Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Jos joku on käynyt lääkärillä uupumuksen tai masennuksen vuoksi, ei muuta kuin piuhat poikki! Jos on raskaana niin abortti tai yli rv 16 pakkoadoptio! Jos on ennestään lapsia niin huostaanotto vireille, yh:lta tai molempien vanhempien oireillessa välitön huostaanotto! Loppuisi se tyhjänruikuttaminen ja vähenisi lasten pahoinvointi. Ja eipä tarttisi puhua päivähoitopaikkojen väärinkäytöstä, kun niitä ei tarttisi myöntää kuin työssäkäyville ja opiskelijoille. Jokaisella lapsella on oikeus tasapainoisiin vanhempiin! Hullujen penskoista kasvaa yhtä hulluja tai jopa pahempia!



Ja eka neuvolakäynnillä pitäisi kartoittaa perheen rahatilanne. Jos perheen vuositulot alle 20 000 euroa (netto) eikä varallisuutta niin ilmoittaa vaihtoehdoiksi abortti tai adoptio.

Kommentit (14)

Jos näin olisi, minua eikä miestäni olisi, eikä tietenkään lapsiamme. Vaikka taustoissamme onkin mielenterveysongelmia, olemme itse monella mittarilla varsin menestyneitä. Lapsemme ovat onnellisia, tasapainoisia, hyvä koulussa, kavereitakin riittää. Vai pitäiskikö mieluumin steriloida ne, joilla on ollut liian helppoa? Heissä ei ole päässyt inhimillisyys ja lempeys kehittymään. Ja mitä oikeastaan millään muulla on ensisijaisesti väliä, kuin lähimmäisen rakkaudella?

En oikein näe, mitä hyötyä tuollaisesta äärimmäisyyksiin menemisestä on? Sama pätee ap:hen. Eihän ketään voi steriloida sen takia, että on joskus syönyt 10mg Cipramilia puoli vuotta, mutta samalla ei takuulla ole hyvä sekään, että kaksi kroonista skitsofreniaa sairastavaa lisääntyy keskenään.



Eikä tarvitse olla miljonääri tehdäkseen lapsia, mutta ei voi lähtökohtaisesti olettaa yhteiskunnan huolehtivan itse tekemistään lapsista. Eiköhän ne tuet ole juuri tuollaisia tilanteita varten, joissa apua tarvitsee hetkellisesti ja on selvät suunnitelmat muutosta varten - esim. valmistuminen ja töihin meno.



- 12

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ei nyt mitään skitsofrenian tapaista mielisairautta kuitenkaan. Masennusta, työuupumusta, ahdistusta. Lapsen kanssa olen silti pärjännyt todella hyvin. Onneksi lapsen kanssa kotona olo on ollut tavallaan niin helppoa (pienet suorituspaineet jne.). Koen, että oma mielenterveysongelmien historiani on saanut mut ottamaan erittäin vakavasti varhaisen vuorovaikutuksen jne. Olen lukenut paljon lastenkasvatuksesta.



Nyt lapsi on jo päivähoidossa, ja kaikki on edelleen hyvin!

lapset varmaan pitää sijoittaa kun ovat reippaita auttavaisia ja rakastavia ihmisiä. Jopa mun psykkani sanoi kun tapasi lapseni että onpas tasapainoisia muksuja :)



Ja kuten tiedät paniikkihäiriökin on psyykkinen sairaus ;P



Se, että vanhemista toinen sairastaa jotain sairautta, ei automaattisesti tarkoita sitä, että lapset voisivat huonosti.



Omat vanehmpani oliviat ns. terveitä.. mutta ah sitä perhe helvettiä mikä meillä kotona oli... ihme , että olen selvinnyt siitä " vain" paniikkihäiriöllä.



1900-luvun alussa huomattiin, että ei-toivotun väestön, köyhien, mielisairaiden ja vajaamielisten määrä oli lisääntynyt suhteessa muuhun väestöön. Ratkaisu lisääntyvään ongelmaan oli suorastaan nerokas; huonosta perimästä päästäisiin eroon steriloimalla epäkelvot yksilöt. Sterilointiin painostaminen ja jopa pakottaminen jaksaa hämmästyttää tänä päivänä ja aihe on ollut esillä varsinkin Ruotsissa.

mutta suljetulla osastolla työskennelleenä täytyy sanoa, että pahaa tekee ajatella - ja katsella - kun parhaimmillaan kaksi pitkän linjan sekopäätä tekee yhdessä lapsen. Senhän tietää täsmälleen, mikä lapsen tulevaisuus tulee olemaan.



Toiseksi, ymmärrän kyllä tuon taloudellisen pointinkin; aika usein saa potilaspapereista lukea - siis muuallakin kuin psykiatrian puolella - että taloudellinen tilanne huono, ollut työkyvyttömänä vuosia, vaimo äitiyspäivärahalla, neljäs lapsi tulossa, kokee tilanteen ahdistavana. NO IHME. Ja pelkkien tukien varassa mennään.



Ei niin, että vain rikkailla olisi oikeus lapsiin, mutta kyllähän perusperiaate on se, että ne elätetään itse. Yhteiskunnan tukiverkostot on odottamattomia tilanteita varten, ei niin, että niidenvaraan rakennetaa alusta saakka.



Siis tulkaa vaan hakemaan lapseni pois, tunnustan, kärsin teininä vakavasta masennuksesta.. jopa itsemurhaa yritin.. Voi voi, tuo kun tarkoittaa etten vieläkään voi olla hyvä äiti..



Apua, ihan meinasin unohtaa, olen vieläpä köyhäkin!!!!! Tosin opiskelujen päätyttyä tuo tilanne helpottaa, saanko sitten lapseni takaisin?? Ja menetänkö jos joudun työttömäksi..??



(nauraa liki hysteerisesti, tarkoittaakohan se että olen hullu...)

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat