian aikaisin kouluun. Nykyisellä ekaluokallaikin oli lapsi, jolle kaikki asiantuntijat olivat suositelleet koululykkäystä, mutta poika tuli ekaluokalle. Tosin hän nyt myös siirtyy toiselle luokalle, mutta lapsi ja vanhemmat ovat joutuneet tekemään ensimmäisen vuoden aikana todella paljon töitä. Samoin minä opettajana olen käyttänyt kaikki resurssit tähän lapseen, ja muut sitten ovat jääneet vähemmälle.

t. Ekaluokan ope

Meillä on 7 lasta, joista 6 on aloittanut koulun enemmän tai vähemmän onnistuneesti (3 on jo oppivelvollisuutensa suorittanut loppuunkin).

Vanhin meni 6-vuotiaana kouluun suoraan kotihoidosta ja on aina pärjännyt hienosti, hänen ikäänsä ei koskaan kiinnitetty mitään huomiota. Toinen aloitti ekaluokan samana syksynä, kun täytti 7v. ja kävi koulunsa harrastusten sivussa, menestyi hyvin. Kolmas kyllästyi jo esikoulussa olemaan " apuopettajana" (eskarin opettajan sanat), mutta ei saanut mennä suoraan toiselle luokalle (on syntynyt joulukuussa), vaan kitui vielä ensimmäisen luokan, kunnes sai mennä suoraan kolmannelle - vaikka hän oli vanhimpia oppilaita 2 vuotta nuorempi, ei ikäkysymys ollut koskaan tärkeä. Neljäs on käynyt koulua tasatahtia l. normien mukaisesti. Viides on lievästi kehitysvammainen, tarkkaavaisuushäiriöinen ja hänellä on myös pahoja hahmotushäiriöitä - koulun hän aloitti varhennetussa esiopetuksessa päiväkodissa, sittemmin ikäistensä kanssa esiopetuksessa koulussa, koulun yhdistetyssä 1-2 luokassa ja on nyt käynyt vuoden pienryhmäopetuksessa, poika on oppinut neurologin ja psykologin ennustuksista huolimatta lukemaan, laskemaan jne. täysin ikäistensä tahdissa ja siirtyy 5 luokalle opettelemaan samoja opetussuunnitelman mukaisia asioita kuin muutkin ikäisensä (erona pienryhmä ja henkilökohtainen avustaja). Kuudennella on impulssikontrollin häiriöitä ja tarkkaavaisuus herpoaa, hän ei oppinut esikouluvuonna tunnistamaan kaikkia kirjaimia ja olisin halunnut hänen käyvän toisen vuoden esikoulua, mutta psykologi ja opettaja olivat sitä mieltä, että koska sosiaalisissa taidoissa ei ole valittamista, niin hän saisi siirtyä ekaluokalle, suostuin, vaikkakin epäröiden. Ensimmäinen luokka oli vaikea, lapsi ei oppinut lukemaan, tuskin tunsi edes kaikkia kirjaimia, laskeminen sujui sormien avulla paremmin - seurauksena ekaluokan kertaus+ 4 tuntia viikossa erityisopetusta pienryhmässä ja nyt hän on oppinut auttavasti lukemaan siirtyen syksyllä toiselle luokalle.



Aloittajalle sanoisin, että jos lapsi on tiedoissa ja taidoissa ikätasoinen ja jopa edellä, niin esiopetus ei ole hänen paikkansa toista vuotta.

Jos lapsi itse tahtoo kouluun, niin ilmoitat lapsen kouluun ja loppukesän harjoittelette keskittymistä ja oman toiminnan ohjausta esim. netistä löytyvien ohjeiden ja ohjelmien avulla ( mm. Niilo Mäki instituutin sivut).

Vierailija:

Lainaus:


" Tutkimuksen mukaan koulunaloitusta ohjaavat vanhat kouluvalmiuskäytännöt, joiden toimivuutta ei ole riittävästi asetettu kyseenalaiseksi. Lapsen kouluvalmiuden puutteina pidetyt vaikeudet kasaantuvat koulun alkuun ja yhden lykkäysvuoden varaan. Perinteinen perusolettamus on ollut, että lykkäys on hyödyllinen ja että lykkäysvuosi kypsyttää lapsen pois vaikeuksistaan. Näin ei näytä tutkimuksen mukaan tapahtuvan, koska lasten koulumenestys oli merkitsevästi heikompi kuin muiden samalla luokalla olevien. Sen sijaan kuusivuotiaana koulunsa aloittaneiden koulumenestys oli hyvä.



Suomessa on julkisudessa toistuvasti keskusteltu koulunaloitusiästä. Koulumenestyksen syitä on kuitenkin etsittävä muualta kuin siitä."






tota lausetta en oikein ymmärrä.

meillä poika menee valmentavalle luokalle ja olen siitä asiasta vaan tyytyväinen.

lapselle se oli pieni pettymys mutta selitettiin asian niin että hän sen ymmärsi eikä asia enään ole hänelle pettymys vaan etuoikeisu.

itse olen sitä mieltä että on todella hieno juttu että tälläinen mahdollisuus on olemassa. meillä poika täyttää loppuvuonna 7 eli ero johonkin tammikuussa syntyneeseen lapseen voi olla huikea. lukea poika osaa, matikka sujuun ynm mutta paikallaan istuminen ei vielä oikein onnistu. siksi on hyvä että pääsee valmentavalle sitä harjoittelemaan. olisi kamlaaa jos joutuisi ekaluokan kertaamaan tai jopa joutuisi takaisin eskariin. se vasta kolautus itsetunnolle olisi.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat