Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Loppujen lopuksi jokaiselle (muulle) tuntuu oma elämä ja oma perhe olevan se maailman tärkein asia (tietenkin), jonka varjolla saa loputtomiin tehdä ystäville, tärkeille ihmisille hekin, ohareita ja pettymyksiä. Onko niin, että aikuisuuteen ei nuoruuden ystävyyssuhteet kestä? Aina tulee anopin kyläilyä, siskon pojan nimipäiviä, perhekerhoa, perheiltaa jne. Miltä tuntuisi elää ilman ystäviä, joille en selvästikään ole yhtä tärkeä kuin minä heille? Alkaisinko vain elää omaa perhettäni varten, täydellisesti?

Kommentit (6)

Mull aon kaksi lasta ja töissä käyn, ja ystävyyssuhteet on TOSI tärkeitä.



Surullista on monen elämä sitten kun lapset on lähteneet kodista, eikä enää olekaan ketään kenen kanssa jutella.

Kirjoitinko jossain vaiheessa, että minulla on mies? No tosi asiassa mies löytyy ja kyllä hänellä kavereita ja ystäviä on, se että minä en ole kiinnostunut hengailemaan kavereiden kanssa ja ole heidän elämästään kiinnostunut ei sulje pois sitä, että miehelläni on kavereita ja ystäviä sekä harrastuksia, hassu ajatus :D



Mikäli miehelleni jotain sattuisi olisi se todella ikävää mutta miksi kaipaisin silloin vierelleni jotain ihmisiä, joista en ole kiinnostunut ja joita en muutenkaan kaipaa, mitäpä he voisivat tehdä? Sama jos mies jäisikin kiinni pettämisestä, mitä ns. kaverit voisivat tehdä asialle? Ei varmaankaan mitään?



Se, että en ole kiinnostunut enää pitämään yhteyttä ns kavereihin ja ystäviin ei tarkoita sitä, että olisin sitten ripustautunut aviomieheeni ;)







Vierailija:

Lainaus:


jos tulee vaikka sellainen päivä, että miehesi pettää, tai jotain hänelle vaikka tapahtuu(mitä en tietenkään toivo), niin saattaa niitä kavereitakin kaivata.



Hiukan on pienet ympyrät vissiin sulla? Onko miehelläsi kavereita lainkaan?



Vierailija:

Lainaus:


Olen jättänyt kaikki kaverit pois elämästäni, en tosin sen vuoksi, että nuo mainitsemasi asiat olisivat tärkeämpiä minulle kuin kaverit vaan sen vuoksi, että kavereiden jutut ja elämät eivät enää oikeastaan kiinnosta minua pätkääkään.



Minulle on ihan sama mitä ns. kavereille kuuluu ja miten heillä menee. (toivottavasti hyvin mutta jos ei niin eipä se minua liikuta tai minulle kuulu)




Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen jättänyt kaikki kaverit pois elämästäni, en tosin sen vuoksi, että nuo mainitsemasi asiat olisivat tärkeämpiä minulle kuin kaverit vaan sen vuoksi, että kavereiden jutut ja elämät eivät enää oikeastaan kiinnosta minua pätkääkään.



Minulle on ihan sama mitä ns. kavereille kuuluu ja miten heillä menee. (toivottavasti hyvin mutta jos ei niin eipä se minua liikuta tai minulle kuulu)

jos tulee vaikka sellainen päivä, että miehesi pettää, tai jotain hänelle vaikka tapahtuu(mitä en tietenkään toivo), niin saattaa niitä kavereitakin kaivata.



Hiukan on pienet ympyrät vissiin sulla? Onko miehelläsi kavereita lainkaan?



Vierailija:

Lainaus:


Olen jättänyt kaikki kaverit pois elämästäni, en tosin sen vuoksi, että nuo mainitsemasi asiat olisivat tärkeämpiä minulle kuin kaverit vaan sen vuoksi, että kavereiden jutut ja elämät eivät enää oikeastaan kiinnosta minua pätkääkään.



Minulle on ihan sama mitä ns. kavereille kuuluu ja miten heillä menee. (toivottavasti hyvin mutta jos ei niin eipä se minua liikuta tai minulle kuulu)

Miehiä tulee ja menee, mutta ystävyys on ikuista! Tottapuhuen, minulla on ihan hyvä parisuhde, joka hyvinkin voi kestää " ikuisuuden" , kun on kestänyt jo 20 vuotta. Mutta asiaan: Ystäväsuhteet ovat elämän suola. Mikään ei voita luottamuksellista, pitkää ystävyyttä :)



Tosiystävyys kestää paljon, myös eri paikkakunnilla ja eri maissa asumisen. Kun tavataan, kaikki jatkuu siitä, mihin jäätiin. Jollei ole ysäviä, aitoja sielunsisaria ja veljiä, joiden kanssa jakaa ajatuksia, kokemuksia, iloja ja murheita, elämästä puuttuu jotain todella olleellista.



Vaalikaa ystäväsuhteitanne, niitä oikeita ja aitoja.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat