Seuraa 

Ajattelin aloittaa uuden pinon, kun tuo juhannus nyt meni!



Mökkireissu sujui hyvin, tosin vähän väsyttää sen jäljiltä, kun porukkaa oli paljon ja kaikilla aika eri rytmit päivässä. Ennen juhannusta kerroin kuinka hyvä olo on, no...kyllähän se paha olo alkaa nostaa päätään pikkuhiljaa...varsinkin herätessä aamulla etoo pahasti, vaikka samanaikaisesti haaveilen suolaisista ranskalaisista ja hampurilaisista yms. On se ristiriitaista! Saa täälläkin nähdä, miten käy painolle, kun koko ajan pitäisi syödä... kahvi tippuu vieläkin...



Kiva, että täältä löytyy muitakin työssäkäyviä äitejä...minä arvostan molempia sekä kotiäitejä että työssäkäyviä. Itselleni tämä työssäolo on henkireikä. Muutama ystäväni on sanonut, että he eivät jaksaisi aamuisin sitä kodistalähtörumbaa, vaan on ihana heräillä rauhassa yms. Onhan se totta, mutta meillä on sen verran selkeät rytmit aamussa, että toistaiseksi en ole tuntenut aamuja raskaaksi. Enemmän minua ahdistaisi, jos edessä oleva päivä ja viikko olisi vain kotonaoloa. Kaikki tekee niin kuin itselleen parhaiten sopii. Saa sitten nähdä, kun toinen vauva syntyy, että mitä sitä vilkkaalle esikoiselle keksii. Varmaan täytyy jonnekin kerhoon lähteä, että saa energiansa purettua.



Muille kertomisesta mainitsen vielä sen, että ekassa raskaudessa kerroimme lähimmille jo ennen np-ultraa, mutta töissä ja muille tutuille vasta ultran jälkeen. Nyt siis kerroimme myös lähimmille jo, mutta kavereille ja täällä töissä saavat varmaan sitten itse huomata.



On se niin ihanaa ajatella kahta lasta, vaikka kieltämättä välillä hirvittää oma jaksaminen, kun jo yhden vauvan kanssa olin aivan äärirajoilla. No, meillä oli kyllä keskimääräistä vaativampi vauva, mutta toisaalta pitää ajatella, että siitä kun selvisi, niin kyllä sitä jaksamista on olemassa silloin, kun sitä todella tarvitaan. Ja onneksi on ihanat läheiset, jotka auttavat aina tarvittaessa.



Hyvää viikon alkua kaikille



lehvä

Sivut

Kommentit (54)

Voisin minäkin uskaltautua kirjoittamaan tänne. Elikkä siis ensin esittelyt. Meidän perhe: Minä 24 mies 29 tyttö sunnuntaina 2 ja sit masuasukki 6+jotakin.



Täällä on aikasta paljon porukkaa ja niinkun joku jo mainitsikin niin noita esikoita oli syntyny paljo 05. Eli minäkin liityn tähän kolmen vuoden ikäero porukkaan.

Ite olen ollut kotona tytön kanssa ja meinaan ollakin ja jatkaa sitten vaan suoraan äitiyslomalle. Meillä on kanssa paljon tarvikkeita tallella ja hyvissä voimissa eli hankintoja ei tarvitse tehdä.

Meidänkin tyttö nukkuu vielä pinnasängyssä ja nyt vasta havahduttiin todella että täytyis varmaan hankkia sille isompi sänky. On vaan niin hyvä nukkumaan että jää aina unille vietäessä sinne vähä juttelemaan ja nukahtaa omia aikojaan. Voi meinaan olla aika taistelu sitten kun hokaa että pääsee sängystä ite poiskin.



Mulla vähän vaan pahoinvointia mutta se on jatkuvaa sorttia, eli koko päivän on semmonen pieni kuvotus päällä. Rinnat on taas kasvannu jo, ja jos vanhat merkit paikkansa pitää jatkavat tasaista kasvua koko raskauden ajan. ei kiva.



Hyvää sadepäivää kaikille!

Nulmu

mikähän kumma siinä on että sen jälkeen kun on saanut lapsen niin vaatteiden osto menee aina siihen että itselle ei löydä mutta lapselle vaikka kuinka paljon.

esimerkiksi tänään,lapselle ostin yli sadalla eurolla vaatteita mutta oma saldo oli nolla.

ja voi että niitä kaikkia 50cm vaatteita.oli ihan pakko hypistellä niitä semmonen typerä ilme naamalalla.ei varmaankaan jääny epäselväksi muille että onko raskaanavai ei....

töissä olo tuntuu kyllä kun suossa kävelis,aika menee NIIN hitaasti että.

olen siis päiväkodissa töissä ja suurin osa lapsista on jo lomalla enkä keksi enää mitään siivottavaakaan.onneksi ei ole enään kuin kolme päivää jäljellä.

olotilasta sen verran että yllätävan kivasti on menny tähän asti.

rinnat on painavat ja arat mutta muuten ihan ok.

makuaisti on herkistyny aika paljon.

huomasin sen tänään kun olin ravintolassa syömässä ja otan aina samaa ruokaa siinä ravintolassa niin olihan vahvan makusta.

meinaso koeli palaa ja en pystyny syömään kokonaan.

mies oli tyytyväinen kun sai syödä munkin ruoat....

kahvi maistuu mulle edelleen,ihme kyllä.

ei siis varsinaisesti tee sitä mieli mutta pystyn sitä juomaan.

esikoisen aikana en voinu sietää sitä.

mutta nyt täytyy mennä,esikoinen huutelee ilta pusua....



terveisin:tiitu ja masukki 5+6

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tähän kirjoitteluun jää taas koukkuun - aivan kuten aiemmissakin raskauksissa. Tällä kertaa en tosin ehtinyt olla kuumeilupuolella ollenkaan, mutta nyt siis viestejä senkin edestä ;-).



Kovasti oli toista odottavat huolissaan omasta jaksamisesta kahden kanssa. Nyt alkuraskauden väsymyksen keskellä on varmaan huono hetki miettiä sitä, sillä synnytyksen jälkeen on ainakin toivottavasti enemmän " voimissaan" . Meillä tuo kuopus oli aika lailla vatsakipuinen iltaisin ja pari kuukautta meni hyssytellessä sitä pitkin kämppää. Ruokaakin laitoin monta viikkoa yhdellä kädellä kuopuksen ollessa toisessa... Silti väittäisin, että jaksoin jollain tapaa paremmin kuin esikoisen kanssa, vaikka oli sitten vielä taapero mukana jaloissa. Kaikkeen nimittäin tottuu. Toisen lapsen kanssa ote arkeen on paljon rennompi, lastenhoito menee enemmän rutiinilla ja itse ainakin annoin itselleni välillä luvan vaan olla kotosalla ja ottaa lunkisti - en keksinyt ylimääräisiä menoja, kuten esikoisen vauva-aikaan. Toki on aivan turha sanoa, etteikö aika olisi ollut raskasta, mutta kyllä siitä selviää - trust me!



[b]Lumi_Leopardi[/b] heitti ilmaan tuon " meidän perhe" -kommentin. Muistan, kun toinen syntyi, mies otti saman asian esille. Ensimmäistä kertaa olimme mielestämme " kunnon perhe" eli molemmilla oli vastuuta. Se on aivan selvä asia, että toinen lapsi mullistaa toki äidin elämää, mutta ensisijaisesti esikoisen ja isän elämää. Tämä on tullut esille erityisesti isien kommenteissa lähipiireissä. Isä joutuu osallistumaan väkisinkin. Aiemmin monesti riitti, että lähti esim. kylään lähtiessä " autoa lämmittämään" . Toisen lapsen olemassaolo tuo iskällekin toppahaalarin ym. pukemista, istuimeen kiinnittämistä ym. Iso muutos kaiken kaikkiaan ja niin tervetullut ;-)!



(.): Kahdeksas viikko aluillaan, huomaa olon huononemisestakin. Aamu alkoi tänään aika heikosti. Olen ollut aina kova tyttö pyörtyilemään ja niinpä istuin shampoot päässä suihkukopin lattialla hengittelemässä syvään, kun lapset heräsivät ja kipittävät aamupisulle peräkanaa. Siellä ne lasin takana ihmettelivät, mikä äidillä on. Mun täytyy kanssa ottaa se suolakeksitapa käytäntöön - harrastin sitä esikoisen odotusaikana. Tripin kyllä jo eilen nostin yöpöydälle odottamaan, mutta se ei selvästikään riittänyt. Lisäksi ostin eilen niitä inkivääri-Multitabseja. Saa nähdä, onko niistä mihinkään.



Enää vajaa viikko alkuraskauden ultraan - voi kun kaikki olisikin hyvin! Anoppi soitti tänään ja lupasi hoitaa lapsia, joten mies pääsee mukaan. Ei ole mies aiemmissa raskauksissa ollutkaan tuossa ultrassa mukana, mutta nyt ajattelin, että ei olisi hassumpi, kun tähän odotukseen ehditään muutenkin niin vähän rauhassa kaksin keskittyä.



t. Jogu (7+0)

Eikä yhtään okseta! *koputtaa puuta*



Aamulla laitoin kellon soimaan 20 min tavallista aikaisemmin, ja unenpöpperössä tungin suuhuni kolme digestive-keksiä, lasin vettä ja muutaman salmiakin sekä inkiväärikapselin (olin siis jo illalla laittanut yöpöydälle, niin ei tarvinnut nousta). Sitten sain vielä torkkua ja nousta rauhassa, eikä tullut pahaa oloa!



En tiedä oliko sattumaa, vai tehosiko tämä, mutta suosittelen kokeilemaan!



Ensi viikolla neuvola + ultra (yksityisellä), jännittää! (nyt rv6 menossa)

Huomenta kaikille!



Lumileopardi kirjotteli juuri samoista huolenaiheista kuin mitä itse olen täällä pohdiskellut... Eli miten sitä tulee jaksamaan jos yöt menee valvoessa (meilläkin esikoinen ollut ylihelppo tapaus) ja päivisin ei saa lapsia samaan aikaan unille jolloin ei itse ehdi levät ollenkaan? Eilen illalla jotenkin alkoi tämä vatvominen. Taitaa olla nämä hormoonit vaan jotka tuo kaikenlaisia fiiliksiä pintaan. Mua harmittaa nytkin kun olen normaalisti hyvin energinen ja toimelias ihminen ja nyt tuntuu pyykin pesukin ylivoimaiselta. Odotan vaan että saan esikon unille ja pääsen itsekin nukkumaan. Mutta toivon ja luotan että alkuraskauden väsymys menee pian ohi ja olisin taas oma itseni.



Viikonloppuna pitäisi juhlia synttäreitä (miehen ja mun), mutta koko ajatus ei viehätä... Täytyy kai tyytyä yksinkertaiseen karjalanpiirakka-kakku-menuun! Jos kellään sattuu olemaan jotain helppoa ja yksinkertaista leivottavaa tiedossa niin jakakaa resepti mullle!=)



Lähinnä se on tuo väsymys joka pelottaa tämän toisen lapsen myötä. Mutta luotan kuitenkin siihen että imetys ja kaikki muu hoituu omalla painollaan kuten esikoisenkin kanssa. Kertokaa muutkin peloistanne toisen tai kolmannen jne. lapsen kohdalla! Nyt täytyy mennä laittamaan pikkuneiti aamupäikkiksille!



Lääkärissä kuitenkin kävin, ja sain sairauslomaa + nyt sain peruttua huomisen työmatkan!

Olo on ollut parempi, ja yölläkin hipsin jääkaapille mehukeittoa juomaan! Oikeeta ruokaa ei kyllä kykene syömään, ja kahvia ei voi edes ajatella. Viimeisen kupposen join sunnuntaina, silloinkin vajaan, ja kuten joku muukin oli ihmetellyt, kuvittelin minäkin ensin että kaffe oli huonoa...

Lääkäriltä kysyin inkivääristä ja muista luontesituotteista, ja hän ei kyllä suositellut. Vaikka enpä ollut uskonutkaan että tuo niitä maasta taivaisiin kehuisin. Ainakaan mun ottama nux vomiva ei ainakaan oloa ole pahentanut, joten se riittää mulle ;-)



Ja kuten joku muukin mietin myös minä niitä kaksostenrattaita. Meillä ikäeroksi tulee 2v3kk, ja sitten meillä on isoveli 12 vuottaa (ollaan uusioperhe). Vaikka tuo nuorempi jaksaakin hyvin kävellä, niin ainakin " turvallisuussyistä" on hänet kyllä rattaisiin kahlittava. Toisaalta ajattelin, että ekat kuukaudet, eli talvi, pärjätään normi kuomurattailla + liinalla/seisomalaudalla, ja sitten keväämmällä ostaisin ehkä jotkut keveät kaksosten matkarattaat. Mitään jättituplamegavaunuja en kyllä ajatellut hankkivani. Toinen hankinta (paisi jos tulee pika ja saan shoppailla lastenvaatteita) tulee olemaan amazonas koala- kehto. Ja sitten täytyy ostaa turvakaukalo, koska edellinen on myyty. Muuten Varmaankin pärjätään nykyisillä kamoilla, ja pinnasänkykään ei ole enään käytössä.

Se jo sovittiin miehen kanssa, että varta vasten ei aleta tutosta tai vaipoista vieroittamaan, tai muutenkaan " vaatimaan" mitään ison tytön touhuja tuolta pikkuiselta vaan siksi että vauva tulee. Pieni on pieni vaikka pienempikin olisi olemassa. Toistaiseksi meillä on muutenkin pystytty hyvin hyödyntämään luontaisia herkistyskausia esim kun imetys loppui, kun maitopullottelu loppui, jne.



Tämmöisiä aatteita tänään sängynpohjalta!



t,

Sokeritoppa 6+0


Osan teistä jo tunnenkin tuolta vauvakuume-puolelta, mutta kaikille esittelisin nyt itseni. Olen 35v ja mieheni 37v meillä on viisi lasta ja asumme Helsingissä aivan keskustassa, meille on siis helmikuussa syntymässä kuudes lapsi. Lastemme iät on 13v, 12v, 10v, 8v, ja melkein 6v eli vauva-ajasta on niin pitkä aika etten oikein edes muista enää mitään.

Tänään olin ultrassa ja tuntui ihanalta nähdä se pieni masuvauveli. Mulla on la 8.2.08 mutta ultra näytti että raskaus olisi noin viikon pidemmällä viikkoihin nähden, saa nähdä miten on.

Haluaisin niin kuuluttaa koko maailmalle että " meille tulee vauva!" mutta kokemuksesta tiedän että tähän mennessä olen vain kuullut epäasiallisia kommentteja sukulaisten sekä ystävien suusta joten tuntuu ihanalta että on edes joku paikka (tämä palsta) missä saa rauhassa iloita raskaudesta. Täytyy vaan vältellä sukulaisia ja ystäviä, ettei ne saa tietää kun vasta joskus joulun alla, niin niitä enemmän harmittaa se kun niille ei kerrottu, kuin se, että meille syntyy kuudes lapsi.

En ole töissä vaan mulla on opinnot gradua vaille valmiit, eli nyt syksyn aikana olis tarkoitus saada vihdoin sekin valmiiksi.

Kuvotus on alkanut ja joudun syömään kokoajan.



Onko täällä muita jotka ovat ajatelleet aloittaa äitiysjooga? Mä olen aina halunnut harrastaa joogaa mutta en ole vaan saanut itsestäni aikaiseksi.



Annlinn rv7+5 tai 8+5

Heips vaan,



meilläkin juhannus meni mukavasti. Vietettiin la-päivä mökillä mutta tultiin esikoisen ja ihmispaljouden takia yöksi kotiin. Oli se mukava heräillä kotosalla ja köllötellä yhdessä. Saatiin vielä ulkovajakin kunnostettua ja maalattua tuossa viikonloppuna!



Juhannuspöydästä ei kaikki kyllä uppoa... Sillit ja grillilihat ei kaikki maistu mutta perunat ja salaatti kylläkin. Myöskään makea ei houkuttele niin paljon kuin suolaiset jutut (mäkin haaveilen ranskalaisista ja sellaisista=). Olen huomannut että ulkona kun on niin olo on ihan ykkönen, ei mitään yökötystä! Tänään onkin aamu ollut aikaisempia helpompi. En ole kertaakaan oksentanut, mutta kuvotus on jotain aivan uskomatonta kun sitä on riittänytkin koko vuorokaudelle. Nyt tuntuu siltä että aamut helpottaa ja illat pahenee... Täytyy vissiin alkaa iltaisinkin syömään enemmän! Jos mulla olisikin vain sellainen alkuraskauden pahoinvointi, että ei jatkuisi pidemmälle, niin kaipa se kohta jo helpottaisi kun viikkoja on nyt yli 8. Varmistus tulee ensi maanantaina kun on neuvola.



Me ollaan kerrottu noille lähimmille sukulaisille ja kavereille. Ei varmaan pidetä tätä salassa yhtä kauan kuin ensimmäistä. Alkaa itse asiassa jo näkyä kun pieni ihminen olen ja toinen raskaus... Kerrotaan varmaan lopuillekin jo ennen np-ultraa. Riippuu nyt minne kohti kalenteria se menee.



Vauvan varusteista sen verran että meilläkin on kaikki esikoisen jäljiltä vielä tallessa. Tosin ostin neidille aika paljon vaaleanpunaista ja siksi haluankin selvittää kumpi nyt on tulossa. Joka tapauksessa täytyy kehitellä jostain toinen sänky ja sisarusrattaat kun esikoinen on sitten helmikuussa vasta 1,5 vuotias. Onko muilla suunnitelmissa selvitää tulevan lapsen sukupuoli? Entä kerrotteko sen eteenpäin?

Tänään aamulla kun kävin wc:ssä niin taas tuli paperiin pyyhittäessä hiukan verta.Mut laskin kalenterista niin tänään pitäisi alkaa niinku toiset kuukautiset,mitään lönttejä ei ollut.Hiukan vaan verta.Toivottavasti ei mitään huolestuttavaa.

Raskausoireet on kyllä vahvat eli rinnat on kamalan kipeät vieläkin ja aamuisin ei mitään haluta laittaa suuhun vaikka nälkäkin oisi.

Vielä oisi aikaa eka neuvolaankin kolmeviikkoa.Mut odottavan aika on pitkä.

Anna-Liisa ja masuasukki 7+5

Oksennusta ei ole onneksi tänään tullut, olo oli aamulla heikko ja ajattelin vielä jäädä kotiin. Huomenna pitää palata töihin. Kesälomaankin on vielä yli kuukausi, ja silloinkin vain 1 1/2 viikkoa, tylsää!



Mites kaikki on jo näin aikaisin käynyt ultrassa, yksityiselläkö? Munkin pitäisi varmaan käydä, jotta saisin mielenrauhan. Neuvola on ensi viikolla.



Ostin eilen niitä inkiväärikapseleita, joskos olisivat auttaneet..? Toivottavasti olo on edes näin hyvä huomenna.



Ai niin, kai minunkin pitää esittäytyä, itse 26v, puoliso 35v. ja esikoista odottelen. Puolisolla on ennestään kaksi lasta tosin, isoja (kohta 11 ja 13) jo, eivätkä asu meillä.



Onkos täällä ketään muita ekaa odottavia?

" Kiva" että on kaimoja jotka painiskelee saman kanssa kun minä. Eli pärjäsin töissä kaksi tuntia, jonka jälkeen kotiin... Nyt olen vaan löhönnyt, mutta kohta pitäisi osallistua yhteen puheluun, jossa käydään läpi viimehetken juttuja ennen yhtä matkaa joka on ke-to Lontoon suuntaan. Mä just sanoin miehelle että mä en kertakaikkiaan voi lähteä jos olo on tänmä, ja ikävä kyllä mun on vaikea uskoa että olo olisi parempi... Luontaistuotekaupasta myyjä antoi mulle mukaan mukaan homeopaattista lääkettä nux vomicaa. Eipä tuosta homeopatiasta ainakaan haittaa voi olla, ja kaikki mistä taas apua voi olla, on kokeiltava.

Näillä näkymin pakko käydä työpaikkalekurilla huomenna. Ei tässä kunnossa voi ihmisten ilmoilla olla. Ja on tässä kesäkuumalla oksennellessa otettava myös huomioon kuivumisvaara. Ei tätä ihan olankohautuksella voi ohittaa, eli kanssasisaret - tarkkailkaa itseänne :-)

Tervehdys taas.



Nyt alkaa pikkuhiljaa kuvottamaan. Tai automatkalla alkoi.. Edellisissä raskauksissa ei kummassakaan ollut pahoinvointia, vain silloin tällöin huono-olo tai " kuvotuskohtaus" (miten sitä muuten kutsuisi, jostain tuoksusta tai mausta tai vst tuleva kohtaus kun ällöttää ja ellottaa mutta ei oksenna). Saa nähdä mitä tässä, kun raskaudet ovat kuulemma niin erilaisia, tai samanlaisia, tai jotain..



Noh, väsy ei ole, eikä onneksi vielä turvotustakaan. Yksi samanlainen oire mikä oli viimeksi: Kahvi ei maistu hyvälle! Kun normaalisti juon lähes pannun päivässä, niin nyt maistuu yksikin kupillinen sellaiselle pannunpohjatervalle että. Tarkistinkin mieheltä, että onko kahvi oikeasti pahaa vai olenko se vain minä. Se olin vain minä..



Muita oireita odotellessa..





Mrs.Marple, rv 5+5

Aikaisempi kirjoittaja puhui rintavarustuksesta, ja nyt vasta havahduin omassani tapahtuneeseen muutokseen. Tuntuu nimittäin ihan kuin olisin käyn silikonit hankkimassa. Ei niinkään kasvun suhteen, vaan tunnun. Koko etumusta on kivikova, ja mahallaan nukkumisesta voi vaan haaveilla, ovat nimittäin aika kipiätkin. Toivottavasti eivät tästä paljoa kasva, on nimittäin kuppikoko jo nyt D75...:-O



Huomenna sitten neuvola, kuinkas moni täällä on jo käynyt, ihan unohdin? Onko meissä tammimasuissa ketään hieman tai enemmänkin ylipainoisia? Miten ollaan asiaan suhtauduttu neuvolassa? Meinaan kun itsellä syömishäiriö nuoruudessa takana, ja nyt BMI 27, enkä millään haluaisi kuunnella asiasta kommenttia...:/ Meinaan että eipä ollut raskautumisessakaan ongelmia, vaavi ilmoitteli nimittäin tulostaan ehkäisystä huolimatta. Kuitenkin oikein tervetullut kaveri, yritys piti aloittaa vasta syksyllä mutta eipä näitä asioita aina voi ennustaa...



Paha olo ja väsy senkun jatkuvat, ei ole ykä lentänyt kun kerran vaan, mutta silti koko ajan sellainen " pala kurkussa/krapula" olo on päällä. Eikä sitä lämmintä ruokaa mene edelleenkään alas.



Maanantaina sitten ultra keskussairaalassa, kun niinkuin aiemmin kerroin, munasoluja oli valmistunut viisi, niin maanataina sitten kuulee tarkemmin että kuinka monta salamatkustajaa siellä oikein luuraa. Aiemmassa ultrassahan näkyi yksi mutta haluavat vielä asiasta varmistua. Hirvittää vaan tuo HCG arvo, joka siis oli viime viikolla yli 7000, ja viikkoja nyt vasta 7+0... Onko kukaan käynyt seerumitesteissä, ja jos on, niin millaisia arvoja olette saaneet? Nyt pyykit huutelee koneessa ripustamista, pitää mennä...

Täysikuu: Töissäolo ja pahoinvointi ovat tosiaan hankala yhdistelmä. Itsekin täällä koko ajan mietin, että pitäisikö jäädä pariksi päiväksi kotiin, kun vointi on tosi huono koko ajan. Mutta sitten taas mietityttää, että jos tämä olo vielä _tästäkin_ huononee, niin enpä kyllä viikkokausia voi olla poissa. Toisaalta mulla alkaa kyllä parin viikon päästä loma, joka tuo ainakin pienen helpotuksen, vaikka töissä kyllä ON rauhallisempaa kuin kotona esikon kanssa.;)



Kun edes tietäisi, mihin suuntaan tämä pahoinvointi tästä etenee. Viimeksikin tämä uuvuttava kuvotus alkoi muistaakseni näihin aikoihin, ja vaikka en varsinaisesti kovin paljon oksennellut, niin samanlainen huonovointisuus jatkui ainakin viikolle 16 asti. Voi kunpa pääsisinkin tällä kertaa vähemmällä... Vaikka toki pahoinvointi on yleensä aina hyvä merkki siitä, että raskaus etenee normaalisti, se pitää muistaa.:)



Lumileopardi

Minun perheeni:mies ja lapset 2v, 5v ja 7v. Neljäs siis tulossa rv 7+6. Olen ihan innoissani, tekisi mieli kertoa kaikille, mutta onneksi olen pystynyt vielä pitämään suuni kiinni. Aikaisemmat raskaudet olleet aika vaikeita, ei uskalla luottaa että kaikki menisi hyvin...

Tuntuu hullulta et viikkoja on noin vähän, minusta tuntuu että olen ollut jo ikuisuuden raskaana!! Mulla on ollut kanssa huonoo oloa, tekee mieli raikasta ja kevyttä.



Tunnustaako kukaan että maha pömpöttäis jo????

En tiedä kuvittelenko mutta minusta tuntuu jo siltä!

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat