Seuraa 

Meidän esikoistytär on saanut reilu 1v. ikäisestä saakka silloin tällöin uhmakohtauksia. Nyt kuitenkin parisen viikkoa ollut yhtä taistelua, useasti päivässä. Tyttö on kotihoidossa ja meillä on myös 4 kk ikäinen vauva. Uhman voimakkuuteen vaikuttaa varmasti tuo pikkusisar, mutta miksi vasta nyt? Miksei heti vauvan synnyttyä?



Alkuksi tappelua aiheutti potalla käyminen. Tyttö on ollut kuiva jo kuukausia, mutta nyt ei enää suostunut potalle, ehdottelusita huolimatta, eikä myöskään vaippaa saanut laittaa. Seurauksena pidättää pissaa jopa 8 tuntia tai sitten pissat tulevat housuun. Olen onneksi saanut pidettyä hermoni kurissa ja sanonut vain, että ei haittaa, vaikka vahinkoja tullutkin. Nyt tuntuisikin, että pottailu alkaisi taas vähitellen sujua oma-aloitteisesti.



Suurin kiukun aihe on pukeminen. Neiti on vihannut sitä kyllä jo aivan syntymästään lähtien, mutta tässä uhmassa siitä on tullut todellinen koetinkivi. Tyttö haluaisi pukea itse päälleen, mutta taidot eivät aivan riitä. Toki saa yrittää aikansa, mutta joskus pitää ehtiä neuvolaan, kerhoon tms. jolloin on pakko saada vaatteet ripeämmin päälle. Aloitan jo tuntia ennen kertomalla, että pian lähdetään ulos ja sitten puetaan ulkovaatteet. Tyttö myös sanoo joka vaatteelle "ei", enkä aio lähteä siihen, että koko vaatekaapin sisältö käydään läpi ja neiti saa valita mitä itse haluaa. Meillä kuitenkin aikuiset määräävät.



Jos päivävaatteet on saatu jotenkin päälle, niin viimeistään ulkovaatteiden kohdalla alkaa se huuto lattialla maaten, räkä poskella. Siinä vaiheessa menee multakin yleensä hermo ja väkisin puen neidin ja survon rattaisiin. Tässä vaiheessa siis ääni ei ole mitenkään enää lempeä ja ymmärtäväinen ja otteetkin ovat jo ronskit. Tämä toistuu jokaisena kertana, kun ulos lähdemme. Sitten kerhossa tms. on kuitenkin kivaa ja on siellä mielellään. Sitten taas sama räkäposkella huutaminen, kun lähdemme sieltä kerhosta kotiin.



Eli mitä teen? En haluaisi jäädä tänne neljän seinän sisälle kahden lapsen kanssa mätänemään. Kuitenkin ulkoilu yms. kuuluu arkeen ja se pitää uhmaneidinkin oppia. Olemme yrittäneet keksiä myös äidin ja esikoisen omia juttuja, jota teemme kahdestaan esim. lähikaupassa käynti. Sekään ei tunnu auttavan. 2 v. on kuitenkin vielä niin pieni, ettei siinä uhmassa ja raivossa puhe mene oikein jakeluun. Olisiko tarroilla palkitsemisesta tms. hyötyä? (Vaikka näen jo sieluni silmin, että kun on saatu vaatteet päälle ja sitten se tarra juuttuu siihen lapaseen, niin mikä parku sitä sitten alkaa...)

Kommentit (2)

Heh, kuulostaa tosi tutulta!



Meillä kuopus on 7kk ja esikoistyttö 2v ja rapiat päälle. Viime viikkojen aikana uhma on lisääntynyt tosi paljon ja varsinkin erilaisissa siirtymätilanteissa (uloslähtö, syömään meno, vaipanvaihto tms.). Yritän itekin tuota ennakointia, mutta usein tuntuu että se kaikuu kuuroille korville...



Pahimmat kiukut tulee meilläkin uloslähtiessä. Pukeminen on yhtä taistelua - ja kertakaikkisen hankalaa kun sitä mukaa kun saan vaatetta päälle, neiti repii niitä pois. Välillä on tehonnut se, että riittävän aikaisessa vaiheessa alan puhua jostain kivasta jutusta mikä ulkona odottaa (keinumaan tai viime päivinä neiti on ollut tosi innostunut maahan pudonneista lehdistä, pienet on ilot, heh) ja saanut harhautettua tytönkin höpöttämään jostain kivasta niin ettei ole oikein edes tajunnut että puetaan. Välillä lahjon ihan häikäilemättömästi niinkuin viikonloppuna uusilla hiekkalaatikkoleluilla :-) Jotenkin tuntuu kuitenkin siltä, että maltti/kiukku on tosi tilannekohtasta, välillä harhautukset tepsii, välillä ei.



Itse pitäisi tietysti pysyä viilipyttynä mutta ei se mullakaan usein onnistu jos tyttö raivoaa ja kieppuu sylissä kuin väkkärä. Sitten tulee kauhea morkkis, että kuinka mä nyt noin kimpaannuin.



Vielä tohon sun alun pohdintaan, että miksi vasta nyt. Itse veikkaisin, että ekat kuukaudet meni uutuudenviehätyksessä, mutta nyt tyttö on tajunnut, että vauva on tullut jäädäkseen :-) No, voi olla että uhman lisääntyminen ei liity yhtään vauvaan, tyttösihän on sen ikäinen, että uhma lisääntyy oli vauvaa tai ei.



Meillä ei olla vielä edes pottailuun päästy, neiti ei kertakaikkiaan suostu potalle istumaan. Parin päivän jakso oli pari kuukautta sitten kun sain houkuteltua muutaman kerran päivän aikana hetkeksi potalle. Nyt siitä on tullut myös sellainen taistelun väline ja pistin koko potta-asian vähäksi aikaa jäihin. Ehkä neiti ei ole vielä valmis, tiedä häntä. Meillä ainakaan tässä pottailun aloittamisessa tarrapalkinnot eivät ole tuottaneet mitään tulosta, tarttis tietty ensin päästä istumaan sinne potalle että sinne vois jotain lirahtaakin ja siitä tarran saada :-)



Ei tästä varmaan niin kauheesti apua ollut, mutta ainakin itseä usein helpottaa ajatus siitä, että muitakin on samassa junassa. Tsemppiä toivottelen ja piiiiiiiitkää pinnaa (sitä kun sais jostain verkkokaupasta tilattua, voisin ostaa kilometrin saman tien...)!

Aikuinen päättää ohjelman ja vaatetuksen tason, mutta lapsen voi antaa valita esim. kahdesta (ja vain kahdesta) lakista, käsineparista jne., jolloin hän kokee voivansa kuitenkin vaikuttaa ja huomio vastaanpanemisesta siirtyy muuhun. Voi myös hassutella niiden vaatteiden kanssa (äiti laittaakin sen hatun itselleen). Muistaakseni tepsi myös tunnelileikki hihan kanssa. Tai sitten muuten kiinnittää lapsen huomio johonkin ihan muuhun ja pukea siinä vaivihkaa. Me myös laulettiin jotain titinallen pukemislaulua (jota en kyllä enää muista, mutta se oli lapsellekin tuttu laulu videolta).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat