Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Taustalla erittäin riemunkirjava syömishäiriöhistoria, jota vastaan käyn välillä todella uuvuttavaa taistelua. Kun olin erittäin huonossa kunnossa painoi 45kg (olen 169cm pitkä), hiukset lähtivät tuppoina, samoiten kynnet, rytmihäiriöitä ja kaikkea muuta mukavaa oli kaupanpäällisinä. Nyt painoni on 58kg ja tunnen suurta ahdistusta tästä!!



Syön terveellisesti, paljon kasviksia ja hedelmiä päivässä. Harrastan liikuntaa 4-5 kertaa viikossa. Päivisin syön noin 1300-1400 kcal. Välillä myös herkuttelen. Peilistä minua katsoo jättinorsu.



Haluaisin nakata vaa'an menemään, olen ihan liian riippuvainen tuosta viheliäisestä kapistuksesta! Viikon aikana paino on noussut 1,5 kiloa. Miten tämä voi olla mahdollista näillä syömisillä ja tällä liikuntamäärällä??



Kaikki nämä asiat ahdistaa minua, mutta periksi en halua antaa. Olisi niin helppoa taas lipsahtaa sinne vanhoihin (ja huonoihin) tapoihin, ja lopettaa syöminen. Yritän kuitenkin jatkaa tätä "terveellistä" elämää... Fyysisesti olen kyllä paremmassa kunnossa, energiaa on paljon enemmän eikä ole väsymystä tai muita vaivoja.



Tämä on vain niin kauhean vaikeaa. Haluan olla hyvänä esimerkkinä lapsilleni. Onko koko loppuelämä tällaista taistelua ja vaa'an orjana olemista?!

Kommentit (15)

Hei!



Minulla on erittäin vaikea ja pitkä syömishäiriötausta. 15-vuotiaana sairastuin anoreksiaan (alimmillani painoin 24 kg, olen 160 cm). Tuota vaihetta kesti vuoden, jonka jälkeen bulimiaa yli 10 vuotta (välillä parempia, välillä huonompia jaksoja).



Ensimmäisen lapsen synnyttyä neljä vuotta sitten suhtautumiseni ruokaan ja itseeni muuttui paremmaksi, nyt en enää "pelleile" ruoan kanssa ollenkaan. Vaaka oli vihoviimeinen linkki menneisyyteen ja nyt vihdoin olen punnitsemisen lopettanut (noin vuoden ajan). Voin sanoa, että se on muuttanut suhteeni kaikkeen paljon rennommaksi, voin syödä mitä haluan ja hyväksyn itseni tällaisena kuin olen. Kuuntelen itseäni, kehoani, mieltäni. En olisi ikinä uskonut, että onnistun tässä, mutta kyllä se on mahdollista :-) Enkä ole lihonut, vaikka painoni on varmaankin vaihdellut (huomaa vaatteista).



Jätä vaan se helkutin vaaka kontrolloimasta elämääsi. Ota "riski", että lihot. Jos tunnet itseni lihoneesi, niin mitä sitten! Kyllä se tasoittuu, on ihan normaalia. Ja anna itsellesi lupa syödä kaikkea! Luota itseesi, hyväksy itsesi, ei sitä kukaan muukaan tee, jos et itse ensin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mahtavaa, että olet parantunut, on vaatinut varmasti paljon työtä! Ja kiitos rohkaisevasta ja positiivisesta viestistäsi.



Minulla tämä on kausiluontoista, mutta kuten sanoin aiemmin, teen kaikkeni, etten enää sairastu kunnolla uudelleen.



Olisi "kivaa" kuulla vielä muidenkin parantumistarinoita.

Miten sitä nestettä voi sitten saada kehosta pois? Kun aloin syömään oikeaoppisesti mahani turposi jalkapalloksi, mutta se meni parissa viikossa ohitse.

Itse en noin pahassa tilanteessa ole ollut, mutta viimeinen vuosi on ollut tosi vaikeaa painon kanssa. Puntarin lukemat ahdistaa. Olen hoikka, mutta en omasta mielestäni tarpeeksi hoikka. Nyt olen päässyt asian kanssa siihen pisteeseen, etten enää mene puntariin. En, vaikka mieli tekisi.



Mulla on vaatteet sitä varten, että tiedän olevani sopivan painoinen. Eli niin kauan kun tietyt farkut istuu päälle hyvin eikä kiristä, niin olen oikeilla jäljillä. Jos alkaa löystyä, niin pidän herkkupäivän. Ja päin vastoin.

En ole "tarpeeksi sairas" saadakseni kunnon hoitoa, näin on minulle ihan suoraan sanottu. En saanut hoitoa edes silloin, kun tilanne oli pahimmillaan. Teen kaikkeni etten taas sairastu ja kunnolla! Miten siis saada mieltä jotenkin paremmaksi? Miten hyväksyä itsensä juuri tällaisena? Kaiken järjen mukaan sen pitäisi olla helppoa, tiedän, että olen nyt terveempi, voin todellakin paremmin. Miksi siis nämä kilot ovat onnellisuuteni tiellä?



Vielä sellainen lisäys, että liikuntaa en harrasta "pakosta". Nautin siitä todella ja teen sitä omaksi ilokseni.

Ei tästä tule mitään... Välillä tekisi niin mieli heittää hanskat tiskiin tämän homman kanssa. Prkl. Ärsyttää, kun ei voi olla normaali, ja onnellisuus on kiinni jostain vaa'an lukemasta. Järki sanoo toista ja itse teen toista. On tämä oravanpyörä. :(

mutta sen että ota huomioon että jotkut ruoat vain turvottaa mahaa eikä se siis läskiä ole.



Mehujen makeutusaineet voi aiheutta samoin ruisleipä.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat