Vierailija

kävi vähän samalla tavalla. Ensin mies halusi lasta - ja kun lapsi oli tulossa ei sitten halunnutkaan perhe-elämää. Joten erosimme. Nyt miestä kaduttaa kun ei saa olla lapsen arjessa täysipainoisesti mukana, vaan elämme lapsen kanssa toisen miehen kanssa. En kyllä usko vieläkään, että oikeasti kykenisi ja jaksaisi olla muuta kuin viikonloppuisä silloin tällöin.



Voihan se olla ihan pelkkää pelästymistä joka menee ohitse. Mutta pääasia on se, että et lähde miettimäänkään aborttia - sitä katuisit koko loppuelämäsi, miehen voit aina vaihtaa ja jälkikäteen huomaisit kuitenkin, että mies ei todellakaan ollut sen arvoinen mitä tuleva lapsesi on. Eli jos mies ei halua lasta, niin sitten kerrot ottavasi eron ja antavasi miehelle tilaisuuden valita vanhemmuuden tai ei- pärjäät kyllä ilman miestäkin. Ja uskoisin, että jossain vaiheessa tulee järkiinsä ja haluaa olla isä lapselle.



Voimia!

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat