Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Olen viime aikoina lukenut kehityspsykologista kirjallisuutta. Osassa teoksista otetaan se kanta, että vanhemman on suorastaan välttämätöntä leikkiä lasten kanssa, mutta osassa teoksista puolestaan kallistutaan siihen suuntaan, että ei missään nimessä tarvitse eikä ole hyödyllistäkään leikkiä lasten kanssa.



Mikä on av-mammojen kanta?

Ja jos leikitte lasten kanssa, niin mitä/miten sen teette?

Kommentit (5)

Ainakin silloin pitää, jos lapsella ei ole lapsiseuraa ja lapsi haluaa leikkiä jonkun muun kanssa. Minä olen leikkinyt paljon esikoisen ja kuopuksen kanssa, mutta muiden kanssa vähemmän, koska he ovat leikkineet keskenään. Olen pelannut, leikkinyt pikkuautoilla, nukeilla, kotia, kauppaa, tehnyt palapelejä, rakentanut legoilla ja Belvilleillä ja palikoilla, leikkinyt pehmoleluilla ja pikkueläimillä. Mikä milloinkin on lapsia kiinnostanut. Leikkiessä lapsi oppii paljon asioita, vaikkei leikistä mitään opetustuokiota tekisikään. Mutta yksin olemisellekin ja mielikuvituksen käytölle pitää myös antaa tilaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tosin tällöinkin aikuisen on hyvä olla lähellä havainnoimassa ja mahdollisesti ohjaamassa leikkiä. Liika lasten ohjailu ei ole hyväksi, sillä kyllä lapset luonnostaankin ratkovat, keskenään, eteen tulevia ongelmia ja epäselvyyksiä. Aikuisen päsmäröinti nimenomaan saattaa sotkea leikin dynaniikka ja lasten keskinäisiä suhteita.



Aina lapset eivät kuitenkaan osaa/halua ratkoa tilanteita sopuisasti ja reilusti. Silloin aikuisen on neuvottava ja ohjattava lapsia. Tehokkainta on antaa lasten itse miettiä tilannetta ja kysyä miten he tekisivät tässä, ei siis suoraan valmiita vastauksia ja ohjeita tyyliin: " Pekka on nyt sitten välillä isä ja teke näin....."



Jos taas lapsella ei ole toisia lapsia leikkikavereina tarvii hän seurakseen leikkeihin aikuisen. Tällöinkin lapsi päättää mitä leikitään ja miten. Aikuisella on sama ideoita antava rooli kuin aikaisemmassakin tilanteessa. Lasta voi ja tuleekin houkutella myös omatoimiseen leikkimiseen ilman aikuista, tällä taataan ettei lapsi tule liian riippuvaiseksi aikuisen leikkiseurasta. Aikuinen kun ei koskaan voi ajatella kuin lapsi, vaan " vahingossa" vie leikkejä oman tasonsa mukaan. Tällöin lapsi saatta turvautua aikuisen ideoihin, eik kehitä leikiiä itse. Aikuisen tehtävä on järjestää lapselle sellaisia leikkitilanteita ja välineitä joilla tämä yksinleikki onnistuu.

Lisäksi se on lapsesta mukavaa yhdessä tekemistä. Minun isäni leikki valtavan paljon kanssani ja se oli silloin ja muistoissa yhä todella mukavaa. (Äitini oli masentunut ja minä ainokainen, joten tuo oli mukavaa vastapainoa.)

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat