Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kuinka yleistä tämä on, että niitä repeämiä tulee? Tuleeko niitä kaikille?

Entä se v.lihan leikkaus? Miksi se tehdään ja onko se yleistä? Miten se paranee? Mitä muita "lopullisia pysyviä haittoja" synnytyksestä useimmiten jää?



Nim:Kannattaako siihen hommaan ryhtyä..

Kommentit (19)

Sitten jos/kun äidiksi tulet niin huomaat että ole valmis vaikka kuolemaan lapsesi puolesta, saati saamaan jonkinasteisen repeämän tms alapäähäsi:)



Minulla 2 lasta ja kummastakaan en ole revennyt lainkaan eikä kummastakaan tehty episiotomiaa. Ja esikoisen päänympärys oli sentään 37cm eli parisen senttiä keskivertoa suurempi.

Lainaus:

joka olisi repeämistään jäänyt kärsimään. Useat saavat muutaman tikin, jotka muutaman kuukauden päästä parannuttuaan eivät haittaa elämää ollenkaan.




Minä nimittäin tunnen äidin joka viimeisessä synnytyksessään (yllätys että oli viimeinen) repesi niin pahoin, että on sen jälkeen joutunut jatkuvasti käyttämään tenoja. Repeämien takia hän kärsii nykyään virtsankarkailusta ja pierunpidätyskyvyttömyydestä. Ulosteen hän jonkin verran pystyy pidättämään, mutta monesti joutuu kiireellä etsimään vessaa kun hätä yllättää. Että näinkin voi käydä vaikka varmaan aika harvinaista onkin.



Itse olen synnyttänyt vasta kerran, ja mulle tehtiin episiotomia (lapsi oli yli 4-kiloinen). Siitä kyllä paranin aika hyvin, istumaankin pystyin heti. Tikit tosin aukesivat ja haava tulehtui hieman, mutta mitään pysyvää haittaa ei jäänyt. :) Nyt tammikuussa pitäisi mennä synnyttämään toisen kerran, ja kyllähän se vähän pelottaa kun ei sitä voi koskaan tietää miten menee ja mitä eteen tulee. Mutta voin senkin sanoa, että kyllä se lapsi on aika ison vaivan ja kivunkin arvoinen! :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

On ihan tavallista, että noita juttuja pohtii ja jopa asettaa nämä ihan eri kaliiberin asiat vaakakuppeihin, että kannattaako vai ei.. Sitten kun lapsia on, näitä asioita harva enää asettaa samalle viivalle, sillä ne eivät ole saman arvoisia.



Ei kai synnytyksen kuulukaan ihan läpihuutojuttu olla, mutta kävipä kuinka kävi, vauva on niin mahtava palkinto loppuelämäksi, että kyllä se korvaa kärsimykset.



Itselläni on kahdessa synnytyksessä tullut vain pieniä repeämiä, jotka on parantuneet tosi nopeasti enkä minä tiedä mistään istumisvaikeuksista mitään. Kun taas minun äitini on minua synnyttäessäni revennyt tosi pahasti suoleen saakka, josta kärsii edelleenkin nyt kuusikymppisenä. Korjaustoimenpiteet eivät ole auttaneet, vaan sulkijalihas on ja pysyy epäkelpona. Tämä on äärettömän ikävää ja kiusallista, mutta en oikei siltikään usko, että äitini on yhtään katunut minun syntymääni. Tai no, toivon näin tietenkin..

eikä välilihaakaan enää rutiinisti leikata.



Mulla kolme lasta ja ekassa tuli pieni repeämä, kahdessa muussa ei mitään. Pienet repeämät paranee nopeasti, mutta välilihan leikkaus vaikeuttaa kyllä istumista jonkin aikaa. Minulle ei ainakaan jäänyt mitään pysyviä haittoja synnytyksistä.

Repeämiä tulee osalle, epsiotomia ei nykytiedon mukaan niitä välttämättä estä.

Mutta kyllä niistä yleensä paranee. Jos ei parane, voidaan joutua korjaamaan jälkikäteen, sekin on olemassaoleva riski.



Gynekologi näkee kyllä aika sekunnissa, onko joku nainen synnyttänyt vai ei. Mutta se ei merkitse, että alapää olisi "pilalla", se vaan on erilainen.



Itse asiassa - tätä olen äitiporukan jutuista ja omista kokemuksistani huomannut - moni sanoo, että sen jälkeen kun lapsen yöheräilyistä ja imetyksistä on päästy yli, orgasmiherkkyys voi olla parempi kuin ennen lapsia. Osin se voi olla estojen vähenemistä, mutta itse veikkaan, että tuntoherkkyys voi kasvaa. En osaa selittää tätä, mutta moni sanoo siis samaa.

Itse kuulun siihen "huono-onnisten" porukkaan jolle synnytyksestä jäi pysyvä ulosteinkontinenssi kun repeämät olivat niin pahat. Mulla tosin oli kyseessä myös hoitovirhe eli repeämien vakavuutta ei huomattu heti eikä niitä näin ollen korjattukaan heti vaan vasta pitkän ajan päästä. Korjausleikkauksessa tehtiin kaikki mikä pystyttiin mutta valitettavasti olen loppuelämäni pysyvästi vaurioitunut. Olihan se kova paikka mutta yli siitäkin pääsin kun vielä toisenkin lapsen olen maailmaan saattanut, tosin sektiolla tällä kertaa. Muita vaihtoehtoja ei enää synnyttämisen suhteen ollut.

Syytä repeämiseen ei tiedetä tänäkään päivänä, luultavasti jokin rakenteellinen poikkeavuus koska lapsi ei ollut isokokoinen ja synnytys sujui ihan normaalilla kaavalla. Tietyllä tavalla olen varmasti aina katkera koska kyllä elämä muuttui ihan totaalisesti noiden vammojen takia. Opiskelut, työelämä jne. tuntuu vieläkin, 7 vuoden jälkeen, mahdottomilta haaveilta kun elämän pitää pyöriä mahdollisimman lähellä vessaa. Mutta voihan sitä elämässä sattua mitä tahansa, koska tahansa. Voi joutua liikenneonnettomuuteen ja halvaantua tai voi sairastua johonkin vakavaan sairauteen jne. Eihän täällä mistään takeita ole muutenkaan.

Lapsiani en kuitenkaan kadu. Kyllä ne enemmän ovat tähän elämään tuoneet kuin siitä "vieneet". Jos ei muuta niin sillä olen lohduttautunut että huonomminkin voisivat asiat olla. Ja minun tarinani on sen verran harvinainen että en usko sinun kohtaavan tälläisiä hankaluuksia. Ja jos todella niin huonosti kävisi niin siitäkin selviää, pakkohan se on.

kai se aika yleistä on, mutta ei niitä silti kaikille tule. Useimmiten sekä repeämät että episiotomiat (eli se välilihanleikkaus) paranevat ihan hienosti, aiheuttamatta mitään "lopullisia pysyviä haittoja".



Episiotomia tehdään yleensä vauvan auttamiseksi ulos ponnistusvaiheessa silloin jos väliliha ei näytä venyvän tai itsestään repeävän tarpeeksi. Sillä pyritään siihen, ettei tarvittaisi mitään pihtejä tai imukuppeja, mutta yleensä jos niitä tarvitaan, episiotomia on tehtävä joka tapauksessa. Leikkaus paranee samalla lailla kuin repeämäkin (joskus sanottiin, että episiotomia paranee paremmin kuin repeämä, joskus taas että huonommin kuin repeämä, mutta se riippuu myös aika paljon omasta kudostyypistä.



Mulle tehtiin episiotomia ja lisäksi tuli pieni "kahden tikin kokoinen" repiämä. Ne tikattiin siinä synnytyspöydällä ja minä pystyi istumaan jo seuraavana päivänä. Ei mitään ongelmia liikkkuakaan. Kahden viikon kuluessa tikit sulivat pois. Arpi kiristi yhdynnöissä noin vuoden tietyissä asennoissa, mutta ei pahasti haittaavasti. Sitten se "asettui".

Kahdessa ekassa tehtiin episiotomia ja kolmannessa ei. Kahdessa ekassa ei repeämiä, kolmannessa repesin hiukkasen - muutamalla tikillä selvisin. Jokaisen synnytyksen jälkeen olen voinut istua heti seuraavana päivänä, toivuin täysin muutamassa päivässä.



Lapseni olivat keskimääräistä suurempia (isoin 4,5 kg) ja jokainen heistä tuli kasvotarjonnassa. Se on raivotarjontaa huonompi vaihtoehto, ja ponnistukset venyivätkin pitkiksi. Imukuppia tms. ei kuitenkaan tarvittu.



Joku sanoi, että synnytysten myötä tunto- tai orgasmiherkkyys on parantunut. Näin meilläkin :-)

Minulla esikoinen oli yli 4 kg ja kun alkoi näyttää että paikat repeää eikä vauva muuten mahdu ulos niin leikkasivat epparin, se olikin hyvä ja vauva syntyi samantien. Tuli sen lisäksi vähän repeämiäkin, tikkejä monta kymmentä ja särkylääkkeiden kanssa istuin JO kahden viikon kuluttua, siihen saakka söinkin seisten. Paikat kuitenkin paranivat todella hyvään kuntoon, uskalsin lähteä touhuun uudelleenkin ja toinen synnytys (vähän alle 4-kiloinen lapsi) menikin sitten ilman mitään vaurioita. Ei ole mitään pahaa sanottavaa esim. epparista, sitä leikkaamista kun ei huomaa ja haavakin paranee melko nopeasti kun jaksaa suihkutella. Minulle ei siis noista jäänyt mitään pysyvää haittaa, toki aikaa se täydellinen paraneminen vei.



Elämässä on otettava riskejä...

joka olisi repeämistään jäänyt kärsimään. Useat saavat muutaman tikin, jotka muutaman kuukauden päästä parannuttuaan eivät haittaa elämää ollenkaan.



Orgasmiherkkyyden paraneminen ja varsinkin se ihana, oma lapsi saavat pienen arven persuuksissa haihtumaan mielestä samantien.



Oletkohan kuitenkaan ihan kypsä äidiksi, jos tällainen asia pohdituttaa noin kovasti?

Itsellä kaksi synnytystä takana.



Ensimmäinen lapsi oli 4-kiloinen, synnytyksessä tuli repeämiä ja tehtiin episiotomia. Olo oli ihan helvetillinen synnytyksen jälkeen ja mietin, teenkö enää ikinä lapsia. Olin tosi kipeänä ja lisäksi oli "baby blues". Onneksi paranin kuitenkin hyvin.



Toinen lapsi oli jo lähempänä viittä kiloa, mutta mitään repeämiä ei tullut, eikä kätilö tehnyt eppariakaan. Tajusin, miten typerä kätilö mulla oli ollut ekassa synnytyksessä. Se pakotti mut ponnistamaan ihan täysillä, niin että vauva tuli oikein vauhdilla ulos. Toisen synnytyksen kätilö osasi neuvoa paremmin ja ponnistin vauvan pikkuhiljaa ulos, kun kätilö samalla auttoi ja tuki välilihaa.



Joissakin maissa onkin lähes luovuttu tuosta välilihan leikkauksesta, kun se ei kuulemma estä repeämiä. Saat kieltäytyä siitä, jos haluat. Lisäksi, kuuntele kehoasi synnytyksessä, varsinkin jos on typerä kätilö.



Yleensä synnytyksestä kyllä paranee.

- Esikoinen oli syntyessään 3,7kg/50cm.

- Ei epparia

- Ponnistusvaihe 15 min.

- 2. asteen repeämä ja 7 tikkiä

- Pystyin istumaan heti synnytyksen jälkeen, eikä myöhemminkään ilmaantunut kipuja alapäähän

Mulla kaksi synnytystä, molemmissa jouduttiin turvautumaan imukuppiin. Silloin yleensä väliliha joudutaan leikkaamaan. Näin myös minulla. Lisäksi tuli isot repeämät kummassakin.



Ekan synnytyksen jälkeen en pystynyt istumaan noin 4 viikkoon, olin aivan rekan alle jäänyt. Toisen jälkeen istuin jo kahden viikon kuluttua.



Ei jäänyt mitään pysyviä vammoja repeämistä.

k> vaikka kuolemaan lapsesi puolesta



Ei se kaikilla ihan noinkaan mene. Minulla oli enemmän ja vähemmän säännöllisiä supistuksia 2,5 vuorokauden ajan ennen lapsen syntymää. En pystynyt supistusten takia nukkumaan, vaikka synnytys ei alussa ollutkaan varsinaisesti käynnissä. Olin sairaalassa yliaikaiseurannassa ja ehkä saamani lääkityskin hidasti synnytyksen etenemistä. Tiedä häntä. Ja toisaalta siinä kolmannen vuorokauden aikana sain myös oksitosiinia vauhdittamaan supistuksia. Käynnistämistabletteja ei uskallettu antaa, kun omia supistuksia kuitenkin oli. Ennen synnytystä sikiön hyvinvointi oli minulle kaikki kaikessa.

Valvominen heikensi kivunsietokykyäni niin, että supistukset alkoivat tuntua sietämättömiltä. Ja lapsi täysin yhdentekevältä. Olin valmis harkitsemaan itsemurhaa lopettaakseni kivut. Tai sellaisia ajatuksia päässäni oli, ja myönnän, että olin aika sekaisin, ikinä aiemmin en ole ollut itsetuhoinen.



Nyt myöhemmin olen kyllä kiintynyt lapseeni jälleen. Mutta ei pidä paikkaansa, että äiti olisi valmis tekemään lapsen eteen mitä hyvänsä joka tilanteessa.



Epparista ei kokemusta, kun synnytys päätyi pysähtyneisyyden takia sektion, mikä tuntui armahdukselta. Sektiosta toipuminen ei ollut paha juttu ja arpi on huomaamaton. Jotkut selviää alatiesynnytyksestä, hyvä heille, mutta ei kaikki.



M

painoi 4.4 kg ja en mielestäni revennyt pahasti. Nyt viikon jälkeen ei enää kirvelyä eikä kipuja alapäässä. Kätilö kehui, että hyvin venyvät kudokset/väliliha.

Parani kyllä nopeasti ja istuin kyllä jo viikon päästä tukevasti.



Kahdessa seuraavassa synnytyksessä ei epparia, 2 tikkiä toisella kertaa ja kolmannella kerralla väännettiin kättä kätilön kanssa ja laittoi kuitenkin yhden tikin vaikka sitä vastustelinkin. Ei ongelmia istumisen kanssa. Ekat päivät synnytyksen jälkeen menee muutenkin paljolti sängyssä makoillessa.

eikä episiotomiaa ole tehty. Eli en ole saanut yhtään tikkiä alapäähän. Onneksi.



Eka synnytys käynnistetty helvetillinen epiduraaliin asti. Sitten taivas ja lyhyt (12 min.) ja helppo sekä kivuton ponnistusvaihe. Ei tosiaan mitään epeämiä tms.



Kakkosen synnytys unelmahelppo, itsestään käynnistynyt. Ponnistusvaiheessa spinaali. Ponnistus nopea, helppo, kivuton ilman vaurioita.



En usko että olisi selvinnyt ilman repeämiä jos noita puudutteita ei olisi ollut. Nyt pystyin kuuntelemaan koko ajan kätilön neuvoja, ponnistamaan juuri oikeaan aikaan oikean verran ja - mikä tärkeintä - himmaamaan siinä vaiheessa kun pää kiristää välilihaa juuri eniten. Jos en olisi ollut puudutettu, olisin varmaan tuskissani rysäyttänyt vauvat ulos liian nopeasti.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat