Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

ups, lipsahti...



Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa 2,5 vuotta, ystäviä/ihastuneita sitä ennen 1,5 vuotta mutta molemmilla oli omat pitkäaikaiset suhteensa. Tulin melko pian raskaaksi ja muutimme yhteen. Kriisejäkin on ehtinyt olla jos jonkin moista (työttömyyttä, masennusta, lapsen tapaamiset hänen ent.liitosta...) lisäksi hänellä on alkoholiongelma.

Perhe-elämä on siis ollut kaikkea muuta kuin ruusuista. Olen enimmäkseen yksin lapsen ja kodinhoidon kanssa kun mies viettää aikansa baarissa (3-5krt/viikko), netissä tai sohvalla löhöillen.. olen pidemmän aikaa jo miettinyt millaista muutosta pitäisi saada, sillä jätkä ei tuosta muutu vaikka kuinka lupailee.

Mutta nyt selvisi jotain aika käsittämätöntä!



Hän on kertonut ihastukselleen, että olemme eronneet, minä ja lapseni asumme ulkomailla ja hän on menettänyt yhteyden meihin. Hän on kutsunut tytön kotiimme (olimme juuri muuttaneet ja minä ulkomailla lapsen kanssa) ja joka kerta kun olen reissussa hän juoksee tapaamaan häntä. Omien sanojensa mukaan hän on vapaa muttei hae mitään vakavaa suhdetta. Seksiä eivät ole kuulemma harrastaneet.

Minulle hän on sanonut ettei etsi/halua ketään muuta, rakastaa minua yli kaiken eikä ikinä pettäisi. Tyttö oli mukava ja hän otti yhteyttä häneen koska ikävöi minua niin ollessamme matkalla. Lupasi ettei ota enää yhteyttä koska se loukkaa minua eikä halua ikinä satuttaa. Itse en siis vaatinut mitään sellaista vaan ajattelin että olisi ollut kiva tutustua häneen itsekin. Tämä siis ensimmäisen tapaamisen jälkeen.



Mies elää jotain kaksoiselämää, onnellista kotielämää (hänen mielestä) ja villiä sinkkuelämää. Olen kyllä ollut tietoinen/epäillyt häntä pettämisestä, mutta koskaan ei ole kärähtänyt ja osannut selitellä niin hienosti että rupean ja epäilemään omaa täsjärkisyyttä. Ja taitaa hänellä olla hoitoja siellä sun täällä.



Olen ollut nyt viikon verran tietoinen tästä toisesta ja pitänyt suuni kiinni ja teeskennellyt normaalia. Koston halua tietenkin on mutta yritän säästää 1 vuotiastamme tulevalta sodalta, sillä se olisi edessä. Ero tietenkin on edessä, sillä kaikki valehtelu on vienyt pohjan koko suhteelta. Oikeaa aikaa tässä vain odottelen.



On vaan jotenkin niin uskomatonta miten joku pystyy kusettaa niin täysin ja ilman omantunnon tuskia, niin minua kuin tätä toistakin!

Että sellainen tapaus.

Kommentit (10)

Olen ihan vilpittömästi sitä mieltä että joku raja yrittämisellä ja ymmärtämiselläkin on. Ja jos miehesi käytös tosiaan on kuvailemasi kaltaista (valehtelua, runsasta alkoholinkäyttöä, vastuutonta) niin lapsellekin on varmasti parempi kasvaa ilman sellaista roolimallia.



Tsemppiä sinulle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mun mies juo myös usein (viikonloput menee usein omissa menoissa eikä juhannuksenakaan halunnu lähtee sukulaisten kanssa mökille koska oli tärkeempää omaa tekemistä) ja rahat tuntuu olevan jatkuvasti loppu. Ku palkka tulee ni pitää heti lähtee tuopille ja sit vasta mies kattoo onko rahaa vuokraan. Nytki vuokra erääntyy lähipäivinä ja vielä puuttuu miehen osuudesta rahaa ku ei hänellä vaan oo...Maksetaan kaikki laskut ja vuokra puoliks joten ei voi siitä mua moittia et se joutus maksaa enemmän. Mä maksan lisäks kaikki lasten menot mm. kerhot, vaatteet, muut hankinnat.



Oon ite kotona ja meille on tän vuoden aikana syntymässä kolmas lapsi. Mies ei oo ollu koko raskaudestakaan enää kiinnostunu vaikka halus kyllä tätäki lasta. Ei ollu ees toisessa ultrassa mukana. On jotenki paha mieli ku kaiken saa tehä yksin ja vaikka kuin väsyttäis ni joutuu viel pyytelee toiselta sen osuutta vuokraan ja muihin laskuihin ku ei mun tuet siihen enää riitä et maksasin senki osuutta. Mies on kuitenki ihan töissä ja tienaa ihan ok summan joten rahaa palaa viinaan...



Asuttiin samojen ongelmien takia erossa puoltoista vuotta ennen ku palattiin taas yhteen. Alkuun mies tuntu muuttuneen mut nyt on kaikki menny vaan huonompaan suuntaan. Tuntuu et mies kaipaa sinkkuiluaan ja perhe ei oo mitään: ainakaan mä. Lapset onneks huomioi ees jotenki.



Ymmärrän sun tilanteen hyvin riks raks poks (menikö oikein?) ja sen et tällänen elämäntilanne kuluttaa ihmistä. Munkin mies valehtelee ja oon epäilly et oisko sillä toinen nainen ku seksiä se ei oo halunnu 4 kuukauteen. Mä en oikeen tunne itteäni enää minkään arvoseks mieheni silmissä. Toivottaasti saat tilanteeseen jonku ratkasun: paras ois ku mies ymmärtäis perheen arvon ja haluis olla täysillä mukana yhteisessä elämässä mut jos ei niin onnistu ni kokemuksesta tiiän et yksinhuoltajana on helpompaa ku elää tälläsessä raastavassa parisuhteessa. Oon jo iteki alkanu harkitsemaan josko ois fiksumpaa jatkaa elämää yksin lasten kaa vaikka vauva on syksyllä syntymässäki. Tuntuu vaan et ite jaksan yksin paremmin...



Paljon voimia sulle ja toivon et sun elämä helpottaa tosta niin et voit taas tosissaan nauttia siitä ilman pelkoa et joku valehtelee ja juo jatkuvasti.

kun kirjoitit: Eikö lapselle ole tärkeämpää vanhempien henkinen hyvinvointi kuin ns. perhe-elämä jossa tapellaan, rikotaan luottamusta ja ryypätään?! En halua lapseni joutuvan kokeamaan pettymyksiä ja pelkoa alkoholin johdosta.



Olet aivan oikeassa! Olin itse lapsi perheessä, jossa isä alkoholisti. En varsinaisesti pelännyt isää (äiti sai välillä pelätä), mutta se häpeä. Yritin aina pihalla viedä kaverit kauemmas leikkimään, kun näin isän tulevan taksilla. Kulisseja pidettiin yllä, vaikka kyllä kaikki tiesivät kuitenkin. Kukaan ei voi auttaa, jos miehesi ei tajua tarvitsevansa apua. Sinä voit auttaa itsesi ja lapsesi ulos suhteesta. Varmasti olisin itse tasapainoisempi ja onnellisempi ihminen, jos äitini olisi lähtenyt, eikä sietänyt isäni " käytöstä" vuosikymmeniä.

Perhe-helvetti heijastuu jopa vuosikymmenten päähän, joten tee päätös. On asioita, joista voi selvitä, ja joita voi korjata, mutta ensin miehesi on myönnettävä virheensä.



Voimia!

Oletteko tosiaan sitä mieltä että pitäisi sietää sellaista käytöstä ja luottamuspulaa?

Olen yksin koko kasvatuksen ja kodinhoidon kanssa kun mies vetää viinaa väh. 3 kertaa viikossa niin ettei kotiin tullessa löydä edes vessaan vaan kuseksii pitkin asuntoa. Makaa vain krapulassa sängyssä kunnes jaksaa nousta, syö ja jatkaa sohvalla kunnes taas lähtee ryyppäämään.

Hän ei juurikaan vietä aikaa perheen kanssa, pummaa rahaa kun omat ovat päässeet loppumaan ( viikon sisällä palkan maksusta), ei ota mitään vastuuta ruokaostoksista taikka lapsen hankinnoissa.

Ja nyt vielä kaikenlisäksi tämä ainainen valehtelu!



Otin asian puheeksi että tiedän hänen kuviostaan (tämä tyttö ei siis ainoa) ja hän kylmästi vain kielsi kaiken ja sanoi että tyttö valehtelee. Sanoi jättävänsä minut ja käski muuttaa pois, mutta aamulla oli kuin mitään ei olisi tapahunut.



Eikö lapselle ole tärkeämpää vanhempien henkinen hyvinvointi kuin ns. perhe-elämä jossa tapellaan, rikotaan luottamusta ja ryypätään?! En halua lapseni joutuvan kokeamaan pettymyksiä ja pelkoa alkoholin johdosta.

AIVAN OIKEASSA OLET!!



On parempi mennä eriteille, kuin sietää tuollaista kohtelua, SINÄ & LAPSI , ansaitsette parempaa,

Ei ole järkeä pitää kasassa sellaista, joka satuttaa, eikä ole arvoistanne, teille on varmasti luvassa parempaa, ja helpompaa ilman" ylimääräistä" taakkaa,



VOIMAA, JA HIENOA, ETTÄ OLET TEHNYT NOIN ROHKEAN JA OIKEAN PÄÄTÖKSEN ÄITINÄ, SEKÄ NAISENA!!!



Ihanaa, rauhallista ja huoletonta kesää!

että naiset ne jaksaa vuodesta toiseen tollasta p*skaa ja miettii että pitäiskö lähtee vai juupas jaapas jahkaamista. Se on todella todella todella käsittämätöntä nykymaailmassa, missä naisten elämänlaatu, onnellisuus ja pärjääminen ei riipu pennin vertaa miehistä.



Ja tarviiko edes miettiä että kuinka tuollainen meininki vaikuttaa lapseen, kun on noinkin retee isän ja miehen malli....!!



aika pakkaa kaverin kamat ja vaihtaa lukot.



Hyvää jussia ja kesää!

Todella ikävää, että valehtelu näyttää isännältä sujuvan noin vain ilman ongelmia....Kuinka sait tietää tästä toisesta tyttösestä? Ilmeisesti mies on aika tyytyväinen tämänhetkiseen elämäänsä, onhan hänellä ihana perhe ja saa vielä kaupan päälle elää rentoa sinkkuaikaa! Sanoit, että teillä on 1-vuotias lapsi, jotenkin itselläni (myös välillä hemmetin vaikeeta suhteessa) kuitenkin aina joku päässä tolkuttaa, että lapsen ollessa pieni ei kannata ehkä suuria elämänpäätöksiä kuten eroa yms. panna vireille, ainakaan jos ei ensin tsekkaa ihan tosissaan tilannetta. Oletteko käyneet missään juttelemassa parisuhteestanne? Onko tilanteenne tämän viimeisen vuoden aikana muuttunut radikaalisti entisestä, vai ovatko nämä ongelmat olleet ilmassa jo ennen pikkuisen syntymää? Kuulostat jo syystäkin lopen kyllästyneeltä, mutta jos yhtään tuntuu, että siitä entisestä miehestä, johon aikonaan rakastuit, on ripausta jäljellä, soita vaikka perheneuvolaan ja pyydä aika teille! Itse olen kokenut parisuhdeneuvonnan todella hyvänä, ainakin kannattaa yrittää, jos vain vielä jaksat!

arnica:

Lainaus:


Nuku yön yli ja mieti vielä kahdesti, haluatko erota. Yksinhuoltajana elo ei ole kovin auvoista.



Meillä tuli lopullinen ero, kun mieheni yllättäen kuoli.




Otan osaa miehesi menetyksestä, Arnica. Ymmärrän toki ettei yksinhuoltajuus ole helppoa, varsinkaan surun ja menetyksen johdosta. Mutta tämä vie minulta kamalasti energiaa ja olen lähes uupunut kaikesta. Luulen että yksin olisi jopa helpompaa kun ei tarvitse pelätä toisen käytöstä ja millä mielellä mies tulee kotiin.

Nuku yön yli ja mieti vielä kahdesti, haluatko erota. Yksinhuoltajana elo ei ole kovin auvoista.



Meillä tuli lopullinen ero, kun mieheni yllättäen kuoli.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat