Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Meillä on lapsi 2 v 4 kk. Olin kesällä raskaana, mutta sain keskenmenon. Ikäeroksi olisi tullut 2 v 9 kk. Olin pettynyt ja surullinen keskenmenosta, mutta nyt kun aikaa on kulunut muutama kuukausi, olen tavallaan onnellinen, ettei meille tule vielä toista lasta. Hyvällä ystävälläni on lapset 2, 5 vuoden ikäerolla ja rankkaa näyttää olevan.



Ajattelinkin, että odotetaan nyt vähän vielä sen toisen lapsen kanssa ja että sellainen vähän reilu 3 v olisi kiva ikäero. Silloin esikoinen voisi olla esim päiväkodissa muutaman puolikkaan päivän viikossa, jolloin minä voisin keskittyä vauvaan. Esikoinen oli ainakin kova syömään ja heräili paljon öisin 8 kk:n ikään asti, joten luulen kyllä tarvitsevani 'lepotaukoja' jotta voin välillä nukkua kun vauvakin nukkuu jne. Vaikka haluaisinkin odottaa, silti joku sisäinen ääni tuntuu pakottavan minua vauvan yritykseen. Äsken juuri alkoi menkat (ekat keskenmenon jälkeen) ja huomasin olevani pettynyt, kun en ollut raskaana (kerran harrastettiin seksiä ilman ehkäisyä tämän 'kierron' aikana).



Mitä ihmettä tekisin. Toisaalta haluaisin lapsen, toisaalta ajatus vauvasta uuvuttaa minua. Onko tämä joku sisäänrakennettu vietti että se toinen lapsi on 'pakko' hankkia?

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat