Vierailija

tikkua ristiin minkään hääjuhlien eteen. Olen avoliitossa ja monesti olenkin miettinyt et onko vika siinä jos kuitenkaan en ole kohdannut sitä oikeaa vaikka avomieheni on todella hyvä. Jos ja kun kohtaisi sen oikean alkaisiko häätouhutkin kiinnostaan ilman muuta? Miten teillä?

Kommentit (19)

Jos menisimme naimisiin, se tapahtuisi vähäeleisesti maistraatissa. Jos juhlistaisimme häitämme, niin korkeintaan mökillä muutaman lähimmän ihmisen kanssa tai lähtemällä kahdestaan patikkaretkelle. Näistä ollaan puhuttu ja ne juridiset seikat olisivat tosiaan meille ainoa syy mennä naimisiin, mutta emme vain ole saaneet aikaiseksi, kun ero ja kuolema eivät tunnu kolkuttelevan ovella. Pitäisi kai hoitaa sekin asia.

Mulla on ihan samanlaiset ajatukset, ja se oikea mieskin on löytynyt rinnalle. Jos joskus haluaa naimisiin, niin kirkossa (tai yleensä kait kappelissa tai kirkon siivessä) voidaan vihkiä niin että paikalla on kaksi todistajaa.



Toinen on sitten se maistraatti. Tai eihän sitä ole pakko siellä maistraatissa vihkiä, vaan sen henkikirjottajan voi hommata vaikka keskelle metsää vihkimään. Onhan sitä vihitty pareja jopa kuumailmapallossa. Nämä erikoisemmat ja yleensäkin virka-ajan ulkopuolella tapahtuvat vihkimiset maksaa jonkin verran, eivät siis ole ilmaisia.



Muuten olen ymmärtänyt että joskus ennenmuinoin vihkiminen oli ihan juridinen tapahtuma ja vasta sitten myöhemmin siitä on tullut kirkollinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tarkoitus olisi mennä naimisiin. Menisin mielelläni vihille suit sait sukkelaan maistraatissa. Miehen visio vain ihan päinvastainen. Hääpäivää ei olla sovittu, enkä viitsi ottaa koko asiaa puheeksi, kun ei ole inspistä/energiaa alkaa juhlia järkkäämään.

Tykkään juhlia ja oli loistava tekosyy juhlimiseen. Etenkin kun häät osouivat vielä ankeeseen vuodenaikaan. Eikä harmittanut yhtään vaikka menin jo toistamiseen vihille. Juhlat olivat isot, mutta totaalisen epämuodolliset. Kivaa oli kaikilla, eikä tarvinnut olla vaivaantunut noloista leikeistä tms.

vaikka vierellä on mies jonka AVIO puolisoksi ottaisinkin. Avoliitossa ollaan oltu jo yli 7 vuotta .. Tuli vaan se mieleen että kirkkoon kuuluvana ja kirkollisveroa maksavana voi kyllä käydä kirkossakin vihkiytymässä vain muutaman todistajan kanssa, ihan maksutta, luulisin. Että ei simppeli vihkiytyminen aina tarkoita maistraattia.

mielestäni tekohauskoista seurapiirileikeistä, jotka MELKEIN naurattaa! Miten ihmeessä ne ohjelmat siellä häissä ovatkin aina niin jotenkin teennäisiä ja " tökeröitä tekemällä tehtyjä esityksiä" . Tuntuis jotenkin kornilta seurata siellä kaikkien edessä sitä, ei vois vähempää kiinnostaa. En muutenkaan välitä olla suuren joukon keskipisteenä keikistelemässä. Mies olisi kyllä aluksi halunnut kuulema " puoli Suomea kattavat häät" , mutta em. johdosta arvatenkin niitä ei vielä ole tullut edes pieniäkään. Nyttemmin hänenkin mielipiteensä on kyllä muuttunut, että tosi pienet häät pidetään sitten, kun pidetään, pari todistajaa ja pappi. Kakkukahvit todistajille ja aivan lähipiirille. Siinä kaikki. Lyhyestä virsi kaunis! :)

Ajatuskin vieraslistasta, mahdollisesta hääpaikasta, menusta ynnä muusta ahdistaa. Rakastan miestäni, mutta en jaksaisi järjestää häitä. Avioliitolla on kuitenkin niin suuri merkitys juridisesti ja siksi se välillä käykin mielessä.

Ja mies on sen sorttinen, että sitä ei pätkän vertaa kiinnostais kutsukortin mallit jne. Ittekseni saisin suunnitella.

Sen olen päättänyt, että ikinä en mene naimisiin niin, että puolella suvulla ja kaveripiirillä on koko kesä hommia.

olisi kuka mies rinnalla. Mä myös inhoan perushäitä, joissa typeriä leikkejä yms... Mäkin avoliitossa ja käytännön syistä mennään joku päivä naimisiin - maistraatissa.

Mulle se ei kelvannut. Halusin häät läheisten läsnäollessa, vanhemmat, isovanhemmat ja sisarukset perheineen ja parhaat ystävät perheinen. Siispä 40 ihmistä tulossa kaiken kaikkiaan ja häät rennosti mökillä, ilman pingottamista. Siltikin on mennyt hermot sen sataan kertaan, ei innosta pätkääkään miettiä edes pukua tai sormusta. Arvatkaapa haluttaisko perua koko häät ja karata vihille. ARGH!!!!!!!!

jos olisin mennyt naimisiin kun olin vielä kaksikymppinen ja lapseton niin sitten olisi ollut kiva järjestää kirkkohäät prinsessapukuineen ja muine tilpehööreineen. mutta kun menee naimisiin kolmekymppisenä ja lapsiakin on jo siunaantunut niin minusta on aika kornia marssia alttarille isän saattelemana huntu päässä...



eli me mentiin maistraatissa naimisiin. siskoni oli miehineen todistamassa ja käytiin vihkimisen jälkeen syömässä ja sitten juotiin meillä kakkukahvit molempien vanhempien kanssa. kavereille pidettiin kotibileet seuraavana viikonloppuna.



kaikista hienoin juttu olisi ollut käydä ensiksi maistraatissa ja jatkaa siitä suoraan häämatkalle jonnekin kaukomaille mutta se ei ollut mahdollista käytännön syistä. ensinnäkin esikoinen oli aivan vauva ja toisekseen ei edes ollut rahaa matkaan eikä lainaa haluttu ottaa. mutta hyvä näinkin, meille oli tärkeintä mennä naimisiin eikä pitää häitä niinkuin monella morsiamella tuntuu olevan...

Juuri näistä syistä, mitä tässä ketjussa on kerrottu.



Hassua on ollut se, että monet morsiamet ennen tai jälkeen häidensä ovat kyselleet multa, että eikö kaduta, kun ei pidetty kunnon häitä. :D Miten sille sukkanauhan väriä pohtivalle tai kutsukortin kirjasimien kanssa painivalle morsiamelle voi sanoa, että EI, ei kaduta. Päinvastoin!



Olen sitten muotoillut, että " teillä oli kyllä niin kovin kauniit häät, mutta kun tällaiset eivät oikein ole meidän juttu..." Mitäpä siihen muutakaan.

Avoliitossa ollaan, vaikka yhteisiä lapsiakin jo 3. Häätouhut ei kiinnosta pätkääkään. Ahdistaa ajatuskin, että pitäis alkaa jotain järjestelemään. Pienet maistraattihäät ehkä sitten joskus...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat